Miten saada lukiolainen opiskelemaan?

Vierailija kirjoitti:

Hmm... ihmetyttää miksi hän halusi lukioon.

Vai tekö pakotitte?

Ei todellakaan pakotettu. Halusi itse lisäaikaa miettimiseen mitä haluaa. Eikä toisaalta mikään ammatillinen koulutus kiinnostanut.

Vierailija kirjoitti:

Aina ei puhe riitä. Kuulin isästä, joka valoi amiksessa opiskelevaan poikaansa opiskeluhalut takaisin seuraavalla tavalla: sanoi että ok, jos ei opiskelu maita, vaikka hän maksaa sen ajan elannon ja asunnon, niin sitten on aika mennä töihin ja alkaa maksamaan osansa kotona asumisesta, sillä ilmaisen vetelehtimisen maksumieheksi hän ei ala. Käski pojan hypätä autoon ja ajoi paikallisen, ison siivousfirmaketjun pihaan ja käski mennä kysymään töitä. Vähän aikaa autossa istuttuaan poika sanoi, että hän jatkaa opiskelua.

Ja tosi esimerkki on.

Nykynuoret tietävät, ettei töitä noin vaan kysymällä saa. Siis jos ei lasketa 9 euron töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti ei ole kovin kovatasoinen lukio.

Ei olekaan, ihan normaali isohkon suomalaiskaupungin lukio. Kuinka niin?

Eli arvosanoja saa helposti. Sitä tarkoitin. Kovatasoisessa lukiossa arvosanat 8-10 ovat erittäin hyviä tuloksia ja ennakoi hyvää menestystä kirjoituksissa. Huonommssa lukiossa saa helpommin hyviä arvosanoja, mutta kirjoituksissa ei sitten pärjääkään niin hyvin.

No miten tuon ottaa. Oma poikani opiskeli ihan tavislukiossa, ei tehnyt koulun eteen juuri mitään ja sai juurikin tuollaisia hyviä arvosanoja, kielistä kasia ja matikasta, fysiikasta ja kemiasta ysiä ja kymppiä. Kirjotuksiinkaan ei lukenut sen kummemmin, mutta niinpä vain kirjoitti M/E/L -arvosanoin. Eli taso oli ihan sitä samaa kuin koulussakin. Tekuunkin aukesi paikka niillä papereilla suoraan.

Olen huomannut, että moni nuori joka joutuu lukemaan ja pänttäämään paljon olukioaikana väsähtää eikä jaksa ryhtyä jatko- opintoihin. Jää välivuodelle ja jää sille polulle. Kevyemmin lukion hyvin suorittaneet jaksavat paremmin yliopisto-opintoihin.

Lukeminen on lahjattomia varten. Vanha viisaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina ei puhe riitä. Kuulin isästä, joka valoi amiksessa opiskelevaan poikaansa opiskeluhalut takaisin seuraavalla tavalla: sanoi että ok, jos ei opiskelu maita, vaikka hän maksaa sen ajan elannon ja asunnon, niin sitten on aika mennä töihin ja alkaa maksamaan osansa kotona asumisesta, sillä ilmaisen vetelehtimisen maksumieheksi hän ei ala. Käski pojan hypätä autoon ja ajoi paikallisen, ison siivousfirmaketjun pihaan ja käski mennä kysymään töitä. Vähän aikaa autossa istuttuaan poika sanoi, että hän jatkaa opiskelua.

Ja tosi esimerkki on.

Nykynuoret tietävät, ettei töitä noin vaan kysymällä saa. Siis jos ei lasketa 9 euron töitä.

Siinäpä se oli tämän isän pointti. Jos ei opiskelu kiinnosta ns. paremman ammatin ja toivottavasti työpaikan takia, niin sitten on tyytyminen mihin tahansa matalapalkka-alaan, sillä ilmaisia lounaita ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että moni nuori joka joutuu lukemaan ja pänttäämään paljon olukioaikana väsähtää eikä jaksa ryhtyä jatko- opintoihin. Jää välivuodelle ja jää sille polulle. Kevyemmin lukion hyvin suorittaneet jaksavat paremmin yliopisto-opintoihin.

No ehkä mä nyt sitten rentoudun ja annan hänen mennä omalla painollaan. Ainakin tuo tuntuu olevan onnellinen ja nauttivan elämästään.

Olennaista olisi varmaankin keksiä aitoa kiinnostusta niihin opiskeltaviin aineisiin. Itseä on harmittanut nyt kolmekymppisenä, ettei mua kiinnostanut esim. historian kurssit lukiossa ollenkaan, joten kokeisiin luetut asiat ei sit jääneet muistiin edes kokeeseen saakka. Mulle olisi sopinut parhaiten käydä lukio vasta nyt aikuisena, koska ne oppiaineet ovat alkaneet myöhemmin kiinnostaneet itseä. Samoin on harmittanut monta kertaa se, että tuli käytyä "lukio lukematta läpi". Valmistuin e - m -arvosanoin, joilla nyt ei ole tehnyt oikeastaan mitään kouluihin hakiessa. Pienellä vaivalla olisi saanut rivin älliä ja sitä kautta valita oman koulupolkunsa paljon helpommin. Myöskin täällä sivuttu pointti siitä, että lukiossa olisi hyvä opetella sitä opiskelemista, on mielestäni tärkeä. Jos päätyy yliopistoon ja ei ole lukiossa ottanut vastuuta omasta oppimisestaan, tulee kyllä stressaavaa aikaa ainakin opintojen alkuvaiheeseen. Lukiossa on just oikea aika harjoitella sitä vastuun ottamista hyödyllisestä ajankäytöstään. Eikä sen tarvitse olla mitään suurta: jos tähän saakka on oltu tekemättä juuri mitään, niin jos pystyy vaikka tunnin illassa sitoutumaan opiskeluun, niin varmasti tulokset näkyvät suoraan arvosanoissa ja ennen kaikkea opiskelutaidoissa. Ehkä tällaisista asioista kannattaisi puhua?

Nuorella on tietysti niin paljon muuta menossa tuossa vaiheessa elämää, että se on vaan ihan normaalia, ettei ne koulukirjat paljoa kiinnosta. Ehkä voisit myös kysellä mitä teidän kursseilla opiskellaan ja olla utelias niistä asioista. Jospa sellainen rento jutustelu aktivoisi häntä panostamaan aikaa vähän enemmän myös vapaa-ajalla opiskeluun?

Ongelmia tulee helposti siinä vaiheessa, kun pitää kerralla hallita isoja kokonaisuuksia kuten yo kirjoitusten reaalissa lukion 3-vuoden opiskelut. Toisaalta onko reaalia pakko nykyisin kirjoittaa tai voi valita aineen, jossa ei oel paljon kirjoja.

Miehellä oli lukiossa (vanha luokallinen lukiomuoto) pitkästä matematiikasta 8. Ei laskenut yo koetta varten mitään sai kirjoituksissa B:n. Minulla kurssimuotoisessa lukiossa pitkästä matikasta 9, laskin jonkin verran matematiikkaa sain M:n, joka jäi yhden pisteen päähän L:stä, harmitti kun tiesi minkä 1 pisteen huolimattomuusvirjheen oli kokeessa tehnyt.

Molemmat päädyimme lukemaan DI:ksi, molemmat valmistuimme ja saimnme töitä.

Töitä opiskelujeni eteen jouduin kunnolla tekemään vasta yliopistossa, jossa oli myös opintouran huonoimmat "opettajat" eli tunnilta ei juurikaan jäänyt mitään mieleen.