Lue keskustelun säännöt.
Tapailun loppuminen
17.09.2018 |
Kertokaas mulle mikä mua vaivaa.
Oon pari kuukautta tapaillut yhtä miestä, ei mitään suurta tunteiden paloa ja kumpikaan ei halunnut mitään vakavaa. Miehen käytös muuttui kuitenki tossa ja haistoin, että kaikki ei ole kohdallaan.
Kärsin aika vakavasta hylätyksi tulemisen pelosta ja luen ihmisiä jatkuvasti. Pystyn kertomaan heti, jos joku muuttaa käytöstään yhtään totutusta.
No juteltiin asiasta ja mies totesi, että hän oli ollut jonkun muun kanssa.
Jostain syystä suutuin hyvin paljon. En ole mitenkään rakastunut, se nainen ei kirpaissut, mutta silti ärsyttää.
Kysymys ihmisille, jotka kärsivät samasta kuin minä niin onko teidän helppo päästää ihmisistä irti? Oletteko saaneet terapiaa ongelmiin?
Ja sit muille. Mulle nämä tapailun loppumiset ottavat aina henkisesti koville. Miten te muut? Mä näköjään totun ihmisiin aika helposti ja jotenki jää iholle ikävä olo kun toinen menee.
Onko muu yhtä tunteellinen vai oonko vaan viallinen?
Kommentit (4)
Mulla on samaa. Haluan että musta tykätään en niinkään välitä itse. Sitten kun toinen ei tykkääkään tunnen itseni hylätyksi.
Oikeesti siis jos tykkäisin hänestä harmittaisi menettää hänet. Mutta kun tykkää vaan tunteesta että toinen tykkää, harmittaa sen tunteen menetys.
Tämän kun oivalsin, ei harmita samalla tavalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on samaa. Haluan että musta tykätään en niinkään välitä itse. Sitten kun toinen ei tykkääkään tunnen itseni hylätyksi.
Oikeesti siis jos tykkäisin hänestä harmittaisi menettää hänet. Mutta kun tykkää vaan tunteesta että toinen tykkää, harmittaa sen tunteen menetys.
Tämän kun oivalsin, ei harmita samalla tavalla
Kiitos älyttömästi tästä. Tämä sai kyllä mut pohtimaan hyvinkin paljon nyt omia tunteitani.
vihaan myös nukkua kenenkään kanssa, koska mun on vaikea nukkua sit yksin.
Taidan haluta epätoivoisesti huomiota.
Tää on varmaan jostain lapsuuden hylätyksi tulemisesta jäänyt.
Kannattaa opetella tykkäämään itsestä, antamaan itselle se huomio, mitä toisilta hakee.
Mä esimerkiksi aloitin kivan harrastuksen, nukun hyvin, syön hyvin jne.
Välillä väsyneenä olen vihainen miesystävälleni kun hän ei halua olla mun kanssa. Tosiasiassa tässä on aina kyse siitä että haluaisin että hän huolehtisi musta. Mutta kun sanon itselleni että olet vain väsynyt ja sun pitää mennä nukkumaan, en ole enää vihainen. Huolehdin siis omista tarpeistani.
Olen saanut terapiaa tähän ja tiedostan, että toistan itse tietynlaista kehää. Valitsen myös ns. "Rikkinäisiä" tapailukumppaneiksi, joista jo etukäteen tietää, että tää ei pääty hyvin. Toistan traumaani hyvin voimakkaasti.
Sen takia päätin, että päästän tästä heti irti. Että mun on kunnioitettava itseäni. Tiedän, että mitään ei ole sovittu miehen kanssa, mutta jostain syystä mä en halua enää, että se koskee muhun.
Sairaala tavalla haluaisin kuitenki murskata miehen itsetunnon tai jonkun. En tietenkään tee näin, mutta viha on suurta tällä hetkellä.