Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Pilaan suhteen lapsiini APUA! Mitä tehdä?

Vierailija
09.09.2018 |

Tämä on tosi kipeä asia, enkä tiedä mistä hakisin apua. Olen kasvattanut nyt jo lähes aikuiset lapseni yksinhuoltajana nyt jo useamman vuoden ajan. Lasten isän kanssa oli noin kymmenen vuoden mittainen aivan helvetillinen suhde alkoholismin ja henkisen sekä lopulta fyysisenkin väkivallan höystämänä. Siitä eroon pääseminen otti useamman vuoden pyörityksen oikeudessa, eksän tehdessä aina vaan uusia haasteita ja tutkintapyyntöjä. Minulta meni monta vuotta päästä henkisesti jaloilleni sen jälkeen. Päätin silloin, etten ikinä enää anna kenenkään kohdella minua huonosti.

Toisin kuitenkin kävi. Vanhin lapseni alkoi murrosiässä käyttäytymään kohtaani isänsä tavoin haukkuen ja ilkeillen. Se sattui minun vanhoihin haavoihin. Yritin pari vuotta hakea apua ja kävin itse terapiassa, lapsen käytös ei kuitenkaan muuttunut ja lopulta jouduin pakottamaan hänet muuttamaan pois kotoa, koska en jaksanut enää. Välit hänen kanssaan ovat edelleen tosi huonot. Tyttäreni kanssa on ollut muutama yhteenotto ja hänkin välillä käyttää ihan isänsä repliikkejä riidellessämme, hänen kanssaan kuitenkin muuten välit ovat hyvät. Nyt nuorin lapsi on alkanut saman käytöksen. Haukkumista ja henkisen väkivallan keinoja käyttäen hän pyrkii dominoimaan arkea, aivan kuten isänsä aikoinaan.

Olen kauhuissani ja huolissani tilanteesta. Millaiset lapset olen kasvattanut. Päivittäin mietin ja itken valintojani ja kadun hirvittävästi millaisen isän heille valitsin ja etten pystynyt pääsemään siitä suhteesta aikaisemmin ja suojelemaan lapsiani huonoilta vaikutteitla. He kuulivat päivittäin kuinka paska ihminen olen ja nyt toistelevat sitä mallia. Olen kuulemma heidän elämänsä ainoa ongelma ja olemassaoloni on ainoa syy heidän pahaan oloonsa, kuten silloin aikanaan olin heidän isälleenkin.

Viha, jota ilmaisevat minua kohtaan on musertava. En ole tehnyt mitään pahaa heille enkä heidän isälleen. Synnytin lapset ja olen kantanut vastuun heistä ja ollut raitis ja kunnollinen äiti, kuten mun mielestä on normaalia. Mielestäni en ole ansainnut tuollaista kohtelua. Asiantuntijoiden mukaan lasten isän käytöksen syy on todennäköisesti persoonallisuushäiriö. Eikai se ole periytynyt lapsille?

Mitkään puheet eivät ole auttaneet. Olen epätoivoinen. En tiedä mitä tehdä. Apua!

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
09.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minkö ikäisiä lapset olivat erotessanne? Kuinka paljon he ehtivät saada mallia, miten sinua tulee kohdella. Osa käytöksestä on opittua sieltä ajalta ja osa sitä miten reagoit siihen. Opettelemalla erilaisen tavan reagoida, voit muuttaa lastenkin käytöstä. Tässä tarvitset varmasti asiantuntijoita avuksesi, terapeuttia, perheterapiaa ym.

Hoidettiinko muuten lasten traumoja koskaan, vai vain sinua?

Vierailija
2/4 |
09.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toisaalta... ihan tavallisen perheen teinit voivat myös olla ilkeitä ja kohtuuttomia. Onko lasten käytös objektiivisesti arvioiden sietämätöntä, vai aktivoituvatko vain traumasi?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
09.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on jokainen lapsi alkanut käyttäytyä ihan samoin teini-ikäisenä, kun ennen sitä ovat olleet pieniä enkeleitä. Ja ovat eläneet ihan normaalin lapsuuden ja nuoruuden, ei alkoholismia, ei väkivaltaa, ei riitaisia eroja tms. Että en sitten tiedä mikä tuon aiheuttaa.

Vierailija
4/4 |
09.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minkö ikäisiä lapset olivat erotessanne? Kuinka paljon he ehtivät saada mallia, miten sinua tulee kohdella. Osa käytöksestä on opittua sieltä ajalta ja osa sitä miten reagoit siihen. Opettelemalla erilaisen tavan reagoida, voit muuttaa lastenkin käytöstä. Tässä tarvitset varmasti asiantuntijoita avuksesi, terapeuttia, perheterapiaa ym.

Hoidettiinko muuten lasten traumoja koskaan, vai vain sinua?

Lapset olivat 3-10 vuotiaita kun eroprosessi alkoi eli aika monelta vuodelta ehtivät saada mallia. Olen yrittänyt opetella erilaisia tapoja suhtautua, myös asiantuntijoiden avustuksella, millään ei vaan tunnu olevan mitään vaikutusta. Eron aikaan koetin saada apua perheneuvolasta, koska lapset oireilovat paljon. Isänsä kuitenkin tisena huoltajana kielsi heidän terapian, joten asialle ei voinut mitään. 

On totta, että heidän käytös triggeroi minussa vanhat traumat, olen siitä tietoinen ja tietoisesi koetan suhtautua eri tavalla. Usien onnistunin, mutta se on vaikeaa, kun pommitusta tulee joka päivä. Koen, että tarvitsisin välillä lomaa tästä kaikesta, että saisin koottua itseni ja olisi voimavaroja kohdata tätä uusin ottein. Olen monin tavoin kovin väsynyt tähän tilanteeseen.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kolme seitsemän