Kiintyykö kissa oikeasti omistajaansa/perheeseensä?
Siis kuten koira... Jossain luki, että jos kissa kokonsa puolesta pystyisi, se söisi omistajansa, jaa... No tuota en ehkä usko, mutta mietityttää miten se kissan seurallisuus näkyy vs. koira?
Kommentit (13)
Kissa juttelee, eli naukuu, ihmisille. Naukuminen on siis sen puhetta nimenomaan ihmisen kanssa. Sisäkissa usein seurailee kaikkea, mitä kotona tapahtuu. Kissa käy myös vapaasti liikkuessaan ihmisen kanssa kävelyllä, tulee luo, leikkii jne. Moni kissa tulee syliin tai ainakin viereen, nukkuu vieressä tai sylissä ym. Selvästi kissat tykkäävät silittelystä.
Ehkä on vielä joitain tapoja, joita kissat eivät harrasta ihan yleensäkin, mutta nämä nyt on ainakin tavalliset.
Kyllä. Meillä yksi kissoista erityisesti rakastaa nuorinta lastamme. Ihan selvästi hän on kissan suosikki-ihminen
Kiintyy, tosin opportunisteja ne kyllä on, sekä kissa että koira eli oppivat toimimaan niin että toiminta hyödyttää itseä. Meillä kissa tulee ovelle vastaan kun tulee kotiin ja kiehnää, kehrää ja puskee jalkoja kun tervehtii. Sohvalla hyppää syliin joskus ja illalla seuraa makkariin ja käpertyy nukkumaan viereen.
Minun kissat tulee napsutuksesta luokse ja hyppää itse syliin yms. Seuraavat jos siirryn huoneesta toiseen. Antavat myös leikata kynnet ja pestä suihkussa <3
Kyllä. Meillä on selkeästi minun kissa ja miehen kissa. Miehen kissalle minä kelpaan rapsuttajaksi vain, jos miestä ei ole saatavilla, ja sama juttu minun kissani ja mieheni kanssa.
No, kyllä nuo kaikki neljä aina kotiin tulevat vaikka tarjolla olisi elämä missä ikinä tahtovatkin. Tulevat nukkumaan viereen ja jalkopäähän, käpertyvät kainalooni kun katson telkkaria. Koirani taas jos irti päästän niin se on bye bye sucker. Ehkä en osaa vain kouluttaa sitä, mutta ei sitä kyllä voisi vähempää kiinnostaa missä menen jos saa mahdollisuuden lähteä livohkaan. Sensijaan yksi kissoistamme seuraa minua lenkillekin mukaan, eikä päästä minua silmistään.
Meillä on kolme kissaa, yksi kolli ja kaksi natua. Kolli on ollut aina miehen "oma", kun ollaan muutama päivä oltu pois kotoa niin kissa kiipeää miehen housuja pitkin syliin kun on ollut niin ikävä, jo heti ovella. Kun mies on töissä kolli odottaa ikkunalla ja kun näkee että mies tulee lähtee eteiseen vastaan maukuen. Kolli myös menee joka ilta miehen viereen nukkumaan. Nuorempana ei tullut koskaan syliin, mutta nyt vanhemmiten on alkanut tulla miehen ja jopa mun syliin.
Natukissoista vanhempi tykkää meidän lapsista eniten, nukkuu joka yö jomman kumman kanssa, pään vieressä, ei edes jalkopäässä, näin on ollut siitä asti kun lapset olivat vauvoja. Päivisin kun olen sohvalla, tulee mun viereen tai päälle nukkumaan, aina huomaan yhtäkkiä että jaa, taas se kissa on tuossa, en edes huomaa koska on tullut siihen.
Nuorempi natukissa tykkää ehkä musta eniten, ei ole mikään sylissä viihtyvä, mutta tulee kehräämään ja rapsutettavaksi usein.
Kaikki kissat osoittavat rakkauttaan meitä ihmisiä kohtaan jatkuvasti kiehnäämällä ja pököttelemällä päällään ja muutenkin viihtyvät aina siinä huoneessa missä ihmisetkin ovat, esim. kun ollaan olohuoneessa kaikki, niin kaikki kolme kissaa tulee nukkumaan sinne, eivät mene mihinkään neljästä makuuhuoneesta joissa olisi mukavat sängyt ja rauha nukkua.
Hullu ajatuskin ettei kissat muka kiintyisi omiin perheenjäseniin, en tiedä mistä moinen typeryys on keksitty. Toki kissan kiintymys on erilaista kuin koiran, koira on ihmiselle alamainen, lauman jäsen, kun taas kissa kokee olevansa kuitenkin porukan johtaja ja määrää tahdin.
Kiintyy kyllä. Vanhempieni kissat tulevat aina tervehtimään ja kiehnäämään jalkoihin ja ovat todella hellyydenkipeitä kun siellä käyn. Eivät pidä vieraista ja katoavat aina kun heillä käy muita vieraita, mutta minut ja sisareni tunnistavat vaikka muutettiin pois jo kauan sitten.
Tuollaiset uskomukset ovat saaneet todennäköisesti navettakissoista, jotka ovat enemmänkin puolivillejä otuksia. Kissa ei ole luonnostaan miellyttämishaluinen olento, joten suhde siihen pitää luoda aktiivisesti. Olen tullut siihen tulokseen, että kissa ei ole niinkään lemmikki kuin kämppis. Jos se ei viihdy, se saattaa muuttaa muualle (ainakin maalla, missä ne saa liikkua vapaasti).
Koiralle ihminen on johtaja, linnulle puoliso ja kissalle emo.
Minun kissani on minua vastassa kun tulen kotiin, juttelee ja kömpii syliin hurisemaan joka ilta. Yöt se nukkuu kanssani. Se on aina siellä missä minäkin. Lempeä ja tavattoman kaunis olento, erinomainen seuralainen.
Se joka epäilee kissan kiintymystä ja seurallisuutta ei ole tutustunut kissaan.
jotkut sanoo että kissa kiintyisi paikkoihin eikä ihmisiin. Oma kissa tosin tulee omistaja syliin ja ovelta jo vastaan. vieraita välttelee.
Itsellä ollut 4 kissaa, eka oli arvonsa tunteva, mutta ehdottomasti minun kissa. Toinen "ragdoll" tyyppinen rento poika, jonka lempipaikka oli tietsikan vieressä ranteellaani nukkuen. Kolmas oli raipas neito joka adhd luonteestaan huolimatta rakasti nukkua leukani alla. Neljäs oli itseasiassa naapurin kissa jolle oli sen valitsema "hoitaja" kun omistaja oli töissä, kulki saunamatkat ja postilaattikko käynnit vierellä jne..
Kissat ovat ihania, mutta eivät aina helppoja. Ja kiintyvät satavarmasti.
Kissat ovat kyllä itsenäisempiä kuin koirat (useimmiten), mutta kiintyvät omistajiinsa siinä missä koiratkin. Kissat tarvitsevat seurustelun vastapainona myös paljon omaa rauhaa.
Kiintyy kyllä, riippuu täysin kuinka kohtelet kissaasi. Jos rakastaa kissaa täysin ehdottomasti niin kyllä se rakastaa myös sinua samalla mitalla.
Kissat ovat hyvin herkkiä, aistivat tunnetilasi ja toimivat sen mukaan. Kissat ovat myös hyvin henkisiä eläimiä, siitä ehkä syntyy paljon puhuttu kissojen mystisyys.
Kissasta saa kyllä parhaan ystävän jos on valmis antamaan myös itsestään paljon. ❤