Lue keskustelun säännöt.
30 + sinkut: Oletteko jättäytyneet tai onko teidät jätetty kaveriporukoissa sivuun?
22.09.2018 |
Siinäpä se kysymys on otsikossa.
Mä huomasin tänään, että kerrankin kun olis mahdollisuus nähdä hetkeksi perhe-elämäänsä karkuun pääseviä kavereita, mua ei ihan täysin huvita mennä. Syy on se, että puheenaiheet käsittelevät vain sellaista maailmaa, johon mulla ei ole pääsyä: Raskauksia, synnytyksiä, parisuhteita, kodin ostamista ja sisustamista jne. Tunnen olevani ihan älyttömän ulkopuolinen.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä kun haluaa olla äitinä paras mahdollinen, ja se menee välillä jopa vähän yli. Ymmärrätte sitten kun itsekin olette siinä tilanteessa. :)
Ks. kommentti 31 ja mieti uudestaan, haluatko enää koskaan sanoa kenellekään noin. Tuo on ihan kauhean ilkeää. Miksi ylipäänsä oletat, että kaikki haluavat tai voivat olla ikinä tuossa tilanteessa? Se, mikä on sinun elämäsi täyttymys ja korkein päämäärä, ei ole sitä kaikille muille.
Niin ja se vielä, että sinkkuus ei ole kaikille ohimenevä elämänvaihe nuoruudessa, joku välitila matkalla perheellistymiseen. Perheetön ja parisuhteeton ihminen voi elää aivan täyttä ja omannäköistä elämäänsä, eikä ole välttämättä vailla mitään. Ei pidä olettaa, että kaikilla on samat päämäärät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkulapsiaika on monesti sellainen, että kotona olevan vanhemman elämä pakostikin pyörii suurimmaksi osaksi lapsen tai lasten ympärillä. Suurimmat kuulumiset liittyvät usein lapsiin, koska heidän kanssaan vietetään melkein 24/7. Kun kerran kuulumisia vaihdetaan, niin kai sitä nyt saa puhua siitä, mitä mielen päällä on? Se taas on asia erikseen, jos ei vuorostaan kuuntele toisen kuulumisia ja ole niistä kiinnostunut. Väitän, että avainsana ei tässä ole lapsellisuus vaan se, onko ihminen noin muuten huomaavainen ja kohtelias.
Minä juttelen ystävieni kanssa tosi monenlaisista aiheista ja juuri eilen puhuttiin erään kaverini kanssa puhelimessa tunnin verran hänen työkuvioistaan. Mutta kerron myös ihan reilusti lapsistani, kun on oma vuoroni selvittää kuulumisia. He ovat tärkeä osa elämääni, aivan kuten työasiat ovat tällä hetkellä tärkeä osa kaverini elämää. Vastavuoroisuus on se juttu.
Anteeksi, meni ohi alkuperäisen aiheen, mutta oli pakko kommentoida, kun ihmetytti niin monen kokemukset ystävyydestä lapsellisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Sitä kun haluaa olla äitinä paras mahdollinen, ja se menee välillä jopa vähän yli. Ymmärrätte sitten kun itsekin olette siinä tilanteessa. :)
Etkä todellakaan ole äitinä tai puolisona paras mahdollinen jos keulii.
Mun kaveriporukoissa itse asiassa perheelliset on aika pihalla meisingeistä.
Ei pysy kelkassa sinne kotiin paskavaipoihin hukuttuaan.
Miesten kaveriporukoissa on aivan yks lysti mikä on kunkin parisuhdestatus.
Niissä kun pidetään hauskaa ja puhutaan kaikesta muusta kuin omista akoista tai pennuista.
M44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miesten kaveriporukoissa on aivan yks lysti mikä on kunkin parisuhdestatus.
Niissä kun pidetään hauskaa ja puhutaan kaikesta muusta kuin omista akoista tai pennuista.
M44
No just tää. MIksi pääasiassa vain naiset muuttuvat ihan pimeiksi? Kuten sanoinkin, hengailen nykyään lähinnä miespuolisten kavereiden kanssa tästä syystä. Eivät tosin onneksi nimittele puolisoitaan akoiksi he. Ap
Jotenkin surullista lukea näitä. Itse seurustelinkin ensimmäistä kertaa 28-vuotiaana. Osa kavereista pariutui nuorena, osalla vaihtui suhteet tiuhaan. Osa sai lapsia ja osalla ei ole niitä vieläkään (minulla 2). Silti ystävyyssuhteet on säilyneet. Ei ole ketään joka ei olisi osannut jutella asioista kuten ennenkin. Onhan se selvää, että lapsen kanssa päivänsä viettävä puhuu myös siitä lapsiperhearjesta, mutta mitä sitten. Joku pariskunta saattoi kutsua pari pariskuntaa vaikka peli-iltaan, mutta ei se tarkoittanut sitä, että vain minut jätettiin ulkopuolelle. Tapasinhan minäkin muita ystäviäni ilman heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten kaveriporukoissa on aivan yks lysti mikä on kunkin parisuhdestatus.
Niissä kun pidetään hauskaa ja puhutaan kaikesta muusta kuin omista akoista tai pennuista.
M44
No just tää. MIksi pääasiassa vain naiset muuttuvat ihan pimeiksi? Kuten sanoinkin, hengailen nykyään lähinnä miespuolisten kavereiden kanssa tästä syystä. Eivät tosin onneksi nimittele puolisoitaan akoiksi he. Ap
Johtuisikohan siitä, että miehet aika surutta jättävät lasten hoitamisen ja lasten kanssa olemisen naisille. Kelpaahan sitä juosta ilman lapsia juttelemassa kavereiden kanssa kaikesta muusta, kun vaimo on lasten kanssa kotona ja huolehtii rutiinien suunnittelusta ja toteutuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten kaveriporukoissa on aivan yks lysti mikä on kunkin parisuhdestatus.
Niissä kun pidetään hauskaa ja puhutaan kaikesta muusta kuin omista akoista tai pennuista.
M44
No just tää. MIksi pääasiassa vain naiset muuttuvat ihan pimeiksi? Kuten sanoinkin, hengailen nykyään lähinnä miespuolisten kavereiden kanssa tästä syystä. Eivät tosin onneksi nimittele puolisoitaan akoiksi he. Ap
Johtuisikohan siitä, että miehet aika surutta jättävät lasten hoitamisen ja lasten kanssa olemisen naisille. Kelpaahan sitä juosta ilman lapsia juttelemassa kavereiden kanssa kaikesta muusta, kun vaimo on lasten kanssa kotona ja huolehtii rutiinien suunnittelusta ja toteutuksesta.
Hyi, kuulostaa kauhealta. Onneksi olen sinkku. En koskaan suostuisi tuohon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten kaveriporukoissa on aivan yks lysti mikä on kunkin parisuhdestatus.
Niissä kun pidetään hauskaa ja puhutaan kaikesta muusta kuin omista akoista tai pennuista.
M44
No just tää. MIksi pääasiassa vain naiset muuttuvat ihan pimeiksi? Kuten sanoinkin, hengailen nykyään lähinnä miespuolisten kavereiden kanssa tästä syystä. Eivät tosin onneksi nimittele puolisoitaan akoiksi he. Ap
Johtuisikohan siitä, että miehet aika surutta jättävät lasten hoitamisen ja lasten kanssa olemisen naisille. Kelpaahan sitä juosta ilman lapsia juttelemassa kavereiden kanssa kaikesta muusta, kun vaimo on lasten kanssa kotona ja huolehtii rutiinien suunnittelusta ja toteutuksesta.
Hyi, kuulostaa kauhealta. Onneksi olen sinkku. En koskaan suostuisi tuohon.
Niin. Vaikea sitä on etukäteen ennustaa, että mies muuttuu tuollaiseksi, kun on itse alunperin lasta toivonut. Kun lapsi on jo olemassa, sitä on pakko hoitaa sittenkin vaikka mies laiminlöisi osuutensa.
Ei ole koskaan ollutkaan mitään kaveriporukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä kun haluaa olla äitinä paras mahdollinen, ja se menee välillä jopa vähän yli. Ymmärrätte sitten kun itsekin olette siinä tilanteessa. :)
Oliskohan tämä se syndrooma, joka vaivaa joitain munkin lapsellisia kavereita? Että sen lisäksi, että lähtee viiraamaan päässä isosti, ollaan myös niin hölmöjä ja ylimielisiä, ettei tajuta ettei lapsen saaminen ole välttämättä koko muun maailman mielestä jotain ihan mielettömän ihmeellistä. Suhteellisuudentaju katoaa, aletaan pitää omaa elämää parempana kuin muiden ja viestittää sitten muunlaista elämää viettäville erilaisin enemmän ja vähemmän hienovaraisin tavoin, että luusereita olette. Ettehän te mitään tajua, kun ette ole "vielä" saaneet lapsia, katsos. Ennen niin älykkäillä ja hauskoilla ihmisillä ei ole yhtäkkiä enää mitään muuta puhuttavaa kuin ne omat lapsensa ja porukoissa perheettömät vaiennetaan. Sekaan vielä ehkä hieman sinkkusääliä ja muutama tällainen jäätävä "kyllä säkin sitten tajuut" -kommentti niin eipä tartte miettiä mihin se sinkkukaveri hävisi. Ja ei, ei se ole bailaamassa hulluna ja viettämässä sitä kevytkenkäistä glitterelämää kaupungin yössä, kuten jotkut teistä, varsinkin nuorena pariutuneet, luulevat. Se elää ihan normaalia ja yhtä arvokasta aikuisen elämäänsä, mutta tekee sen ehkä mieluummin sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät seonneet täysin saatuaan lapsia, ja jotka pystyvät myös arvostamaan niitä ihmisiä, joilla ei ole sama elämäntilanne kuin itsellä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Noinhan se menee, ja ymmärrän sen. En minäkään olisi halunnut, että äidilleni olisi ollut tärkeämpää jotkut omat kaverit, kuin meidän perheemme! En lapsena edes tykännyt lapsettomista sukulaisistani koska he eivät osanneet edes puhua lasten kanssa.
Mä taas koin, että lapsettomat oli kivoimpia monesti koska ne puhui mulle niin kuin ihmiselle tai osasi leikkiä paremmin, eikä vaan lässyttäny jotain geneeristä näin puhut lapselle-tuubaa. Musta oli kivaa, että meitä esiteltiin monille ihmisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten kaveriporukoissa on aivan yks lysti mikä on kunkin parisuhdestatus.
Niissä kun pidetään hauskaa ja puhutaan kaikesta muusta kuin omista akoista tai pennuista.
M44
No just tää. MIksi pääasiassa vain naiset muuttuvat ihan pimeiksi? Kuten sanoinkin, hengailen nykyään lähinnä miespuolisten kavereiden kanssa tästä syystä. Eivät tosin onneksi nimittele puolisoitaan akoiksi he. Ap
Yksi naispuolinen kaveri valitti sitä, että tuntuu tosiaan siltä kuin aivot ja kyky ajatella mitään muuta kuin sitä lasta olisivat valuneet istukan mukana pois. Että vaikka kuinka tiedostaa, että nyt on ihan hemmetinmoinen putkinäkö päällä, ei pysty keskittymään muuhun kuin mukulaansa.
Onneksi tosiaan on miespuolisia kavereita, joilla ei näin ole käynyt, eli pystyy edelleenkin puhumaan ja harrastamaan normaalisti tavallisia asioita eikä keskustelu missään vaiheessa käänny pakolla vauva-arkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä kun haluaa olla äitinä paras mahdollinen, ja se menee välillä jopa vähän yli. Ymmärrätte sitten kun itsekin olette siinä tilanteessa. :)
Oliskohan tämä se syndrooma, joka vaivaa joitain munkin lapsellisia kavereita? Että sen lisäksi, että lähtee viiraamaan päässä isosti, ollaan myös niin hölmöjä ja ylimielisiä, ettei tajuta ettei lapsen saaminen ole välttämättä koko muun maailman mielestä jotain ihan mielettömän ihmeellistä. Suhteellisuudentaju katoaa, aletaan pitää omaa elämää parempana kuin muiden ja viestittää sitten muunlaista elämää viettäville erilaisin enemmän ja vähemmän hienovaraisin tavoin, että luusereita olette. Ettehän te mitään tajua, kun ette ole "vielä" saaneet lapsia, katsos. Ennen niin älykkäillä ja hauskoilla ihmisillä ei ole yhtäkkiä enää mitään muuta puhuttavaa kuin ne omat lapsensa ja porukoissa perheettömät vaiennetaan. Sekaan vielä ehkä hieman sinkkusääliä ja muutama tällainen jäätävä "kyllä säkin sitten tajuut" -kommentti niin eipä tartte miettiä mihin se sinkkukaveri hävisi. Ja ei, ei se ole bailaamassa hulluna ja viettämässä sitä kevytkenkäistä glitterelämää kaupungin yössä, kuten jotkut teistä, varsinkin nuorena pariutuneet, luulevat. Se elää ihan normaalia ja yhtä arvokasta aikuisen elämäänsä, mutta tekee sen ehkä mieluummin sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät seonneet täysin saatuaan lapsia, ja jotka pystyvät myös arvostamaan niitä ihmisiä, joilla ei ole sama elämäntilanne kuin itsellä. Ap
Samoja ajatuksia! Hauskaa kun ne tulee tähän ketjuun esittäytymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten kaveriporukoissa on aivan yks lysti mikä on kunkin parisuhdestatus.
Niissä kun pidetään hauskaa ja puhutaan kaikesta muusta kuin omista akoista tai pennuista.
M44
No just tää. MIksi pääasiassa vain naiset muuttuvat ihan pimeiksi? Kuten sanoinkin, hengailen nykyään lähinnä miespuolisten kavereiden kanssa tästä syystä. Eivät tosin onneksi nimittele puolisoitaan akoiksi he. Ap
Johtuisikohan siitä, että miehet aika surutta jättävät lasten hoitamisen ja lasten kanssa olemisen naisille. Kelpaahan sitä juosta ilman lapsia juttelemassa kavereiden kanssa kaikesta muusta, kun vaimo on lasten kanssa kotona ja huolehtii rutiinien suunnittelusta ja toteutuksesta.
Usein kyse on siitä että miehet saa edes vaikuttaa toimintatapoihin, ennen kun nainen on todennut riittämättömyytensä. Tässä vaiheessa on usein myöhäistä. Tuoreilla äideillä täydellisyydentavoittelu menee yli ja siksi heistä tuntuu että mies ei osallistu. Yhisä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten kaveriporukoissa on aivan yks lysti mikä on kunkin parisuhdestatus.
Niissä kun pidetään hauskaa ja puhutaan kaikesta muusta kuin omista akoista tai pennuista.
M44
No just tää. MIksi pääasiassa vain naiset muuttuvat ihan pimeiksi? Kuten sanoinkin, hengailen nykyään lähinnä miespuolisten kavereiden kanssa tästä syystä. Eivät tosin onneksi nimittele puolisoitaan akoiksi he. Ap
Johtuisikohan siitä, että miehet aika surutta jättävät lasten hoitamisen ja lasten kanssa olemisen naisille. Kelpaahan sitä juosta ilman lapsia juttelemassa kavereiden kanssa kaikesta muusta, kun vaimo on lasten kanssa kotona ja huolehtii rutiinien suunnittelusta ja toteutuksesta.
Aikun kipakkaa.
Tai oisko niin, että kun ne lapsistaan huolehtivat täydelliset isätkin kokoontuvat kavereidensa kanssa, niin pitävät hauskaa ja puhuvat kaikesta muusta kuin vaimoistaan ja lapsistaan?
M44
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten kaveriporukoissa on aivan yks lysti mikä on kunkin parisuhdestatus.
Niissä kun pidetään hauskaa ja puhutaan kaikesta muusta kuin omista akoista tai pennuista.
M44
No just tää. MIksi pääasiassa vain naiset muuttuvat ihan pimeiksi? Kuten sanoinkin, hengailen nykyään lähinnä miespuolisten kavereiden kanssa tästä syystä. Eivät tosin onneksi nimittele puolisoitaan akoiksi he. Ap
Johtuisikohan siitä, että miehet aika surutta jättävät lasten hoitamisen ja lasten kanssa olemisen naisille. Kelpaahan sitä juosta ilman lapsia juttelemassa kavereiden kanssa kaikesta muusta, kun vaimo on lasten kanssa kotona ja huolehtii rutiinien suunnittelusta ja toteutuksesta.
Aikun kipakkaa.
Tai oisko niin, että kun ne lapsistaan huolehtivat täydelliset isätkin kokoontuvat kavereidensa kanssa, niin pitävät hauskaa ja puhuvat kaikesta muusta kuin vaimoistaan ja lapsistaan?
M44
Mä olen ainakin siinä käsityksessä että omat miespuoliset kaverini ovat hyviä isiä ja puolisoita, mutta mistäs sitä koskaan tietää. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten kaveriporukoissa on aivan yks lysti mikä on kunkin parisuhdestatus.
Niissä kun pidetään hauskaa ja puhutaan kaikesta muusta kuin omista akoista tai pennuista.
M44
No just tää. MIksi pääasiassa vain naiset muuttuvat ihan pimeiksi? Kuten sanoinkin, hengailen nykyään lähinnä miespuolisten kavereiden kanssa tästä syystä. Eivät tosin onneksi nimittele puolisoitaan akoiksi he. Ap
Johtuisikohan siitä, että miehet aika surutta jättävät lasten hoitamisen ja lasten kanssa olemisen naisille. Kelpaahan sitä juosta ilman lapsia juttelemassa kavereiden kanssa kaikesta muusta, kun vaimo on lasten kanssa kotona ja huolehtii rutiinien suunnittelusta ja toteutuksesta.
Usein kyse on siitä että miehet saa edes vaikuttaa toimintatapoihin, ennen kun nainen on todennut riittämättömyytensä. Tässä vaiheessa on usein myöhäistä. Tuoreilla äideillä täydellisyydentavoittelu menee yli ja siksi heistä tuntuu että mies ei osallistu. Yhisä
No, mulle riittäisi, kun mies edes joskus oma-aloitteisesti viettäisi aikaa lapsen kanssa, tekisi sille ruokaa tai edes söisi pöydän ääressä meidän kanssa. Mutta mies mielummin selaa puhelinta tai katsoo telkkaria. Mies saisi oikein mieluusti vaikuttaa toimintatapoihin, mutta hän ei selvästikään ole siitä kiinnostunut. Toki valittaa sitten, kun lapsi itkee mun perään, vaikka itse ei edes yritä luoda suhdetta lapseen.
Ks. kommentti 31 ja mieti uudestaan, haluatko enää koskaan sanoa kenellekään noin. Tuo on ihan kauhean ilkeää. Miksi ylipäänsä oletat, että kaikki haluavat tai voivat olla ikinä tuossa tilanteessa? Se, mikä on sinun elämäsi täyttymys ja korkein päämäärä, ei ole sitä kaikille muille.