Onko koskaan tuntunut siltä, että kumppanisi sisar saattaisikin olla sinulle omaa kumppaniasi toimivampi match?

Vierailija kirjoitti:

Muistan elävästi, kun tapasin vaimoni siskon ensimmäistä kertaa. Iski saman tien outo tunne, että ehkä olinkin tavannut "väärän" siskoksen. Tultiin niin hyvin juttuun. Vaivaannuttava tilanne.

Tästä nyt on jo parikymmentä vuotta eikä siinä sen kummempaa. Vaimo joskus vitsaillen kyllä totesi, että ehkä minun olisi pitänyt alkaa parisuhteeseen hänen siskonsa kanssa, koska olemme niin samanhenkisiä.

No ei kyllä ole.

1) Olen nainen, ja hetero, joten sisko ei kiinnosta

2) puolison sisar on kuollut ja muita ei ole.

Kieltämättä kun tapasin mieheni veljen, ensimmäinen tahaton ajatukseni oli, että deittailin väärää veljestä. Veli oli paremman näköinen, hauska ja tosi samanhenkinen kuin minäkin.

Nyt vuosien jälkeen kun tunnen lankonikin paremmin, tiedän olevani oikean miehen kanssa. En varmaan kestäisi arkea miehen veljen kanssa päivääkään. Ja ulkonäön suhteen mieheni on vanhentunut veljeään paremmin.

Ei ole. Erikoista, että tuollaista mietit yhä.

Otsikossa pitäisi tietenkin lukea: sisarUS

-ap

Olen minäkin hetero, mutta on hetkiä jolloin mietin, että halusinko ihan oikeasti tämän miehen sen itsensä takia, vaiko siksi koska tykkään sen siskosta niin kovasti. Että pakko niissä on olla jotain samaa.

Itse asiassa, on niissä samaa enemmän kuin olisin ikinä kuvitellut, mutta pitkään piti raaputtaa ennenkuin alkoi löytyä kultaa. Sormet on vielä vähän kipeät.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Erikoista, että tuollaista mietit yhä.

Kuten kirjoitin: siitä on jo parikymmentä vuotta. En minä asiaa aktiivisesti mieti tai valintojani kadu. Täydennämme vaimoni kanssa toisiamme aika hyvin.

Joskus mietin, että olisin siskon miehelle parempi vaimo kuin isosiskoni. Olisin enemmän hänen tyyppinen ja samaa mieltä on myös siskoni. Mutta näin elämä meni ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Otsikossa pitäisi tietenkin lukea: sisarUS

-ap

Ei ole. Puolison veljellä on alkoholiongelma ja hän on pettänyt aiemmissa suhteissaan ja käyttänyt myös huumeita. Vastenmielinen hyypiö, jonka seura inhottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vastenmielinen hyypiö, jonka seura inhottaa.

Mutta kuitenkin samalla vähän jännittää ja salaa kiehtoo ajatus "siitä"?

Välillä mietin, että miehen veli olisi paljon parempi, vastuullisempi ja luotettavampi aviomies ja perheen isä. Ja on fyysisesti paremmassa kunnossakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastenmielinen hyypiö, jonka seura inhottaa.

Mutta kuitenkin samalla vähän jännittää ja salaa kiehtoo ajatus "siitä"?

Alkoholistin kanssa? Ei kiehdo.

Puolisoni kuoli, joten olisin periaatteessa voinut kelpuuttaa paremman näköisen ja sinkkuna olleen kahdesta elossa olevasta veljeksestä hetkeksi testiin, kun suurin suru puolison kuoleman jälkeen oli hellittänyt. Hän asui kuitenkin aivan eri puolella Suomea enkä usko, että tähän olisi suhtauduttu kovin myönteisesti (miehen suku oli hyvin rasittavaa).

No huh, ei todellakaan. Vaimollani oli kaksi sisarta eikä yhteiselo heistä kummankaan kanssa olisi ollut mahdollista. Toinen kuolikin jo viinaan ja toinen on muuten vaan sietämätön riivinrauta.

Mul on itellani ollu toi tunne usein mun siskosta :D mulla harvemmin on mitaa yhteista huumoriikaan miesten kanssa ollu.ei ihme et suhteet ei oo kestany :D