Lue keskustelun säännöt.
Toiveena suunniteltu sektio - kertokaa kokemuksenne!
11.09.2018 |
Olisin halunnut muotoilla otsikon "Valintana suunniteltu sektio", mutta koska valitettavasti se ei tietääkseni Suomessa ole niinkään valinta, vaan lähinnä toive, niin pitäydytään tuossa.
Taustaa: kärsin voimakkaasta synnytyspelosta. Olen pian puolissa välin raskautta, ja pääsen pelkopolille käymään asiaa läpi. Olen punninnut alatiesynnytyksen ja suun. sektion eri puolia aikalailla. Nyt haluaisin rehellisiä, aitoja kokemuksia suunnittelusta sektiosta, koska pidän sitä itselleni ainoana tapana synnyttää esikoiseni.
Huom. haluaisin nyt kuulla VAIN SUUNNITELLUN SEKTION läpikäyneitä, en naapurin Marjutan tuomiota taikka alatiefanaatikoiden iänikuista saarnaa aiheesta.
Kertokaa, miten suunniteltu sektionne kokonaisuudessaan sujui ja oliko komplikaatioita? Miten jälkihoito sujui, oliko vauvan hoidossa ongelmia (ette voineet pitää vatsalla, kyyristyä tms.)? Onko arpenne teitä inhottava asia/iso kosmeettinen haitta?
Nuo kysymykset tulivat itselleni ensimmäisinä mieleen, mutta varmasti osaatte kuvailla kokemustanne kattavasti.
Kommentit (67)
Mä oon kokenut synnytyspelon takia tehdyn sektion 2010. Kävin kerran pelkopolilla kätilön keskustelussa, joka oli lyhyt ja asiallinen. Sitten tapasin ko. sairaalan naistentautien ja synnytysten jonku ylilääkärin ja väänsin sen kanssa asiasta. Siinä se v*ttuili mutta ei kannata siitä ottaa paineita jos näin käy. Mietit, että se on hänen häpeänsä jos terveydenhuollon ammattilainen alkaa lyttäämään potilasta. Kerro, että olet tutustunut sektioon ja tiedät riskit.
Sain tuolla lääkärikäynnillä samalla ajan sektioon, sitten vain odottelin. Sektioaamuna saavuin sairaalaan 7:30 tms ja aloin odotella… joskus 14 aikaan pääsin vasta saliin ja poika syntyi nopeasti ja kivutta. Spinaalipuudutus pantiin salissa ja se toimi tosi hyvin. Sektion jälkeen lääkärit tutkivat munasarjoissa näkyviä pieniä kasvaimia jonka takia vietin leikkaussalissa hyvän tovin ennenkun pääsin heräämöön. Isä hoiti vauvaa osastolla. Vauvan näin leikkauksen aikana ja kääröä pideltiin hetki siinä mun poskea vasten.
Osastolla sain lisää kipulääkettä jota en 3. pvän jälkeen enää tarvinnut. Kotiin lähdin vasta 5. pvänä leikkauksesta vauvan seurannan takia. Kotona lähdin viikko synnytyksestä vaunulenkille. Kipulääkettä en kotona tarvinut ja sängystänousu ym. sujui suht kivutta kyljen kautta. Arpi on tosi alhaalla vaakatasossa ja nyt 2018 sitä ei näy ellei tarkkaan syynää, on täysin ihon värinen. Kaukaa esim. yleisessä saunassa kukaan ei sitä näkisi. Haava parani tosi hyvin ja mitään komplikaatioita ei ilmennyt. Jälkivuoto oli yleisesti niukempaa kun alatien jälkeen mutta pari kertaa holahti enemmän kerralla. Jälkisupistukset tuntuivat kovemmilta kun ekassa synntyyksessä mutta se lienee normaalia, että pahenevat kerta toisensa jälkeen.
Suosittelen lämpimästi! Sairaala oli KHKS.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon kokenut synnytyspelon takia tehdyn sektion 2010. Kävin kerran pelkopolilla kätilön keskustelussa, joka oli lyhyt ja asiallinen. Sitten tapasin ko. sairaalan naistentautien ja synnytysten jonku ylilääkärin ja väänsin sen kanssa asiasta. Siinä se v*ttuili mutta ei kannata siitä ottaa paineita jos näin käy. Mietit, että se on hänen häpeänsä jos terveydenhuollon ammattilainen alkaa lyttäämään potilasta. Kerro, että olet tutustunut sektioon ja tiedät riskit.
Sain tuolla lääkärikäynnillä samalla ajan sektioon, sitten vain odottelin. Sektioaamuna saavuin sairaalaan 7:30 tms ja aloin odotella… joskus 14 aikaan pääsin vasta saliin ja poika syntyi nopeasti ja kivutta. Spinaalipuudutus pantiin salissa ja se toimi tosi hyvin. Sektion jälkeen lääkärit tutkivat munasarjoissa näkyviä pieniä kasvaimia jonka takia vietin leikkaussalissa hyvän tovin ennenkun pääsin heräämöön. Isä hoiti vauvaa osastolla. Vauvan näin leikkauksen aikana ja kääröä pideltiin hetki siinä mun poskea vasten.
Osastolla sain lisää kipulääkettä jota en 3. pvän jälkeen enää tarvinnut. Kotiin lähdin vasta 5. pvänä leikkauksesta vauvan seurannan takia. Kotona lähdin viikko synnytyksestä vaunulenkille. Kipulääkettä en kotona tarvinut ja sängystänousu ym. sujui suht kivutta kyljen kautta. Arpi on tosi alhaalla vaakatasossa ja nyt 2018 sitä ei näy ellei tarkkaan syynää, on täysin ihon värinen. Kaukaa esim. yleisessä saunassa kukaan ei sitä näkisi. Haava parani tosi hyvin ja mitään komplikaatioita ei ilmennyt. Jälkivuoto oli yleisesti niukempaa kun alatien jälkeen mutta pari kertaa holahti enemmän kerralla. Jälkisupistukset tuntuivat kovemmilta kun ekassa synntyyksessä mutta se lienee normaalia, että pahenevat kerta toisensa jälkeen.Suosittelen lämpimästi! Sairaala oli KHKS.
ja lapsen hoito sujui siis ongelmitta kotona, arpi on niin alhaalla että rinnalla oleva lapsi ei sitä paina jos sylissä on joku tyyny yms kuten normaalistikin imettäessä. Kovin painavia asioita ei saa nostaa, mä tein kyllä sitäkin pakon edestä pari kertaa kun esikoinen oli 1.5 v silloin mutta ei käynyt kuinkaan. Toki ekan viikon aikana en kyllä nostaisi yhtään mitään painavampaa kuin vauva..
Muuten en sano mitään muuta älkää nyt sentään kirjoittako kommenttienne perään että suosittelen lämpimästi, kun parempikin vaihtoehto on olemassa. Jos on pakko niin onhan se ihan ok vaihtoehto, mutta "suosittelen lämpimästi" on kyllä jotenkin niin väärää kannustamista...
Pelkopolille mennään kuitenkin juttelemaan pelosta ja tavoitteena on päästä siitä yli, jotta normaali synnytys olisi mahdollinen. Suosittelen lämpimästi ap että menet sinne pelkopolille avoimin mielin katsomaan voitaisiinko pelollesi tehdä jotain, etkä härkäpäisenä vaatimaan sektiota. Sektio sitten vasta jos yrityksestä huolimatta et vain pääse pelostasi yli. Suurin osa pelkopolin kävijöistä ei lopulta tarvitse sektiota. Siksi sinne mennään.
En päässyt niin pitkälle, että sektiota olisi ehditty suunnitella, mutta jos synnytykseni ei olisi spontaanisti käynnistynyt niin aikaisin niin suunniteltuun sektioon olisi menty. Nyt sitten päädyttiin kiireelliseen sektioon vauvan ja napanuoran virheasennon takia.
Mutta niin, nousin ylös heti kun sai ja viikon kuluttua pärjäsin ilman kipulääkkeitä. Mutta pari vrk meni ennen kuin pystyin kantaa vauvaa tai vaihtaa vaippaa, aluksi olo oli kovin hutera. Lisäksi oli kovia "jälkisupistuksia" kun kohtu palautui normaalikokoonsa, niitä kipuja ei saanut pois edes kipupumpulla, joka oli käytössä ensimmäisen vuorokauden. Kätilö kyllä toi heti alusta alkaen vauvan rinnalle sänkyyn, että erossa ei tarvinnut olla.
Kyllähän tossa alavatsalla vielä tuollainen punertava viiva näkyy, mut ei se mua haittaa, enemmän häiritsee tuo maharasva mitä on vielä vähän jäljellä.
Ja niin, itse sektio sujui hyvin, puudutus toimi niin kuin piti.
Vierailija kirjoitti:
Muuten en sano mitään muuta älkää nyt sentään kirjoittako kommenttienne perään että suosittelen lämpimästi, kun parempikin vaihtoehto on olemassa. Jos on pakko niin onhan se ihan ok vaihtoehto, mutta "suosittelen lämpimästi" on kyllä jotenkin niin väärää kannustamista...
Pelkopolille mennään kuitenkin juttelemaan pelosta ja tavoitteena on päästä siitä yli, jotta normaali synnytys olisi mahdollinen. Suosittelen lämpimästi ap että menet sinne pelkopolille avoimin mielin katsomaan voitaisiinko pelollesi tehdä jotain, etkä härkäpäisenä vaatimaan sektiota. Sektio sitten vasta jos yrityksestä huolimatta et vain pääse pelostasi yli. Suurin osa pelkopolin kävijöistä ei lopulta tarvitse sektiota. Siksi sinne mennään.
Parempi tapa = joudut synnytyksessä ehkä niin paniikkiin ettet pysty hengittämään tai ponnistamaan.
Tässä pyydettiin kokemuksia suunnitellusta sektiosta, ei moralisointia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sektio on vauvalle parempi vaihtoehto kuin alatiesynnytys - vähemmän kuolleita ja vammautuneita vauvoja. Mielummin otan ne sektion riskit itselleni kun saatan vauvani vaaraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten en sano mitään muuta älkää nyt sentään kirjoittako kommenttienne perään että suosittelen lämpimästi, kun parempikin vaihtoehto on olemassa. Jos on pakko niin onhan se ihan ok vaihtoehto, mutta "suosittelen lämpimästi" on kyllä jotenkin niin väärää kannustamista...
Pelkopolille mennään kuitenkin juttelemaan pelosta ja tavoitteena on päästä siitä yli, jotta normaali synnytys olisi mahdollinen. Suosittelen lämpimästi ap että menet sinne pelkopolille avoimin mielin katsomaan voitaisiinko pelollesi tehdä jotain, etkä härkäpäisenä vaatimaan sektiota. Sektio sitten vasta jos yrityksestä huolimatta et vain pääse pelostasi yli. Suurin osa pelkopolin kävijöistä ei lopulta tarvitse sektiota. Siksi sinne mennään.
Parempi tapa = joudut synnytyksessä ehkä niin paniikkiin ettet pysty hengittämään tai ponnistamaan.
Tässä pyydettiin kokemuksia suunnitellusta sektiosta, ei moralisointia!
Niin pyydettiin, mutta aloituksesta saa käsityksen että ap on vakaasti päättänyt vaatia sektiota, vaikka pelkopolille nimenomaan mennään sen pelon takia, ja tavoitteena on että siitä päästään yli. Jos asenne on härkäpäinen minä vaadin, niin onnistumisen todennäköisyys on matalampi. Pelkopoli tarjoaa siis hoitoa synnytyspelkoon, ja onneksi suurimman osan kohdalla hoito onnistuu eikä sektioon tarvitse lähteä. Kyllä sinne kannattaa lähteä ihan avoimin mielin juuri siksi. Itse en kätilönä ole ollut töissä pelkopolilla, mutta toiminta on kyllä tuttua.
Ja tuohon että sektio olisi vauvalle parempi vaihtoehto en viitsi edes kommentoida. Tutustu asiaan vähän tarkemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti keskustelu ei nyt ajaudu taas perinteiseen eipäs-juupas-väittelyyn. Tämän takia pyysin vain ja ainoastaan omakohtaisen kokemuksen omaavia kommentoimaan. Tiedän varsin hyvin, että tämä aihe jakaa ihmiset herkästi kahteen leiriin. En vain ymmärrä, miksi asiasta pitää väitellä.
Kiitokset teille, jotka olette tähän mennessä jakaneet kokemuksenne. On helpottavaa kuulla, että olette myös saaneet toivomanne suunnitellun sektion - vaikka joku kommentoikin, että joutui siitä hieman taistelemaan herra/rouva ylilääkärin kanssa. :)
AP
Mulle tehtiin suunniteltu sektio viime vuonna perätilan vuoksi. Raskausviikkoja oli 39+2. Itse toivuin sektiosta ongelmitta, vauvan kanssa kävi toisin. Syntyi neljän pisteen vauvana ja joutui kolmeksi päiväksi teholle. Mitään varsinaista vikaa ei vauvasta löytynyt, lastenlääkärit kertoivat, että suunniteltu sektio on vauvalle liian raju, koska lapsi ei ole valmistautunut syntymäänsä, nostetaan vain yks kaks kohdusta pois.
Jos synnytys käynnistyisi supistuksilla ja sitten mentäisiinkin syystä tai toisesta sektioon, olisi se vauvalle parempi. Supistukset valmistavat vauvaa kohdun ulkopuoliseen elämään, näin minulle kerrottiin. Tuon takia poikani ei osannut alkaa hengittämään synnyttyään.
Nyt tänä päivänä lapseni toki voi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti keskustelu ei nyt ajaudu taas perinteiseen eipäs-juupas-väittelyyn. Tämän takia pyysin vain ja ainoastaan omakohtaisen kokemuksen omaavia kommentoimaan. Tiedän varsin hyvin, että tämä aihe jakaa ihmiset herkästi kahteen leiriin. En vain ymmärrä, miksi asiasta pitää väitellä.
Kiitokset teille, jotka olette tähän mennessä jakaneet kokemuksenne. On helpottavaa kuulla, että olette myös saaneet toivomanne suunnitellun sektion - vaikka joku kommentoikin, että joutui siitä hieman taistelemaan herra/rouva ylilääkärin kanssa. :)
AP
Kyllä sen sektion saa jos ei pääse pelosta yli, mutta ei tunnu että olisit edes valmis paneutumaan asiaan ja yrittämään selvittää pelkoasi. Usein pelon taustalta voidaan löytää monenlaisia asioita, joista iso osa on selvitettävissä. Sen takia sinne pelkopolille mennään, ja on jotenkin todella hölmöä lähteä sinne sellaisella asenteella että en edes yritä.
Kuten sanoin niin sen sektion kyllä saa jos pelkoa ei onnistuta voittamaan, mutta kyllä kätilöt ja lääkärit myös siellä huomaavat jos sinne potilas saapuu minä vaadin-asenteella, ja silloin sektion saanti ei ole ihan niin itsestäänselvää. Pelosta on puhuttava ja sen syihin paneuduttava, ei se ole sen kummempi kuin mikä tahansa fobia.
Itsellä kolme sektiota takana. 1. oli kiireellinen, synnytys keskeytyi. 2. kirjattiin ns. hysteriasektioksi, koska vaadin sitä itse (tosin neuvolan terkan pyynnöstä, hän olisi sitä mieltä, että lapsi on niin iso, että synnytyksessä tulee ongelmia, ja olikin iso: 4,5kg & 55cm). 3. oli sitten pakkosektio, kun sektioita oli jo 3 takana. Ihan ekaksi sanon, että sektio EI OLE kivuton. Kivut vaan tulee siinä vaiheessa, kun sulla on se lapsi siinä sylissä jo hoidettava. Mutta jokainen tekee päätöksen itse, milloin nuo kivut haluaa. Sektio ei myöskään pelasta esim kohdunlaskeumalta, se johtuu raskaudesta ei synnytystavasta. Arpi on ikuinen, eihän tuo näkyvällä paikalla ole, mutta selkeän poimun se tekee vatsalle vaikka on hoikkakin. Ja arvesta on nyt, 11v vikasta sektiosta, ihan oikeaa haittaakin: kiinnikkeet (arvet sisäpuolella) aiheuttaa kaikennäköistä riesaa kuukauden eri kierroissa. Ovulaatio on todella kivulias ja kuukautisvuoto on sellaista tuhruttelua, menkat voi kestää viikonkin välillä. Toki riesoja on synnnyttäneilläkin naisilla, mutta se illuusio, että sektio on jotenkin täysin riesaton ja kivuton tapa saada lapsi maailmaan, on tosiana vaan illusio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle tehtiin suunniteltu sektio viime vuonna perätilan vuoksi. Raskausviikkoja oli 39+2. Itse toivuin sektiosta ongelmitta, vauvan kanssa kävi toisin. Syntyi neljän pisteen vauvana ja joutui kolmeksi päiväksi teholle. Mitään varsinaista vikaa ei vauvasta löytynyt, lastenlääkärit kertoivat, että suunniteltu sektio on vauvalle liian raju, koska lapsi ei ole valmistautunut syntymäänsä, nostetaan vain yks kaks kohdusta pois.
Jos synnytys käynnistyisi supistuksilla ja sitten mentäisiinkin syystä tai toisesta sektioon, olisi se vauvalle parempi. Supistukset valmistavat vauvaa kohdun ulkopuoliseen elämään, näin minulle kerrottiin. Tuon takia poikani ei osannut alkaa hengittämään synnyttyään.
Nyt tänä päivänä lapseni toki voi hyvin.
Mulla on kolme lasta syntynyt sektiolla ja yksikään ei ole kokenut tuota. Eka rv 42 (tätä tosin oli yritetty synnyttää 36h kun sektioon mentiin), toka rv 41+4 ja vika rv 39+1. 10/10 pistettä kaikilla heti ekasta arviosta.
Mutta kuitenki on pakko lisääntyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle tehtiin suunniteltu sektio viime vuonna perätilan vuoksi. Raskausviikkoja oli 39+2. Itse toivuin sektiosta ongelmitta, vauvan kanssa kävi toisin. Syntyi neljän pisteen vauvana ja joutui kolmeksi päiväksi teholle. Mitään varsinaista vikaa ei vauvasta löytynyt, lastenlääkärit kertoivat, että suunniteltu sektio on vauvalle liian raju, koska lapsi ei ole valmistautunut syntymäänsä, nostetaan vain yks kaks kohdusta pois.
Jos synnytys käynnistyisi supistuksilla ja sitten mentäisiinkin syystä tai toisesta sektioon, olisi se vauvalle parempi. Supistukset valmistavat vauvaa kohdun ulkopuoliseen elämään, näin minulle kerrottiin. Tuon takia poikani ei osannut alkaa hengittämään synnyttyään.
Nyt tänä päivänä lapseni toki voi hyvin.
Kiitos jakamastasi kokemuksesta. Luojan kiitos poikasi voi hyvin.
En odottanutkaan kaikkien kokemusten olevan ruusuilla tanssimista. Tällaiset seikat on otettava huomioon. Ei synnyttäminen koskaan ole riskitöntä.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tehtiin suunniteltu sektio viime vuonna perätilan vuoksi. Raskausviikkoja oli 39+2. Itse toivuin sektiosta ongelmitta, vauvan kanssa kävi toisin. Syntyi neljän pisteen vauvana ja joutui kolmeksi päiväksi teholle. Mitään varsinaista vikaa ei vauvasta löytynyt, lastenlääkärit kertoivat, että suunniteltu sektio on vauvalle liian raju, koska lapsi ei ole valmistautunut syntymäänsä, nostetaan vain yks kaks kohdusta pois.
Jos synnytys käynnistyisi supistuksilla ja sitten mentäisiinkin syystä tai toisesta sektioon, olisi se vauvalle parempi. Supistukset valmistavat vauvaa kohdun ulkopuoliseen elämään, näin minulle kerrottiin. Tuon takia poikani ei osannut alkaa hengittämään synnyttyään.
Nyt tänä päivänä lapseni toki voi hyvin.Mulla on kolme lasta syntynyt sektiolla ja yksikään ei ole kokenut tuota. Eka rv 42 (tätä tosin oli yritetty synnyttää 36h kun sektioon mentiin), toka rv 41+4 ja vika rv 39+1. 10/10 pistettä kaikilla heti ekasta arviosta.
Oisko sulla voinut kuitenkin olla edeltävästi valmistevia supistuksia, jotka ei niin kipeitä? En tiiä, mietin vaan kun meille kävi kuitenkin näin. Ja ei oo kuulema edes mitään erityisen epätavallista.
Se äiti, jonka vauva joutui teholle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti keskustelu ei nyt ajaudu taas perinteiseen eipäs-juupas-väittelyyn. Tämän takia pyysin vain ja ainoastaan omakohtaisen kokemuksen omaavia kommentoimaan. Tiedän varsin hyvin, että tämä aihe jakaa ihmiset herkästi kahteen leiriin. En vain ymmärrä, miksi asiasta pitää väitellä.
Kiitokset teille, jotka olette tähän mennessä jakaneet kokemuksenne. On helpottavaa kuulla, että olette myös saaneet toivomanne suunnitellun sektion - vaikka joku kommentoikin, että joutui siitä hieman taistelemaan herra/rouva ylilääkärin kanssa. :)
AP
Kyllä sen sektion saa jos ei pääse pelosta yli, mutta ei tunnu että olisit edes valmis paneutumaan asiaan ja yrittämään selvittää pelkoasi. Usein pelon taustalta voidaan löytää monenlaisia asioita, joista iso osa on selvitettävissä. Sen takia sinne pelkopolille mennään, ja on jotenkin todella hölmöä lähteä sinne sellaisella asenteella että en edes yritä.
Kuten sanoin niin sen sektion kyllä saa jos pelkoa ei onnistuta voittamaan, mutta kyllä kätilöt ja lääkärit myös siellä huomaavat jos sinne potilas saapuu minä vaadin-asenteella, ja silloin sektion saanti ei ole ihan niin itsestäänselvää. Pelosta on puhuttava ja sen syihin paneuduttava, ei se ole sen kummempi kuin mikä tahansa fobia.
Tietysti voi olla mahdollista, että loppujen lopuksi päädynkin alatiesynnytykseen. Tämähän voi tapahtua vaikkapa olosuhteiden pakosta (ennenaikainen synnytys) tai sitten siitä, että pelkopolilla kokisin "heräämisen" alatiesynnytyksen puoltamiseen.
En siltikään ymmärrä, miksi tuntemattoman hlön synnytystavan valinta voi ärsyttää ketään. En siis koe tarpeelliseksi puolustella mitään.
AP
Minulla suunniteltu sektio vauvan ison koon ja oman pienen lantion vuoksi. Itse leikkaus meni ok, miellyttävä kokemus. Vauva oli vaisu ensimmäiset päivät, ei oikein osannut imeä ja siksi imetyksen alku olikin hankalaa. Vasta 2kk kohdalla päästiin eroon lisämaidosta. Oma toipuminen oli myös hidasta, haava tulehtui ja jouduin takaisin sairaalaan jo kotiutumisen jälkeen. Vieläkin arpea särkee ja vihloo välillä, sektiosta yli vuosi.
Haluaisin toisen lapsen, mutta en kyllä toista sektiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti keskustelu ei nyt ajaudu taas perinteiseen eipäs-juupas-väittelyyn. Tämän takia pyysin vain ja ainoastaan omakohtaisen kokemuksen omaavia kommentoimaan. Tiedän varsin hyvin, että tämä aihe jakaa ihmiset herkästi kahteen leiriin. En vain ymmärrä, miksi asiasta pitää väitellä.
Kiitokset teille, jotka olette tähän mennessä jakaneet kokemuksenne. On helpottavaa kuulla, että olette myös saaneet toivomanne suunnitellun sektion - vaikka joku kommentoikin, että joutui siitä hieman taistelemaan herra/rouva ylilääkärin kanssa. :)
AP
Kyllä sen sektion saa jos ei pääse pelosta yli, mutta ei tunnu että olisit edes valmis paneutumaan asiaan ja yrittämään selvittää pelkoasi. Usein pelon taustalta voidaan löytää monenlaisia asioita, joista iso osa on selvitettävissä. Sen takia sinne pelkopolille mennään, ja on jotenkin todella hölmöä lähteä sinne sellaisella asenteella että en edes yritä.
Kuten sanoin niin sen sektion kyllä saa jos pelkoa ei onnistuta voittamaan, mutta kyllä kätilöt ja lääkärit myös siellä huomaavat jos sinne potilas saapuu minä vaadin-asenteella, ja silloin sektion saanti ei ole ihan niin itsestäänselvää. Pelosta on puhuttava ja sen syihin paneuduttava, ei se ole sen kummempi kuin mikä tahansa fobia.
Tietysti voi olla mahdollista, että loppujen lopuksi päädynkin alatiesynnytykseen. Tämähän voi tapahtua vaikkapa olosuhteiden pakosta (ennenaikainen synnytys) tai sitten siitä, että pelkopolilla kokisin "heräämisen" alatiesynnytyksen puoltamiseen.
En siltikään ymmärrä, miksi tuntemattoman hlön synnytystavan valinta voi ärsyttää ketään. En siis koe tarpeelliseksi puolustella mitään.
AP
Kun ns. pelkosektiot hoidetaan jo valmiiksi ruuhkautuneella, alimiehitetyllä ja alirahoitetulla kunnallisella puolella on kritisointi ja ärsyyntyminen ihan sallittua.
Jos hoidat asian rasittamatta yhteiskuntaa omakustanteisesti yksityisellä, saat toivoa vaikka sektiota kuuraketissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti keskustelu ei nyt ajaudu taas perinteiseen eipäs-juupas-väittelyyn. Tämän takia pyysin vain ja ainoastaan omakohtaisen kokemuksen omaavia kommentoimaan. Tiedän varsin hyvin, että tämä aihe jakaa ihmiset herkästi kahteen leiriin. En vain ymmärrä, miksi asiasta pitää väitellä.
Kiitokset teille, jotka olette tähän mennessä jakaneet kokemuksenne. On helpottavaa kuulla, että olette myös saaneet toivomanne suunnitellun sektion - vaikka joku kommentoikin, että joutui siitä hieman taistelemaan herra/rouva ylilääkärin kanssa. :)
AP
Kyllä sen sektion saa jos ei pääse pelosta yli, mutta ei tunnu että olisit edes valmis paneutumaan asiaan ja yrittämään selvittää pelkoasi. Usein pelon taustalta voidaan löytää monenlaisia asioita, joista iso osa on selvitettävissä. Sen takia sinne pelkopolille mennään, ja on jotenkin todella hölmöä lähteä sinne sellaisella asenteella että en edes yritä.
Kuten sanoin niin sen sektion kyllä saa jos pelkoa ei onnistuta voittamaan, mutta kyllä kätilöt ja lääkärit myös siellä huomaavat jos sinne potilas saapuu minä vaadin-asenteella, ja silloin sektion saanti ei ole ihan niin itsestäänselvää. Pelosta on puhuttava ja sen syihin paneuduttava, ei se ole sen kummempi kuin mikä tahansa fobia.
Tietysti voi olla mahdollista, että loppujen lopuksi päädynkin alatiesynnytykseen. Tämähän voi tapahtua vaikkapa olosuhteiden pakosta (ennenaikainen synnytys) tai sitten siitä, että pelkopolilla kokisin "heräämisen" alatiesynnytyksen puoltamiseen.
En siltikään ymmärrä, miksi tuntemattoman hlön synnytystavan valinta voi ärsyttää ketään. En siis koe tarpeelliseksi puolustella mitään.
AP
Kun ns. pelkosektiot hoidetaan jo valmiiksi ruuhkautuneella, alimiehitetyllä ja alirahoitetulla kunnallisella puolella on kritisointi ja ärsyyntyminen ihan sallittua.
Jos hoidat asian rasittamatta yhteiskuntaa omakustanteisesti yksityisellä, saat toivoa vaikka sektiota kuuraketissa.
Lol. Kuulitteko, naiset? Suut suppuun ja saunaan synnyttämään! Mitä sitä nyt julkista puolta rasittamaan, ei se ole naisia varten. Ei naisen kivuilla, alapään terveydellä tai sillä, tuleeko vauva terveenä tai edes elävänä ulos ole yhtään tärkeää.
Mulle tehtiin suunniteltu sektio 2016, diagnoosina synnytyspelko. Kävin kerran pelkopolilla ja kahdesti synnytyssairaalassa lääkärin vastaanotolla ja viimeisellä kerralla sektioaika annettiin. En kokenut painostusta missään vaiheessa, mutta ei nuo käynnit kyllä varsinaista synnytyspelkoa helpottaneet. Vasta sektiopäivänä pelko viimein väistyi...
Sektio itsessään sujui aivan oppikirjan mukaan. Ei siis mitään komplikaatioita ja ylöskin nousin jo iltapäivällä (sektio oli aamulla). Haavan kanssa pärjäsin hyvin, alkuun toki kiristi ja pari ekaa viikkoa meni kipulääkityksellä (Panadol + Burana). En muista, että vauvan hoito olisi ollut mitenkään hankalaa, toki mulla oli mies apuna ja tekemässä kaikki raskaammat kotityöt jne. Arpi on nyt reilun kahden vuoden jälkeen pieni ja siisti, jää pikkareiden alle piiloon. Ei häiritse minua ollenkaan, päinvastoin pidän sitä kauniina muistona raskaudesta kun muita muutoksia kehoon ei odotusajasta jäänyt :)