Mitä tehdä ystävän kanssa joka on liian aktiivinen...

Mistä alapeukku?

Ap

Mulla on ollut samanlainen ystävä, mun oli pakko ottaa vähän etäisyyttä ja sittenhän se ystävyys jäikin. Tällaiset ihmiset tarvii jonkun, johon takertua, ja jos ystävä ei ole käytettävissä 24/7, he etsivät jonkun muun. En vaan jaksanut sitä, että jos työpäivän jälkeen nähtiin jossain, niin vielä illalla olisi pitänyt käydä maraton puhelu ja jaaritella kaikesta mahdollisesta. Tai jos mulla oli viikonlopuksi muita suunnitelmia, hän ruikutti yksinäisyyttään eikö osannut järkätä itselleen mitään. Ei kiva.

Vedä napakat rajat. Sovi, että käydään kahvilla kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo XX, jos sopii työvuoroihisi, jos ei sovi, siirtyy seuraavaan kuuhun.

Perheellinen harrastaa lastensa ja miehensä kanssa. Tai vetoaa tähän, jos ei voi sanoa suoraan, että aikoo seuraavana vapaapäivänään nauttia omasta rauhastaan.

Kun tulee kysymys baariin menosta, käännä se niin, että voisitkos ystäväni tulla lapsenvahdiksi, jotta pääsisin mieheni kanssa baariin kun ei olla viiteen vuoteen päästy.

Täytyy vain olla suora ja sanoa, että tarvitsee aikaa myös levolle ja perheelle. Jos toinen suuttuu niin siinäpä suuttuu. Ystävän pitäisi ymmärtää ja opetella itsenäisemmäksi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut samanlainen ystävä, mun oli pakko ottaa vähän etäisyyttä ja sittenhän se ystävyys jäikin. Tällaiset ihmiset tarvii jonkun, johon takertua, ja jos ystävä ei ole käytettävissä 24/7, he etsivät jonkun muun. En vaan jaksanut sitä, että jos työpäivän jälkeen nähtiin jossain, niin vielä illalla olisi pitänyt käydä maraton puhelu ja jaaritella kaikesta mahdollisesta. Tai jos mulla oli viikonlopuksi muita suunnitelmia, hän ruikutti yksinäisyyttään eikö osannut järkätä itselleen mitään. Ei kiva.

Joo, samaa olen ajatellut. Pakko ottaa etäisyyttä, en vaan jaksa jatkuvaa kärttämistä. Muiden kavereiden kanssa tällaisia ongelmia ei ole, vaan se on ihan ok jos ei ehditä näkemään. Aina voi laittaa viestiä.

Eikö ystävyyteen kuulu se, että asioista voi jutella hyvässä hengessä ihan suoraan? Sanoa, että arvostaa toista ja sitä, että jaksaa olla aktiivinen pitämään ystävyyttä yllä, mutta ettei itse valitettavasti ehdi ihan niin usein tavata vaikka toisen seurassa mukavaa onkin, kun on vuorotyö ja perhe? Jos ystävä ei tuollaista ymmärrä ja siitä loukkaantuu tai suuttuu, niin aika kummallista.

Olen itsekin lapseton sinkku, jolla on aikaa ystäville vaikka joka toinen päivä töistä ja liikuntaharrastuksesta huolimatta, mutta ymmärrän hyvin, että ne kaverini ketkä seurustelevat tai ovat naimisissa puhumattakaan niistä, joilla on jo lapsia, eivät vaan ehdi, jaksa ja/tai halua käyttää yhtä paljon aikaa ystävien kanssa hengailuun. Enkä pahastuisi ollenkaan, jos joku heistä asian nostaisi kanssani esille, mikäli kyselisin liian usein tapaamisten perään, koska enhän välttämättä osaa arvioida paljonko kelläkin sitä aikaa ja energiaa on. Se kun riippuu monesta tekijästä ja ihmiset ylipäätään on erilaisia, ei kaikki kanssani samassa elämäntilanteessa olevatkaan tahdo tavata ystäviä niin aktiivisesti, sillä kaikki eivät ole esim. yhtä seurallisia ja ulospäinsuuntautuneita luonteeltaan kuin minä olen.

Sopikaa aina seuraava meno valmiiksi, vaikka viikon tai kahden päähän, ja pidä siitä kiinni. 

Edellyttääkö ystäväsi jotenkin mukana oloasi? Miksi?

Minä sanon ei kun en halua.

Mulla lapset jo koululaisia;) Pointti oli se, etten jaksa tavata ketään säännöllisesti.

Ap

Viimeks hän melkein suuttui kun sanoin ettei käy. Epäili onko hänessä jotain vikaa...huoh.

En vaan jaksa yli-aktiivisia ihmisiä.

Ap

Mulla on lapseton sisko pitkällä sairauslomalla. Ihan hirveää painostusta että pitäisi koko ajan olla tekemisissä. Oikeasti raskasta.

Mikä ystävä se sellainen on, joka ei keskustele ja ymmärrä toisen tilannetta? En mä ainakaan sellaisia ystäviä tarvitse, jotka painostavat ja riitelevät ja loukkaantuvat syyttä. Mä ottaisin asian puheeksi ihan neutraalilla tavalla, kertoisin että tykkään kaverin seurasta, mutta et ehdi etkä jaksa kovin usein lähteä ulos. Jos toinen suuttuu, ei ymmärrys eikä ystävyys ole aitoa. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla lapset jo koululaisia;) Pointti oli se, etten jaksa tavata ketään säännöllisesti.

Ap

Aika yleistä tämäkin - ja aina silloin sun tällöin onkin hyvä rytmi monen mielestä, ei jatkuvasti.

Juttele hänen kanssaan, kun tapaatte. Kerro, että valtaosa energiastasi menee työhösi ja perheesi kanssa olemiseen.

Lisää, että tarvitset paljon omaa aikaa rentoutuaksesi.

Mainitse, että tapaat häntä oikein mielelläsi, mutta sinulla ei riitä energiaa kovin säännöllisiin tapaamisiin.

Ehdota, että tapaatte vaikka kolmen viikon välein tai vielä harvemmin.

Hän ei haaskaa aikaansa eikä energiaansa turhaan sinuun, vaan etsii seuraa, joka haluaa ja jaksaa lähteä erilaisiin tapaamisiin. Kannattaa olla paljon kavereita, niin ei "jumiudu" yhteen tuttavaan.

Hän on persoonaltaan takertuva. Muutamat ihmiset kelpaa ja sitten pitäisi olla tekemisissä jatkuvasti. Tiedän että mun pitäisi olla rehellinen ja sanoa suoraan, mut se ei oo helppoa...

Ap

Jos tutustut toiseen yhtä tarvitsevaan tyyppiin, voit esitellä heidät toisilleen. Mutta varmaan kun mietit, keksit kohteliaan tavan tehdä asian selväksi. Teet sen ensin itsellesi selväksi, milloin ja miten usein sinulle yhteydenpito sopii ja pidät siitä kiinni. Ei loputonta selittelyä selittelyn päälle. Aikuisen ihmisen on hyvä oppia tämäkin mahdollisia tulevia ihmissuhteitaan varten.

Vierailija kirjoitti:

Mistä alapeukku?

Ap

Aioin jo yläpeukuttaa, mutta sitten aloitit heti tämän kyselemisen, joten alapeukutin. Haloo, kuinka vaikea voi olla päätellä alapeukun syytä? Joku on luultavasti kanssasi eri mieltä. Voi kamalaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä alapeukku?

Ap

Aioin jo yläpeukuttaa, mutta sitten aloitit heti tämän kyselemisen, joten alapeukutin. Haloo, kuinka vaikea voi olla päätellä alapeukun syytä? Joku on luultavasti kanssasi eri mieltä. Voi kamalaa.

Okei. Mun mielestä se on outoa, tällaisessa asiassa. ;D

Kaikkea ei saa.

Jos et ehdi etkä jaksa tavata niin kerrot sen suoraan ja ilman selityksiä. Ei mitään kiertelyä ja kaartelua.

Jos ystävä suuttuu niin ei voi mitään. Ystävyys ei ole tasapainossa jos tulet jyrätyksi ja asioista ei voi puhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut samanlainen ystävä, mun oli pakko ottaa vähän etäisyyttä ja sittenhän se ystävyys jäikin. Tällaiset ihmiset tarvii jonkun, johon takertua, ja jos ystävä ei ole käytettävissä 24/7, he etsivät jonkun muun. En vaan jaksanut sitä, että jos työpäivän jälkeen nähtiin jossain, niin vielä illalla olisi pitänyt käydä maraton puhelu ja jaaritella kaikesta mahdollisesta. Tai jos mulla oli viikonlopuksi muita suunnitelmia, hän ruikutti yksinäisyyttään eikö osannut järkätä itselleen mitään. Ei kiva.

Joo, samaa olen ajatellut. Pakko ottaa etäisyyttä, en vaan jaksa jatkuvaa kärttämistä. Muiden kavereiden kanssa tällaisia ongelmia ei ole, vaan se on ihan ok jos ei ehditä näkemään. Aina voi laittaa viestiä.

Eikö mitenkään ole pokkaa puhua asioista suoraan, niin ystäväsi ehkä ymmärtää kipupisteen?

Enemmän se tuottaa murhetta toiselle, kun toinen tiedostamattaan ja varmaankin pahaa tarkoittamatta kärttää sinua seurakseen, kunnes vain yhtäkkiä muutut kylmäksi.