Lue keskustelun säännöt.
30 + sinkut: Oletteko jättäytyneet tai onko teidät jätetty kaveriporukoissa sivuun?
22.09.2018 |
Siinäpä se kysymys on otsikossa.
Mä huomasin tänään, että kerrankin kun olis mahdollisuus nähdä hetkeksi perhe-elämäänsä karkuun pääseviä kavereita, mua ei ihan täysin huvita mennä. Syy on se, että puheenaiheet käsittelevät vain sellaista maailmaa, johon mulla ei ole pääsyä: Raskauksia, synnytyksiä, parisuhteita, kodin ostamista ja sisustamista jne. Tunnen olevani ihan älyttömän ulkopuolinen.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Minut jätettiin kaveriporukasta sivuun, kun menin naimisiin. Muut olivat vielä sinkkuja. Nyttemmin moni on alkanut ottaa yhteyttä, kun itse on pariutuneita ja osa eronnutkin, mutta eipä enää kiinnosta tämän porukan kanssa.
Toinen aihe, perusta tälle oma ketju. Tää oli nyt sinkuille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama se on parisuhteessa olevalla mutta lapsettomalla. Ei ole yhtään mitään yhteistä lisääntyneiden naisten kanssa, joten ystävyyssuhteet on saanut unohtaa kokonaan.
He vaan ajattelevat aivan kaiken lasten kautta, vaikka puheenaihe näennäisesti olisikin joku muu - harrastukset (mihin lastenhoidolta ehtii ja millä salilla on hoitotäti), uutiset (miten vaikuttaa lapsiin), matkailu (lapsiystävälliset paikat), jne jne, ymmärsitte varmaan pointin.
Lapsellinen voi kuvitella puhuvansa "samoista aiheista kuin ennenkin), mutta kun kaikki on lapsiperhelasien läpi, ei siinä lapsettomalla paljoa ole keskustelussa sanansijaa. Eli onnea vaan, ei riitä parisuhde, pitää hommata lapsia jos meinaa pitää ystävänsä...
Joo, mutta helpotta plus 40v kun ne eroavat ja ovat uudelleen sinkkuja
Vierailija kirjoitti:
Siinäpä se kysymys on otsikossa.
Mä huomasin tänään, että kerrankin kun olis mahdollisuus nähdä hetkeksi perhe-elämäänsä karkuun pääseviä kavereita, mua ei ihan täysin huvita mennä. Syy on se, että puheenaiheet käsittelevät vain sellaista maailmaa, johon mulla ei ole pääsyä: Raskauksia, synnytyksiä, parisuhteita, kodin ostamista ja sisustamista jne. Tunnen olevani ihan älyttömän ulkopuolinen.
Millä tavalla kodin ostaminen ja sisustaminen on vain perheiden asia? Kai sitä sinkkukin kodin ostaa ja sisustaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinäpä se kysymys on otsikossa.
Mä huomasin tänään, että kerrankin kun olis mahdollisuus nähdä hetkeksi perhe-elämäänsä karkuun pääseviä kavereita, mua ei ihan täysin huvita mennä. Syy on se, että puheenaiheet käsittelevät vain sellaista maailmaa, johon mulla ei ole pääsyä: Raskauksia, synnytyksiä, parisuhteita, kodin ostamista ja sisustamista jne. Tunnen olevani ihan älyttömän ulkopuolinen.
Millä tavalla kodin ostaminen ja sisustaminen on vain perheiden asia? Kai sitä sinkkukin kodin ostaa ja sisustaa?
No riippuu tietysti sinkusta. Harva normaalituloinen yksinelävä pk-seudulla pystyy. Yksin eläminen on ihan tolkuttoman kallista. Mutta toivottavasti tästä ei tuu nyt eipäs-juupas väittely talousasioista. Tsekatkaa faktaa vaikka täältä jos kiinnostaa https://www.yksinasuvat.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, ei minua kutsuta lapsitreffeille (ja en kyllä menisi vaikka kutsuttaisiinkin), eli siis tapaamisiin jossa kaverit näkevät toisiaan lapsiensa kanssa. Mulla ei ole mitään yhteistä eikä puhuttavaa enää näiden lapsellisten kanssa. Viime aikoina olen pidentänyt ihan tarkoituksella tapaamisväliä entisen hyvän ystäväni kanssa joka elää ihan täysillä lapsi-ja vauva-arkea. Tapaamiset on vaan todella ahdistavia koska multa sinkkuna tivataan että mitä kuuluu ja udellaan asioita. Koska nähdään nykyisin ehkä 3-4kk välein niin en jaksa ruveta enää myöhemmin palaamaan johonkin tapahtumaan joka tapahtui 2kk sitten, etenkään mihinkään sinkku "säätöihin". Ja sitten kun kokoajan tekee ja tapahtuu asioita niin ei niitä enää muista parin kuukauden jälkeen. Ystäväni ei myöskään ikinä halua puhua perheestään / lapsistaan mitään ja usein tuntuu että hän tarkoituksella pimittää asioita (juu ei ole pakko kertoa jos ei halua). He eivät käy missään, eivät tee mitään ja raha on tiukassa. Mutta sitten puolen tunnin päästä jostain sivulauseesta paljastuu että ovat lähdössä lomalle helmikuussa ja tulevana vk.loppuna tekevät sitä tai tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinäpä se kysymys on otsikossa.
Mä huomasin tänään, että kerrankin kun olis mahdollisuus nähdä hetkeksi perhe-elämäänsä karkuun pääseviä kavereita, mua ei ihan täysin huvita mennä. Syy on se, että puheenaiheet käsittelevät vain sellaista maailmaa, johon mulla ei ole pääsyä: Raskauksia, synnytyksiä, parisuhteita, kodin ostamista ja sisustamista jne. Tunnen olevani ihan älyttömän ulkopuolinen.
Millä tavalla kodin ostaminen ja sisustaminen on vain perheiden asia? Kai sitä sinkkukin kodin ostaa ja sisustaa?
No riippuu tietysti sinkusta. Harva normaalituloinen yksinelävä pk-seudulla pystyy. Yksin eläminen on ihan tolkuttoman kallista. Mutta toivottavasti tästä ei tuu nyt eipäs-juupas väittely talousasioista. Tsekatkaa faktaa vaikka täältä jos kiinnostaa https://www.yksinasuvat.fi/
Sinkku luonnollisesti ostaa pienemmän asunnon ja kaikki eivät asu PK-seudulla. Sinkku puolestaan pystyy satsaamaan uraan eikä lapsiin mene rahaa. Kyllä omassa tuttavapiirissä kaikilla on omat asunnot tietysti. Ja miten sitten sisustuksesta ei voisi puhua, tuskin sinkkukaan sillan alla asuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet puhuu yleensä vähemmän lapsistaan kuin naiset, pitänee alkaa kaveerata enemmän miesten kanssa. Tai voisihan sitä joka toisessa lauseessa puhua vaikka oman yukka-palmun kasvatuksesta niin olisi jotain yhteistä puhuttavaa kolmansista osapuolista.
Vierailija kirjoitti:
Miehet puhuu yleensä vähemmän lapsistaan kuin naiset, pitänee alkaa kaveerata enemmän miesten kanssa. Tai voisihan sitä joka toisessa lauseessa puhua vaikka oman yukka-palmun kasvatuksesta niin olisi jotain yhteistä puhuttavaa kolmansista osapuolista.
Mä olen nainen ja huomasin etten oo jaksanut viime kevään jälkeen hengailla muiden kuin harvojen miespuolisten kaverieni kanssa juuri tästä syystä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinäpä se kysymys on otsikossa.
Mä huomasin tänään, että kerrankin kun olis mahdollisuus nähdä hetkeksi perhe-elämäänsä karkuun pääseviä kavereita, mua ei ihan täysin huvita mennä. Syy on se, että puheenaiheet käsittelevät vain sellaista maailmaa, johon mulla ei ole pääsyä: Raskauksia, synnytyksiä, parisuhteita, kodin ostamista ja sisustamista jne. Tunnen olevani ihan älyttömän ulkopuolinen.
Millä tavalla kodin ostaminen ja sisustaminen on vain perheiden asia? Kai sitä sinkkukin kodin ostaa ja sisustaa?
No riippuu tietysti sinkusta. Harva normaalituloinen yksinelävä pk-seudulla pystyy. Yksin eläminen on ihan tolkuttoman kallista. Mutta toivottavasti tästä ei tuu nyt eipäs-juupas väittely talousasioista. Tsekatkaa faktaa vaikka täältä jos kiinnostaa https://www.yksinasuvat.fi/
Sinkku luonnollisesti ostaa pienemmän asunnon ja kaikki eivät asu PK-seudulla. Sinkku puolestaan pystyy satsaamaan uraan eikä lapsiin mene rahaa. Kyllä omassa tuttavapiirissä kaikilla on omat asunnot tietysti. Ja miten sitten sisustuksesta ei voisi puhua, tuskin sinkkukaan sillan alla asuu?
Juu sinkku sitä ja sinkku tätä. Kaikkihan sen tietää että sinkku mitä. Monilla sinkuilla on taloudellisesti eri mahdollisuudet kuin pariskunnilla, ap kuuluu näihin. Tässä ei nyt varmaan ollut tarkoitus tästä asiasta jäädä jankuttamaan.
Mä oon ollut tosi hämmentynyt siitä, etten enää saa kutsuja mihinkään. Itse kun olin lapsi, niin vanhempien tuttavapiirissä pyöri niin lapsettomat kuin ne, joilla oli lapsia. Mielelläni tutustuisin kavereiden lapsiin, musta se on itsestäänselvää. Ja toki puheenaiheet on niitä, mitä elämässä milloinkin on meneillään, lapset tai muut asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, mutta helpotta plus 40v kun ne eroavat ja ovat uudelleen sinkkuja
Pahimpia sinkunvihaaiksi osoittautuneita olivatkin muutama vuosi naimisiinmenon jälkeen ne, jotka oikein käänsivät veistä lihassa. Oli kuulemma "huoli minusta" kun "kevät on kaipauksen aikaa tms." ja olin sanonut tälle ex-ystävälle, ettei kuvioissa ole ketään miestä (juuri silloin). Ihan sumeilematta survaisi tähän paljastamaani kohtaan, ja alkoi siitä repiä paremmuutta itselleen. Myöhemmin osoittautui, että miehensä petti, ja ero tuli hänellekin.
Mutta siis tapa, jolla naimisiin mennyt ystävä kohtaa sinkun, jonka kanssa on ennen jakanut paljon elämäänsä, kertoo usein oman liiton tilasta. Ne, joilla menee parhaiten, ovat ystävällisiä, ja ne, joilla elämä on hajoamassa, loukkaavat ihan itseä nostaakseen, hitusen saavat siitä irti jotain? Raadollista oli, tämä tuli aika monen kohdalla ilmi, ja moni erosi. Eikä ne minun kohdallani ainakaan korjaantuneet ne suhteet enää entiselleen. Oli tullut jo muita kavereita ja sittemmin ystäviä, joiden kanssa elämääni ja ajatuksiani jaan.
"Kevät on kaipauksen aikaa" :D :D :D Ei hitto... Sinkkusääliä parhaimmillaan. Ihan paras tapa menettää sinkkukaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäis varmaan vaan ihan rauhallisesti kaivaa kirja laukusta ja lukea sitä rauhassa se pari tuntia että kaikki saa päästeltyä perhehöyrynsä, ehkä sitten voitaisiin puhua muustakin.
Mut on jätetty kutsumatta illanistujaisiin, koska olivat "pariskuntailtoja"
Onneksi mun kaikki läheisimmät kaverit on lapsettomia kuten minäkin. Jotenkin sitä ajautuu samassa elämäntilanteessa olevien seuraan. Tunnen itseni onnekkaaksi.
...mutta joo, perheellisten kavereiden kanssa ei juuri mitään yhteistä ole, eli yhteydenpito on jäänyt molemmin puolin..t. Äskeinen eli 17
Vierailija kirjoitti:
Onneksi mun kaikki läheisimmät kaverit on lapsettomia kuten minäkin. Jotenkin sitä ajautuu samassa elämäntilanteessa olevien seuraan. Tunnen itseni onnekkaaksi.
Voi, olispa mullakin sellaisia :( t. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mut on jätetty kutsumatta illanistujaisiin, koska olivat "pariskuntailtoja"
Mutkin varmaan ihan lukemattomia kertoja, mutta kerran vain on kehdattu sanoa suoraan. Oli tulossa yks kansallinen juhlapäivä ja kaveri soitti ihan vain kertoakseen että heillä on pippalot, mutta se on sitten semmonen pariskuntailta. Olin ihan että asia selvä.
Ehkä pahimmalta tuntui kuitenkin tämä: Olin joskus edellisen suhteen päättymisen jälkeen tosi yksinäinen ja ainoa jolle uskalsin siitä edes jollain tasolla puhua oli oma sisko. Sitten joku lauantai kun olin ihan huonona, soitin että tehtäiskö jotain vaikka ja sisko oli tosi välttelevä. Tajusin lopulta että niillä oli vain pariskuntia kylässä ja mä en voinut mennä mukaan, vaikka sisko tiesi tasan tarkkaan että olisin todella ollut seuran tarpeessa. Se kirpaisi.
Minut jätettiin kaveriporukasta sivuun, kun menin naimisiin. Muut olivat vielä sinkkuja. Nyttemmin moni on alkanut ottaa yhteyttä, kun itse on pariutuneita ja osa eronnutkin, mutta eipä enää kiinnosta tämän porukan kanssa.