Onko muita, jotka miettii yksinolleessaan vain synkkiä asioita?

Musta tuli parikymppisenä tällainen, että usein mietiskelen vain synkkiä juttuja.

Työmatkalla mietin pahoja vanhoja, tapahtuneita juttuja ja töistä tullessa mahdollisia mokia tai työhön liittyviä epämukavia tunteita. Lenkilläkin usein vain mietin menneitä tai epämukavia asioita nykyelämässä.

Ärsyttää olla tällainen, jotenkin aina niin negatiivinen.

Mietin, että onkohan tämä miten pitkälti aivokemiasta kiinni? Lapsuuden ydinperheestäni on kaksi kuollut mielisairauksiin oman käden kautta.

En tiedä, olenko masentunut. Selkeästi olen ollut kyllä jossain vaiheessa, silloin diagnosoitiin myös yleinen ahdistuneisuushäiriö.

Nykyään ei enää ahdista, kun on hyvä parisuhde, mutta tuntuu ikävältä olla usein niin synkkä. Työpäivänkin jälkeen löydän melkein joka päivästä jotain pahaa sanottavaa, joka painaa mun mieltä niin että on pakko puhua.

Onko muita samanlaisia? Mikä tähän auttais? Kun elämässä periaatteessa on kaikki ok, mutta sitä vain ei tule automaattisesti ajateltua.