Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Emotionaalinen kaksoiselämä"? Voiko mieli toimia kuin kiikkulauta?
09.09.2018 |
Ihmettelen yhtä juttua eli "emotionaalista kaksoiselämää". Fiksumpaa nimeä en asialle keksi, en ole asiantuntija. Tarkoitan siis...
Jos vaikkapa töissä on todella kurjaa, mälsää, tylsää, yksinäistä,... niin että siellä muuttuu aivan zombiksi. Siellä 8h päivässä vain tekee työt, kuin tunnoton robotti, ei tunne/ajattele/kaipaa/puhu/huomaa/näe/kuule mitään. No, jos sitten illalla vapaa-ajalla on mahdollista taas tuntea ja kokea ja tehdä kaikenlaista inhimillistä sekä mielekästä, olla iloinen, nauttia, seurustella, elää,... onnistuuko se? Siis onko ihmisen mahdollista olla päivän alkupuolisko täysin turta ja päivän loppupuolisko elävä? Päivän alkupuolisko onneton ja loppupuolisko onnellinen? Kykeneekö/taipuuko ihmismieli tuohon? Vai hajoaako ihminen? Jos on 8h joka päivä täysin onneton niin onko pian väistämättä onneton 24h joka päivä???
Kykeneekö mielemme joka päivä vaihtamaan emotionaalisesta äärilaidasta toiseen, vai onko emotionaalinen vakaus mielellemme välttämätöntä vaikka se johtaa siihen että sitten voi vakaasti aina huonosti?
Kysyn tietysti koska itse olen tässä tilanteessa. Työni on todella turruttavaa. Olen töissä aivan täysin turta. Olen yrittänyt ajatella että ei se haittaa koska kunhan selviydyn hengissä 8h niin sitten saan kuitenkin elää illalla. Nyt alkaa kyllä jo tuntua siltä että ei tuo onnistu, että pian varmaan tuhoudun.
Arvelen, että "käytännön kaksoiselämä" olisi helpompi. Siis niinkuin esim Batman. Päivisin rikas bisnesmies, öisin supersankari, kukaan muu ei tiedä totuutta. Helppoahan tuo, koska kuitenkin sekä päivällä että yöllä on sama mieli, sama mielentila, sama henkilö.
Voitte kommentoida kuten haluatte, voitte kertoa yleisesti psykologisista asioista tai jakaa omia kokemuksianne tai setviä erityisesti mun tilannetta. Mutta aivan turha antaa työelämäneuvoja. Ei, en voi vaihtaa työtä. Ei, en voi eläkeikään asti saada sairaslomaa. Ja aivan turha neuvoa käymään työterveyslääkärillä, kävin jo. Voisin erota ja jäädä työttömäksi, varmaan sekin on parempi kuin olla täysin hajonnut zombi.
Kommentit (13)
Tosi moni käyttää vuosien ajan tai jopa koko työuran ajan mielialalääkkeitä (masennuslääkkeitä) juurikin tuosta syystä eli kestääkseen työturtumusta paremmin. En sit tiedä mitä ne lääkkeet siinä oikein hyödyttävät. Tietääkö joku?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tosi moni käyttää vuosien ajan tai jopa koko työuran ajan mielialalääkkeitä (masennuslääkkeitä) juurikin tuosta syystä eli kestääkseen työturtumusta paremmin. En sit tiedä mitä ne lääkkeet siinä oikein hyödyttävät. Tietääkö joku?
Ja tosi moni alkaa tuossa tilanteessa olla kännissä töissä. Monet aloittaa tuon työajan sietämisen alkoholin avulla jo yläasteella.
Nykyisestä työstä voisit erota, mutta uuteen työhön et voisi mennä. Jäin miettimään miten tämä on mahdollista. Ei tarvi vastata, jos et halua, ihmettelin vain.
Kunpa aivoissa olisikin sellainen hurjan kätevä ON-OFF kytkin. Hyvinä aikoina aivot päällä, huonoina aikoina aivot poissa päältä. Mutta eipä tuo onnistu keneltäkään paitsi ehkä joiltain täyskahjoilta jakomielitautisilta.
Vierailija kirjoitti:
Nykyisestä työstä voisit erota, mutta uuteen työhön et voisi mennä. Jäin miettimään miten tämä on mahdollista. Ei tarvi vastata, jos et halua, ihmettelin vain.
Mä taas jäin miettimään että miten oikein "mennään" uuteen työhön, miten se on mahdollista. Kun monet hakee satoja töitä eikä silti pääse. Tai ehkä ymmärsin kommenttisi väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tosi moni käyttää vuosien ajan tai jopa koko työuran ajan mielialalääkkeitä (masennuslääkkeitä) juurikin tuosta syystä eli kestääkseen työturtumusta paremmin. En sit tiedä mitä ne lääkkeet siinä oikein hyödyttävät. Tietääkö joku?
Totahan se työelämä on. Jos et sairasta työtä sairastumatta kestä - käytä lääkkeitä. Jos et vieläkään kestä - poistu työelämästä.
Kenties ne masennuslääkkeet auttaa pysymään turtana? Niistähän usein valitetaan että ne turruttaa tunteet. Ehkä se on tuossa tilanteessa tavallaan hyvä asia. Turtumuksesta tulee normaali luonnollinen pysyvä olotila, niin että ei ole niin suurta ristiriitaa eri olotilojen välillä. Tasaisesta turtumusta kestää paremmin kuin tollasta äärimmäistä mielentilojen taistelua.
Hauskaa by the way että keksit kutsua tuota emotionaaliseksi kaksoiselämäksi. Kuitenkin: se ei ole mahdollista.
Oon siinä käsityksessä, että masentunut mieluusti pysyy masentuneena juuri siksi, että välillä tapahtuvat ilonpilkahdukset ja sitten taas romahdukset ovat kuluttavampia kuin tasainen olo. Tästä seuraa masennusta ylläpitävien ajatustapojen vahvistuminen. Myös rakastuneena oleminen on rankkaa ja fyysisesti kuluttavaa pitemmän päälle, mieli pyrkii mieluiten staattiseen tilaan (en muista oikeaa sanaa sille), kun se on sille tehokkain. En tiedä onko eri asia ikäänkuin tietoisesti dissosioida ja voiko se onnistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon siinä käsityksessä, että masentunut mieluusti pysyy masentuneena juuri siksi, että välillä tapahtuvat ilonpilkahdukset ja sitten taas romahdukset ovat kuluttavampia kuin tasainen olo. Tästä seuraa masennusta ylläpitävien ajatustapojen vahvistuminen. Myös rakastuneena oleminen on rankkaa ja fyysisesti kuluttavaa pitemmän päälle, mieli pyrkii mieluiten staattiseen tilaan (en muista oikeaa sanaa sille), kun se on sille tehokkain. En tiedä onko eri asia ikäänkuin tietoisesti dissosioida ja voiko se onnistua.
Oho, huh. Mä kun oon luullut että mä oon toivoton tapaus kun mä oon tosi pitkään voinut tosi huonosti. Mutta ei mulla se tasaista ole. Yhä säännöllisesti on toivonpilkahduksia. Nopeestihan ne toivonpilkahdukset katoo, mutta siis, niitä kuitenkin on.
Vierailija kirjoitti:
Oon siinä käsityksessä, että masentunut mieluusti pysyy masentuneena juuri siksi, että välillä tapahtuvat ilonpilkahdukset ja sitten taas romahdukset ovat kuluttavampia kuin tasainen olo. Tästä seuraa masennusta ylläpitävien ajatustapojen vahvistuminen. Myös rakastuneena oleminen on rankkaa ja fyysisesti kuluttavaa pitemmän päälle, mieli pyrkii mieluiten staattiseen tilaan (en muista oikeaa sanaa sille), kun se on sille tehokkain. En tiedä onko eri asia ikäänkuin tietoisesti dissosioida ja voiko se onnistua.
Yhteen kohtaan toivoisin täsmennyksen että ymmärtäisin paremmin: onko masennus/mielenterveysongelmat myös FYYSISESTI kuluttavia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon siinä käsityksessä, että masentunut mieluusti pysyy masentuneena juuri siksi, että välillä tapahtuvat ilonpilkahdukset ja sitten taas romahdukset ovat kuluttavampia kuin tasainen olo. Tästä seuraa masennusta ylläpitävien ajatustapojen vahvistuminen. Myös rakastuneena oleminen on rankkaa ja fyysisesti kuluttavaa pitemmän päälle, mieli pyrkii mieluiten staattiseen tilaan (en muista oikeaa sanaa sille), kun se on sille tehokkain. En tiedä onko eri asia ikäänkuin tietoisesti dissosioida ja voiko se onnistua.
Yhteen kohtaan toivoisin täsmennyksen että ymmärtäisin paremmin: onko masennus/mielenterveysongelmat myös FYYSISESTI kuluttavia?
Väsymys on masennuksen keskeinen oire.
Pystyykö työssäsi kuuntelemaan radiota kuulokkeilla, esim mielenkiintoisia keskusteluohjelmia tai kuunnelmia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pystyykö työssäsi kuuntelemaan radiota kuulokkeilla, esim mielenkiintoisia keskusteluohjelmia tai kuunnelmia?
Kappas, joku vastasi tänne vielä. Radio..? Kauan sitten tein varastotöitä, siinä radio lievensi tylsyyttä, eikä radio töitä häirinnyt koska ei töihin tarvinnut keskittyä. Nykyään teen töitä tietokoneella, siirrän numeroita taulukosta toiseen. Numeroita on tosi paljon ja ne on siirrettävä virheettömästi. Eli työ on tosi aivotonta ja puuduttavaa, mutta siihen myös täytyy koko ajan keskittyä ettei yksikään numero vahingossa mene väärin. Eli ei, en voi kuunnella radiota, se huonontaisi keskittymistä.
Mutta... kiitos kuitenkin vastauksestasi. Kenties en anna vielä periksi. Kenties koitan vielä taistella itselleni paremman mielen työajalla. Kenties voisin kokeilla uusia tapoja, kenties voisin vaikkapa pitää usein lyhyitä taukoja ja kuunnella radiota hieman jokaisella tauolla. Se olisi "taukoaivojumppaa". Kenties aivot saa pidettyä hengissä jos niitä riittävän usein virkistää, edes minuutin radion kuuntelulla. Toivottavasti. Pitää kokeilla. Pitää opetella.
Nuorena haaveilin että "töissä on hienoa kun pääsee haastamaan itsensä". Nyt sitten tosiasiassa ainoa haaste työssä on työn puuduttavuuden kestäminen. Ja siis uusia töitä en löydä koska mulla kesti vuosia löytää edes tämä työ.
-ap
Alue: Aihe vapaa
Eoi voi toimia kuin kiikkulauta, pian se hajoo ja jumiutuu juurikin sille huonommalle puolelle. Paitsi tietysti jos käy vielä pahemmin ja tulet hulluksi ja sut raahataan pakkopaidassa pehmeään huoneeseen, mutta tuo on tosi harvinaista.