Mitä tehdä ystävän kanssa joka on liian aktiivinen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut samanlainen ystävä, mun oli pakko ottaa vähän etäisyyttä ja sittenhän se ystävyys jäikin. Tällaiset ihmiset tarvii jonkun, johon takertua, ja jos ystävä ei ole käytettävissä 24/7, he etsivät jonkun muun. En vaan jaksanut sitä, että jos työpäivän jälkeen nähtiin jossain, niin vielä illalla olisi pitänyt käydä maraton puhelu ja jaaritella kaikesta mahdollisesta. Tai jos mulla oli viikonlopuksi muita suunnitelmia, hän ruikutti yksinäisyyttään eikö osannut järkätä itselleen mitään. Ei kiva.

Joo, samaa olen ajatellut. Pakko ottaa etäisyyttä, en vaan jaksa jatkuvaa kärttämistä. Muiden kavereiden kanssa tällaisia ongelmia ei ole, vaan se on ihan ok jos ei ehditä näkemään. Aina voi laittaa viestiä.

Eikö mitenkään ole pokkaa puhua asioista suoraan, niin ystäväsi ehkä ymmärtää kipupisteen?

Enemmän se tuottaa murhetta toiselle, kun toinen tiedostamattaan ja varmaankin pahaa tarkoittamatta kärttää sinua seurakseen, kunnes vain yhtäkkiä muutut kylmäksi.

En nyt jaksa asiaa avata enempää, mutta hän on tosi haastava persoona. Ihana mutta vaativa. Itse olen liian kiltti ja tiedostan asian, en haluaisi loukata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut samanlainen ystävä, mun oli pakko ottaa vähän etäisyyttä ja sittenhän se ystävyys jäikin. Tällaiset ihmiset tarvii jonkun, johon takertua, ja jos ystävä ei ole käytettävissä 24/7, he etsivät jonkun muun. En vaan jaksanut sitä, että jos työpäivän jälkeen nähtiin jossain, niin vielä illalla olisi pitänyt käydä maraton puhelu ja jaaritella kaikesta mahdollisesta. Tai jos mulla oli viikonlopuksi muita suunnitelmia, hän ruikutti yksinäisyyttään eikö osannut järkätä itselleen mitään. Ei kiva.

Joo, samaa olen ajatellut. Pakko ottaa etäisyyttä, en vaan jaksa jatkuvaa kärttämistä. Muiden kavereiden kanssa tällaisia ongelmia ei ole, vaan se on ihan ok jos ei ehditä näkemään. Aina voi laittaa viestiä.

Eikö mitenkään ole pokkaa puhua asioista suoraan, niin ystäväsi ehkä ymmärtää kipupisteen?

Enemmän se tuottaa murhetta toiselle, kun toinen tiedostamattaan ja varmaankin pahaa tarkoittamatta kärttää sinua seurakseen, kunnes vain yhtäkkiä muutut kylmäksi.

En nyt jaksa asiaa avata enempää, mutta hän on tosi haastava persoona. Ihana mutta vaativa. Itse olen liian kiltti ja tiedostan asian, en haluaisi loukata.

Ks. kohta 14. Kerro hänelle rehellisesti, miksi haluat, että tapaatte harvemmin. Teillä on erilainen tapa reagoida asioihin, joten hän ei välttämättä ymmärrä, millaista elämää sinä elät.

Olen joutunut pitämään entiselle ystävälle puhuttelun aiheesta "Hanki enemmän ystäviä". Ei se ollut mitenkään kiva tilanne. Hän ei halunnut ottaa asiaa vakavasti, vaan hihitteli ja yritti kääntää ja vääntää keskustelua sivuraiteille, ja minä jouduin olemaan se ikävä hapannaama joka sitten sanoo tiukasti kuin kansakoulunopettaja konsanaan, että nyt loppuu tämä höpötys, ja kuuntelet!

Olimme teininä olleet läheisempiä, mutta minä olen muuttunut niistä ajoista aivan todella paljon, ja tämä kaveri taas haluaisi että olisin se sama tyyppi ja tekisin samoja asioita ja olisin kiinnostunut samoista jutuista. No en ole, enkä jaksa enää tämän ikäisenä aikuisena teeskennelläkään.

Minä itse en arvosta sitä, että valehdellaan että soitellaan ja nähdään, ja sitten vaan tekosyihin vedoten kieltäydytään näkemistä, ja toinen saa yksin tajuta sen jossain vaiheessa, että ai jaa, ei toi siis oikeasti sitten haluakaan nähdä. Mieluummin niin, että asia sanotaan suoraan, ja toinen saa tuntea ne tunteet, joita tuntee, ja sitten tunnekuohusten selvittyään voi lähteä rakentamaan elämäänsä miten parhaiten taitaa.

Vierailija kirjoitti:

Olemme molemmat nelikymppisiä. Ystäväni pyytää jatkuvasti kahville, baariin, harrastamaan kanssaan ym. Itselläni on vuorotyö ja perhe (hän on lapseton), joten kaipaan ihan omaa aikaa kun mulla on esim. arkivapaita. Toki välillä on kiva nähdä ja käydä kahvilla, mutta ei jaksaisi aina vastata kieltävästi kun toinen prässää että koska nähdään. Tästä on tullut jo hieman stressaavaa. En tiedä miten vastaisin diplomaattisesti ettei toinen loukkaannu.

Useimmat ihmiset katsovat asioita omasta näkökulmastaan, eli eihän tässä ole mitään ihmeellistä.

Onko muilla kokemuksia vastaavasta tilanteesta?

Ap