Miten saada lukiolainen opiskelemaan?

Ilmeisesti ei ole kovin kovatasoinen lukio.

Kerro sille miten laiskottelemalla siitä ei ikinä tulee työtöntä maisteria. Paljon kivempi käydä leipäjonossa ällän kuin abban papereilla

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti ei ole kovin kovatasoinen lukio.

Ei olekaan, ihan normaali isohkon suomalaiskaupungin lukio. Kuinka niin?

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu ettei tee mitään koulun eteen. Menee aivan siitä mistä aita on matalin. Vapaa-ajalla hengaa vaan kavereiden kanssa. Kokeisiin lukeminen ei kiinnosta yhtään.

Ollaan yritetty puhua monta kertaa, että nyt opiskelulla on ihan oikeasti jo merkitystä tulevaisuuteen, mutta ei vaan vaikuta mitenkään hänen käytökseen. Ihme kyllä ekan vuoden kurssiarvosanat oli kaikki 7-10, suuri osa ysiä.

Mutta miten kirjoitusten käy tuolla aktiivisuudella?

Miksi hei alapeukkua, kun yritän saada apuja? Normaalisti yrittänyt keskustella kymmeniä kertoja, mutta ei johda mihinkään.

Arvosanat 7-10, suurinosa ysiä, eli mikä ongelma?

Jos hänen ei tarvitse tuon tason pitääkseen erityisemmin lukea, niin miksi hänen täytyisi muodon vuoksi hengata nenä koulukirjassa illat yksin huoneessaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti ei ole kovin kovatasoinen lukio.

Ei olekaan, ihan normaali isohkon suomalaiskaupungin lukio. Kuinka niin?

Eli arvosanoja saa helposti. Sitä tarkoitin. Kovatasoisessa lukiossa arvosanat 8-10 ovat erittäin hyviä tuloksia ja ennakoi hyvää menestystä kirjoituksissa. Huonommssa lukiossa saa helpommin hyviä arvosanoja, mutta kirjoituksissa ei sitten pärjääkään niin hyvin.

Lukeminen on turhaa. Lähihoitajille on töitä, toisin kuin filosofian maistereille.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti ei ole kovin kovatasoinen lukio.

Miten niin? Minä vedin lukion läpi istumalla kahvilla viikot ja viikonloput hömpöttämällä. En todellakaan panostanut kouluun ja lusmusin. Läksytkin jätin tekemättä tai tein minimin. Kokeisiin luin 20-22 edellisenä iltana, sanakokeisiin aamulla ennen kouluun lähtöä. Numerot oli 8-10. Ja kyllä, lukio oli pieni ja sinne pääsi kuka vaan. Ei mikään eliittikoulu.

Se käsitys silti, ettei pienessä lukiossa vaadita ja osata hoitaa asiaa on aivan puppua. Siellä vasta homma hoituukin, kun isoissa kiusataan oppilaita siihen asti, että ne henkisesti romahtaa ja alisuorittaa loppujen lopuksi. En voi käsittää, että jonnekin mennään yli ysin keskiarvoilla ja ne ei kirjoitakaan kaikki pelkkiä älliä ja eximioita, kun vielä laitetaan tekemään niin hirveästi töitä. Herääkin kysymys, että onko opetus luokatonta (opettajat pääsee liian helpolla) ja unohdetaan nuoren kehityksessä vapauden ja laiskottelun kehittävä vaikutus vai miksi tulokset on oppilasmateriaaliin nähden alakanttiin. Olen itse seurannut joitain päiviä opetusta eräässä eliittilukiossa ja täytyy kysyä, onko se opetusta, jos oppilaat istuu isossa auditoriossa ja opettaja latoo vaan oikeita vastauksia selittämättä mitään. Kotiin vaan hirveästi hommia ja teinitytöt on uupumuksen partaalla. Sitten jossain pikkulukiossa ne opettajat seisoo päällään, selittää, eriyttää ja tsemppaa, eikä tapa lapsia työllä. Kummasti sieltä ne hyvät oppilaat kirjoittaa jopa parempia arvosanoja kuin sieltä eliittipaikasta menettämättä mielenterveyttään. 

Niin, laiskottelulla kirjoitin neljä ällää ja kaksi eximiaa. Ihan oli paikallaan mun numerot, jopa alakanttiin.

Vierailija kirjoitti:

Arvosanat 7-10, suurinosa ysiä, eli mikä ongelma?

Jos hänen ei tarvitse tuon tason pitääkseen erityisemmin lukea, niin miksi hänen täytyisi muodon vuoksi hengata nenä koulukirjassa illat yksin huoneessaan?

Ongelma on se että pitäisi oppia tekemään töitä. Pienelläkin vaivannäöllä saisi parempia arvosanoja ja ei koko elämää vaan voi sluibailla.

Vierailija kirjoitti:

Lukeminen on turhaa. Lähihoitajille on töitä, toisin kuin filosofian maistereille.

Filosofian maistereistakin paremmin pärjää se sosiaalisesti lahjakas ja verkostoitunut tyyppi, vaikka arvosanat olisivat olleet kasin luokkaa tai jopa just ja just päässyt läpi, kuin se tunnollinen kympin oppilas joka luki aina vaan illat kotona eikä kasvattanut sosiaalista pääomaa ja verkostojaan.

Auktoriteetti joka pakottaa opiskelemaan ja määrää mitä opiskellaan on ongelma. Hänen pitäisi löytää jotain mistä on oikeasti kiinnostunut. Lukio ja peruskoulu ei toimi kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvosanat 7-10, suurinosa ysiä, eli mikä ongelma?

Jos hänen ei tarvitse tuon tason pitääkseen erityisemmin lukea, niin miksi hänen täytyisi muodon vuoksi hengata nenä koulukirjassa illat yksin huoneessaan?

Ongelma on se että pitäisi oppia tekemään töitä. Pienelläkin vaivannäöllä saisi parempia arvosanoja ja ei koko elämää vaan voi sluibailla.

Pöh, sulla on tuollainen tunnollisen suorittajan hölmö asenne.

Lapsellasi viisaampi, hän tulee pärjäämään kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvosanat 7-10, suurinosa ysiä, eli mikä ongelma?

Jos hänen ei tarvitse tuon tason pitääkseen erityisemmin lukea, niin miksi hänen täytyisi muodon vuoksi hengata nenä koulukirjassa illat yksin huoneessaan?

Ongelma on se että pitäisi oppia tekemään töitä. Pienelläkin vaivannäöllä saisi parempia arvosanoja ja ei koko elämää vaan voi sluibailla.

Pöh, sulla on tuollainen tunnollisen suorittajan hölmö asenne.

Lapsellasi viisaampi, hän tulee pärjäämään kyllä.

Vanhempainillassa vanhemmat ovat huolissaan kuinka lapset raatavat niin paljon koulun eteen. Kai nyt vähempikin saa huolestumaan, että lapseni on ihan väärässä paikassa.

Kasvattajana ja vanhempana sinulla on velvollisuus "rauhoittaa" nuoren elämä totaalisesti. Vain opiskelulla on merkitystä. Kaikki ylimääräinen ja ylellisyystavarat pois. Kuka on maksanut kännykät tietsikat, muotivaatteet ja -asusteet, ym? Ne häipyy heti ja nuoren on ansaittava ne takaisin. Rahahanat kiinni. Vain onnistuminen opiskelussa palkitsee. Ylimääräinen hengaileminen kavereiden kanssa loppuu myös. Tee nuoren kanssa kirjallinen soppari, ota kopio, kiinnitä se vaikka jääkapin oveen, "muistiongelmien" ilmaannuttua paperista on apua. Isket faktat pöytään!

Tiedän ihmisiä, jotka ovat suorittaneet lukion ja kirjoitukset ihan hyvin arvosanoin vaikka eivät kovin monta kertaa ole kirjoja kotona avanneet. Joillekkin vain riittää ne tunnilla käsitellyt asiat eikä kertausta tarvita paljoa. Toivoin aikoinani että voi kun riittäisi itsellenikin. 

Mutta miten sitten saada nuori opiskelemaan enemmän lukiossa, se onkin sitten sellainen asia mihin on vaikea antaa suoraa vastausta. Painostaminen tuskin ainakaan toimii, motivaation pitäisi lähteä nuoresta itsestään. Auttaisikohan esimerkiksi se, että keskustelussa lähdettäisiin siitä, että mitä nuori itse toivoo tulevaisudeltaan ja mitä hän haluaa elämältään lukion jälkeen? Ja sitten yhdessä ihmetellen mietitään, että mitenhän hän voisi toimia saavuttaakseen tavoitteensa. Eli ei varsinaisesti jankata nuorelle opintojen tärkeydestä, vaan annetaan hänen itse oivaltaa että mitä kaikkea hänen olisi tehtävä saavuttaakseen tavoitteensa.

Tosin jos opinnot eivät nappaa ja motivaatiota ei vaan tunnu löytyvän, niin voihan olla mahdollista että lukio ei välttämättä olekkaan se nuoren juttu. Ehkäpä hän onkin havainnut, että peruskoulun jälkeen tuli valittua väärä tie? Vaikea sanoa tuntematta nuorta ja tietämättä hänen näkemyksiään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukeminen on turhaa. Lähihoitajille on töitä, toisin kuin filosofian maistereille.

Filosofian maistereistakin paremmin pärjää se sosiaalisesti lahjakas ja verkostoitunut tyyppi, vaikka arvosanat olisivat olleet kasin luokkaa tai jopa just ja just päässyt läpi, kuin se tunnollinen kympin oppilas joka luki aina vaan illat kotona eikä kasvattanut sosiaalista pääomaa ja verkostojaan.

Tässäpä se, sama koskee dippainssejä

- se kympin oppilas

Aina ei puhe riitä. Kuulin isästä, joka valoi amiksessa opiskelevaan poikaansa opiskeluhalut takaisin seuraavalla tavalla: sanoi että ok, jos ei opiskelu maita, vaikka hän maksaa sen ajan elannon ja asunnon, niin sitten on aika mennä töihin ja alkaa maksamaan osansa kotona asumisesta, sillä ilmaisen vetelehtimisen maksumieheksi hän ei ala. Käski pojan hypätä autoon ja ajoi paikallisen, ison siivousfirmaketjun pihaan ja käski mennä kysymään töitä. Vähän aikaa autossa istuttuaan poika sanoi, että hän jatkaa opiskelua.

Ja tosi esimerkki on.

Hmm... ihmetyttää miksi hän halusi lukioon.

Vai tekö pakotitte?

Vierailija kirjoitti:

Tiedän ihmisiä, jotka ovat suorittaneet lukion ja kirjoitukset ihan hyvin arvosanoin vaikka eivät kovin monta kertaa ole kirjoja kotona avanneet. Joillekkin vain riittää ne tunnilla käsitellyt asiat eikä kertausta tarvita paljoa. Toivoin aikoinani että voi kun riittäisi itsellenikin. 

Mutta miten sitten saada nuori opiskelemaan enemmän lukiossa, se onkin sitten sellainen asia mihin on vaikea antaa suoraa vastausta. Painostaminen tuskin ainakaan toimii, motivaation pitäisi lähteä nuoresta itsestään. Auttaisikohan esimerkiksi se, että keskustelussa lähdettäisiin siitä, että mitä nuori itse toivoo tulevaisudeltaan ja mitä hän haluaa elämältään lukion jälkeen? Ja sitten yhdessä ihmetellen mietitään, että mitenhän hän voisi toimia saavuttaakseen tavoitteensa. Eli ei varsinaisesti jankata nuorelle opintojen tärkeydestä, vaan annetaan hänen itse oivaltaa että mitä kaikkea hänen olisi tehtävä saavuttaakseen tavoitteensa.

Tosin jos opinnot eivät nappaa ja motivaatiota ei vaan tunnu löytyvän, niin voihan olla mahdollista että lukio ei välttämättä olekkaan se nuoren juttu. Ehkäpä hän onkin havainnut, että peruskoulun jälkeen tuli valittua väärä tie? Vaikea sanoa tuntematta nuorta ja tietämättä hänen näkemyksiään.

Kiitos! Ollaan yritetty keskustella myös tätä kautta, mutta ei tunnu vielä kirkastuneen tulevaisuuskaan. Kauppakorkeaan haluaisi, mutta musta tuntuu, ettei tiedä sitäkään minkä takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän ihmisiä, jotka ovat suorittaneet lukion ja kirjoitukset ihan hyvin arvosanoin vaikka eivät kovin monta kertaa ole kirjoja kotona avanneet. Joillekkin vain riittää ne tunnilla käsitellyt asiat eikä kertausta tarvita paljoa. Toivoin aikoinani että voi kun riittäisi itsellenikin. 

Mutta miten sitten saada nuori opiskelemaan enemmän lukiossa, se onkin sitten sellainen asia mihin on vaikea antaa suoraa vastausta. Painostaminen tuskin ainakaan toimii, motivaation pitäisi lähteä nuoresta itsestään. Auttaisikohan esimerkiksi se, että keskustelussa lähdettäisiin siitä, että mitä nuori itse toivoo tulevaisudeltaan ja mitä hän haluaa elämältään lukion jälkeen? Ja sitten yhdessä ihmetellen mietitään, että mitenhän hän voisi toimia saavuttaakseen tavoitteensa. Eli ei varsinaisesti jankata nuorelle opintojen tärkeydestä, vaan annetaan hänen itse oivaltaa että mitä kaikkea hänen olisi tehtävä saavuttaakseen tavoitteensa.

Tosin jos opinnot eivät nappaa ja motivaatiota ei vaan tunnu löytyvän, niin voihan olla mahdollista että lukio ei välttämättä olekkaan se nuoren juttu. Ehkäpä hän onkin havainnut, että peruskoulun jälkeen tuli valittua väärä tie? Vaikea sanoa tuntematta nuorta ja tietämättä hänen näkemyksiään.

Kiitos! Ollaan yritetty keskustella myös tätä kautta, mutta ei tunnu vielä kirkastuneen tulevaisuuskaan. Kauppakorkeaan haluaisi, mutta musta tuntuu, ettei tiedä sitäkään minkä takia.

Ihan tavallinen kauppisprofiili. Sinne yleensä haluavat ne älyllisesti keskiverrot, jotka eivät koe paloa mihinkään opiskelualaan, mutta tykkäävät rahasta ja siitä mitä sillä voi saada