Tuntuuko teistä koskaan tältä ([epä]naisellisuuden kokeminen)?

Ootko varma, että niillä sun "viehkeillä"  naistutuilla on jokin erikoinen naisellisuuden kokemus?

Ei mulla ainakaan ole, vaikka täysin naiselta näytänkin.

Vierailija kirjoitti:

Ootko varma, että niillä sun "viehkeillä"  naistutuilla on jokin erikoinen naisellisuuden kokemus?

Ei mulla ainakaan ole, vaikka täysin naiselta näytänkin.

Luonnollisestikaan en pääse kenenkään pään sisään, enkä tiedä muiden naisten tuntemuksia aiheesta. Siksihän tämän keskustelunkin tein. Hei haloo, järjen käyttö sallittu! 🙈 ap

En minäkään varsinaisesti itseäni naiseksi tunne. Tuntuu ihan uskomattomalta, että voisin esimerkiksi tulla raskaaksi koska jotenkin ajattelen etten ole oikea nainen...

Itse olen hyvin naisellisen näköinen, mutta sisäisesti en koe olevani mitään sukupuolta. Voin toimia siis naisen roolissa kaikessa, myös seksuaalisuudessa, ongelmitta, mutta silloin kun ei ole päällä mitään sukupuolista toimintaa niin sukupuoli ei kyllä mitenkään ole mielessäni. Yhtä hyvin voisin olla henki, ilman kehoa ollenkaan.

Huoliteltu ja ”naisellinen” nainen olen, muttei minulla mitään ihmeellistä naisellisuuden kokemusta ole. Olenpahan vaan!

Hmm, eli siis ette tunne itseänne naiselliseksi kun teillä ei ole naisellisuuden kokemusta? Vaan ihan jopa hengeksi 😂 Tämähän on hauska aihe. Minä tunnen joskus olevani 👽. Ap

Vierailija kirjoitti:

95% kaupungilla vastaantulevista naisista on varsin mitäänsanomattaman näköisiä. Ei heitä muista kahta minuuttia pidempään nähneensäkään. Sitten on se 5%, jossa on jokin kauneuden piirre. Älä koe alemmuutta. Olet ihan kuin enemmistä kaikista naisista. M51

Naiseus on paljon muutakin kuin kauneus.

Ap, kyllä minulla on usein tuollainen olo, huolimatta siitä, että olen ulkoisesti naisellinen ja minua usein sanotaan sellaiseksi. Tunnen oloni sisältä rujoksi, kömpelöksi, miehekkääksi. Jos meikkaan tai laittaudun hiukankaan enemmän, niin minulla tulee aivan sellainen transumainen fiilis. En siltikään haluaisi olla mies, enkä koe itseäni sellaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

En minäkään varsinaisesti itseäni naiseksi tunne. Tuntuu ihan uskomattomalta, että voisin esimerkiksi tulla raskaaksi koska jotenkin ajattelen etten ole oikea nainen...

Sama homma. Olen ollut raskaana ja synnyttänyt, imettänytkin jopa, eikä oloni muuttunut yhtään naisellisemmaksi. Outoa edelleenkin.

Ihan kun joskus olisi ollut joku tutkimuskin siitä, että miehet näkee itsensä sukupuolen kautta, mutta naiset näkee itsensä ensisijaisesti ihmisenä. Itse ajattelen olevani vaan henkilö ja koen naiseuden tunteen vaan kun olen romanttisissa tekemisissä jonkun miehen kanssa. Ulkoisesti olen tosi naisellinen, kun tykkään meikeistä ja sirosta ulkonäöstä.

Miten teidän lapsuudessa on kohdeltu naiselliseksi miellettyja asioita? Koska mulla ainakin tuo tunne tulee sieltä - kaikki meikkaaminen, nätit vaatteet, ylipäätään naisellisuus eleissä jne oli jotain todella naurettavaa ja pilkattavaa.

Nykyään osaan olla paljon "naisempi", kun olen nämä ajatusmallit tunnistanut ja oppinut kyseenalaistamaan. Pitkään esim ajattelin että kaikki naiselliseksi mielletty ON naurettavaa jos minä sitä teen, kunnes jossain välissä hoksasin että ei kukaan muu niin ajattele kuin minä itse. Ei kukaan muu ihmettele, miksi ihmeessä minä meikkaan tai kannan käsilaukkua. Enhän niin ajattele itsekään muista naisista!

Mä koen itseni naiselliseksi ja naiseksi. En tietenkään alvariinsa mieti naiseuttani, mutta kyllä mä tunnen olevani nainen.

"naisellisuus" on keinotekoisesti rakennettu kuva. Rakentajina homoseksuaaliset miehet muoti- ja elokuvateollisuudessa. Kannattaa lukea sellainen kirja kuin Ja homot loivat naisen. Siinä kerrotaan juuri tästä ilmiöstä.

Vierailija kirjoitti:

Miten teidän lapsuudessa on kohdeltu naiselliseksi miellettyja asioita? Koska mulla ainakin tuo tunne tulee sieltä - kaikki meikkaaminen, nätit vaatteet, ylipäätään naisellisuus eleissä jne oli jotain todella naurettavaa ja pilkattavaa.

Nykyään osaan olla paljon "naisempi", kun olen nämä ajatusmallit tunnistanut ja oppinut kyseenalaistamaan. Pitkään esim ajattelin että kaikki naiselliseksi mielletty ON naurettavaa jos minä sitä teen, kunnes jossain välissä hoksasin että ei kukaan muu niin ajattele kuin minä itse. Ei kukaan muu ihmettele, miksi ihmeessä minä meikkaan tai kannan käsilaukkua. Enhän niin ajattele itsekään muista naisista!

Meillä oli lapsuudenkodissa erittäin myönteinen suhtautuminen kaikkeen naiselliseen. Ja selvästi osoitettiin kaikin tavoin, että koska olen tyttö niin minun kuuluu olla tietynlainen, tyttömäinen. Se oli osin ahdistavaakin, kun en oikein istunut siihen muottiin mihin minua tungettiin.

Toisaalta murrosiän myötä aloin tykätä ulkoisesti naisellisista jutuista itsekin, esim. meikeistä, hiusten laittamisesta, naisellisista vaatteista. Näihin ei ole koskaan liittynyt mitään kielteisiä tai ristiriitaisia tunteita. Ei silti, vaikka tosiaan sisäisesti en muuta kuin seksuaalisissa tilanteissa edes tunne itseäni mitään sukupuolta olevaksi. Sukupuoli on vähän kuin vaikka vaatetyyli, loppujen lopuksi aika ulkoinen osa identiteettiäni, aika pintaa. SYvällä on vain oleminen tai elämä, jolla ei tunnu olevan sukupuolta.

- 5

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"naisellisuus" on keinotekoisesti rakennettu kuva. Rakentajina homoseksuaaliset miehet muoti- ja elokuvateollisuudessa. Kannattaa lukea sellainen kirja kuin Ja homot loivat naisen. Siinä kerrotaan juuri tästä ilmiöstä.

Nyt puhut länsimaisen kulttuurin muodostamasta naiskuvasta. Ap varmaankin tarkoittaa jokaisen henkilökohtaista tuntemusta. Sitä samaa, joka tekee transnaisesta naisen.

Niin, mutta mikä kumma se tuntemus sitten on, jos ihan "tosi"naisetkaan eivät sellaista näytä itsessään tunnistavan? Kyselee nro 16 samasta ketjusta :) 

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä TIEDÄN olevani biologisesti nainen (kurkkasin peilillä jalkoväliin ja mieskin myönteli), mutta olen itsekin ihmetellyt, että mikähän se "naiseuden tunne" oikein on? Toisaalta taotaan sitä, että se on ihan vain subjektiivinen olotila ja täten kunkin yksilön pääteltävissä - ja toisaalta esim. miehinä syntyneet tra.n.s.s.ukupuoliset ihan oikeasti kokevat tämän naiseuden jotenkin totena? Mikä se tunne sitten on, kun en ihan naiseksi syntyneenäkään (ja aika ns. naisellisena naisena sinänsä) osaa alleviivata sitä määrittävää tuntemusta?

Ei ole tarkoitus dissata ketään, en ole kenenkään sukupuoli-identiteettiä kyseenalaistamassa, vaan on ihan tosissaan mietityttänyt se, kuka ja miten naiseuden määrittää. 

AP:lle terkkuja, että itse olen ihan perusnätti, pienikokoinen ja tosiaan naisellinen nainen, mutta kyllä mäkin tunnen itseni tosi möröksi välillä - jää siis jotenkin se NAISEUS ilmeisesti kokematta (mitä se lieneekään). :D

Ei sitä voi määritellä ja selittää, kun se on tunne. Se ei liity siihen, tunteeko itsensä kauniiksi tai viehkeäksi.

Tämähän on mahtava keskustelu, kiitos ap siitä. Aloin miettiä myös omaa naisellisuuden kokemustani ja voin sanoa tuntevani itseni naiseksi. En ole tätä koskaan miettinyt. Ulkonaisesti en ole kuitenkaan perusnaisellinen.

Joskus olen miettinyt transseksuaalisia ja sitä millainen se väärän sukupuolen kokeminen oikein on. Nyt osaan paremmin kuvitella, että silloin todellakin tuntee itsensä naiseksi, vaikka olisi ulkoisesti romuluinen mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä TIEDÄN olevani biologisesti nainen (kurkkasin peilillä jalkoväliin ja mieskin myönteli), mutta olen itsekin ihmetellyt, että mikähän se "naiseuden tunne" oikein on? Toisaalta taotaan sitä, että se on ihan vain subjektiivinen olotila ja täten kunkin yksilön pääteltävissä - ja toisaalta esim. miehinä syntyneet tra.n.s.s.ukupuoliset ihan oikeasti kokevat tämän naiseuden jotenkin totena? Mikä se tunne sitten on, kun en ihan naiseksi syntyneenäkään (ja aika ns. naisellisena naisena sinänsä) osaa alleviivata sitä määrittävää tuntemusta?

Ei ole tarkoitus dissata ketään, en ole kenenkään sukupuoli-identiteettiä kyseenalaistamassa, vaan on ihan tosissaan mietityttänyt se, kuka ja miten naiseuden määrittää. 

AP:lle terkkuja, että itse olen ihan perusnätti, pienikokoinen ja tosiaan naisellinen nainen, mutta kyllä mäkin tunnen itseni tosi möröksi välillä - jää siis jotenkin se NAISEUS ilmeisesti kokematta (mitä se lieneekään). :D

Ei sitä voi määritellä ja selittää, kun se on tunne. Se ei liity siihen, tunteeko itsensä kauniiksi tai viehkeäksi.

Kyllä muutkin tunteet voidaan määritellä (viha, rakkaus, suru jne.), joskin suhteellisen laaja-alaisesti - miksi sitten naiseuden tuntemusta/tunnetta ei pystytä sen enempää määrittelemään? Edes jotenkin suuntaa antavasti? Aina saa vastaukseksi tuon saman, "se on täysin subjektiivista." Samalla laillahan voisin sanoa kokeneeni suurta surua vaikka olisin todellisuudessa ollut hirveän iloinen, koska tunteethan ovat täysin subjektiivisia ja kokijastaan riippuvaisia...? 

Pohdintaa, pohdintaa - älkää nyt please vetäkö herneitä nenään, haluaisin oikeasti ajatuksella mietittyjä vastauksia aiheeseen. :) 

Tunnen itseni kaikkein vähiten naiseksi housut jalassa tai raskauden puolivälissä, jolloin olen näyttänyt vain keskivartalolihavalta. Myös loppuraskaudesta on ollut supernaisolo, mutta ihan vikoilla viikoilla olen tuntenut itseni enemmän valaaksi. Myös synnytysten jälkeen olen tuntenut itseni vain äidiksi. Eipä se naiseus muuten arjessa erityisesti tunnu paitsi seksissä.

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelen olevani vaan henkilö ja koen naiseuden tunteen vaan kun olen romanttisissa tekemisissä jonkun miehen kanssa.

Minä en varsinaisesti voi sanoa kokevani sitä tunnetta edes silloin... 🤷‍♀️ Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä TIEDÄN olevani biologisesti nainen (kurkkasin peilillä jalkoväliin ja mieskin myönteli), mutta olen itsekin ihmetellyt, että mikähän se "naiseuden tunne" oikein on? Toisaalta taotaan sitä, että se on ihan vain subjektiivinen olotila ja täten kunkin yksilön pääteltävissä - ja toisaalta esim. miehinä syntyneet tra.n.s.s.ukupuoliset ihan oikeasti kokevat tämän naiseuden jotenkin totena? Mikä se tunne sitten on, kun en ihan naiseksi syntyneenäkään (ja aika ns. naisellisena naisena sinänsä) osaa alleviivata sitä määrittävää tuntemusta?

Ei ole tarkoitus dissata ketään, en ole kenenkään sukupuoli-identiteettiä kyseenalaistamassa, vaan on ihan tosissaan mietityttänyt se, kuka ja miten naiseuden määrittää. 

AP:lle terkkuja, että itse olen ihan perusnätti, pienikokoinen ja tosiaan naisellinen nainen, mutta kyllä mäkin tunnen itseni tosi möröksi välillä - jää siis jotenkin se NAISEUS ilmeisesti kokematta (mitä se lieneekään). :D

Ei sitä voi määritellä ja selittää, kun se on tunne. Se ei liity siihen, tunteeko itsensä kauniiksi tai viehkeäksi.

Kyllä muutkin tunteet voidaan määritellä (viha, rakkaus, suru jne.), joskin suhteellisen laaja-alaisesti - miksi sitten naiseuden tuntemusta/tunnetta ei pystytä sen enempää määrittelemään? Edes jotenkin suuntaa antavasti? Aina saa vastaukseksi tuon saman, "se on täysin subjektiivista." Samalla laillahan voisin sanoa kokeneeni suurta surua vaikka olisin todellisuudessa ollut hirveän iloinen, koska tunteethan ovat täysin subjektiivisia ja kokijastaan riippuvaisia...? 

Pohdintaa, pohdintaa - älkää nyt please vetäkö herneitä nenään, haluaisin oikeasti ajatuksella mietittyjä vastauksia aiheeseen. :) 

Itse tunnen itseni naiselliseksi kun teen naisellisia asioita ja saan niistä nautintoa. Kun laittaudun tai teen jotain "naisellista", esim. harrastan tanssia tai tunnen itseni miehen silmissä viehättäväksi. Myös positiivinen raskaustesti on ollut sellainen "naisellisen tunteen kohottaja" vaikka raskauden voinnit on kyllä vienyt sitä oloa laidasta laitaan. Jollain muulla se voi tietenkin olla jotain muuta, mutta itse ajattelen, että se on sitä kun on tyytyväinen itseensä naisena.