Hyväksytkö MS-taudin läheisellä?
Jos läheisesi sairastuu MS-tautiin, hyväksytkö asian vai vältätkö läheisen kanssa tekemisissä olemista jatkossa? Meillä on suvussa MS-potilas, jonka kohtaamista vähän pelkäänkin, vaikka hyvin tiedän, ettei sairaus ole tarttuvaa laatua. Toinen aivan kauhea asia on Parkinsonin tauti, jota sairastavia vieroksun, vaikka en tietenkään voi TUOMITA sairautta, jota ihminen ei ole itselleen aiheuttanut. Asia erikseen sitten on esim. HIV, alkoholikirroosi tai tupakoitsijan keuhkosyöpä, joihin sairastuneita en hyväksy edes vaikka vetäytyisivät yksinäisyyteen.
Kommentit (65)
Sulle tulee nuo kaikki mainitsemasi sairaudet niin opit suhtautumaan.
Jätin MS-tautisen ystäväni kahdeksan vuoden ystävyyden jälkeen. Liikaa vaivaa enkä halua lähelleni ”sairautta” - menee fiilikset elämästä. Ajattelen, että jokainen on oman elämänsä herra, ja tuntui, että hän jo olemassaolollaan edusti jonkinlaista heikkoutta ja heikompaa ainesta ihmisenä. En myöskään halunnut miksikään tukihenkilöksi, en ole mikään hyväntekijä.
M54, Pohjanmaa
En hyväksy. MS-tauti tulisi välittömästi kieltää.
Idiootti, MS tauti on yleensä täysin oireeton. Meillä on suvussa useita sairastuneita ja yhdellä oireilee jalkakipuna, muuten oireettomia.
Realiteettien havaitsemisesta seuraa niiden hyväksyminen, ellei niitä voi muuttaa. Näin toimii terve päänuppi.
Suosittelen ap:lle eristäytymistä koko ihmiskunnasta sen epätäydellisyyden vuoksi, myös netin kautta laskettuna, meidän kaikkien parhaaksi. Vaikka olisi provokin, niin siitä huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Idiootti, MS tauti on yleensä täysin oireeton. Meillä on suvussa useita sairastuneita ja yhdellä oireilee jalkakipuna, muuten oireettomia.
Älä puhu potaskaa. Itselläni on melko oireeton MS, mutta tapaukset vaihtelevat laidasta laitaan. Joku saattaa olla lähes täysin autettava ja toiset taas viettävät lähes normaalia elämää.
Vierailija kirjoitti:
Jos läheisesi sairastuu MS-tautiin, hyväksytkö asian vai vältätkö läheisen kanssa tekemisissä olemista jatkossa? Meillä on suvussa MS-potilas, jonka kohtaamista vähän pelkäänkin, vaikka hyvin tiedän, ettei sairaus ole tarttuvaa laatua. Toinen aivan kauhea asia on Parkinsonin tauti, jota sairastavia vieroksun, vaikka en tietenkään voi TUOMITA sairautta, jota ihminen ei ole itselleen aiheuttanut. Asia erikseen sitten on esim. HIV, alkoholikirroosi tai tupakoitsijan keuhkosyöpä, joihin sairastuneita en hyväksy edes vaikka vetäytyisivät yksinäisyyteen.
Kuule taliaivo, sun hyväksymisilläs ei ole hevonpeen vertaa merkitystä. Olet kuvottava tapaus. Nyt se nenä pois omasta navasta.
Ei hyväksyjät. Muistakaa ilmoittaa kumppanille että jätätte hänet heti kun hän sairastuu.
Minusta todella vaikea aivojen sairaus. Kaverillani ainakin persoonallisuus on muuttunut sairauden edetessä ja käytös. Ihankuin eri ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Minusta todella vaikea aivojen sairaus. Kaverillani ainakin persoonallisuus on muuttunut sairauden edetessä ja käytös. Ihankuin eri ihminen.
Juokse jo. Se voi tavoittaa sinutkin hetkenä minä hyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos läheisesi sairastuu MS-tautiin, hyväksytkö asian vai vältätkö läheisen kanssa tekemisissä olemista jatkossa? Meillä on suvussa MS-potilas, jonka kohtaamista vähän pelkäänkin, vaikka hyvin tiedän, ettei sairaus ole tarttuvaa laatua. Toinen aivan kauhea asia on Parkinsonin tauti, jota sairastavia vieroksun, vaikka en tietenkään voi TUOMITA sairautta, jota ihminen ei ole itselleen aiheuttanut. Asia erikseen sitten on esim. HIV, alkoholikirroosi tai tupakoitsijan keuhkosyöpä, joihin sairastuneita en hyväksy edes vaikka vetäytyisivät yksinäisyyteen.
Kuule taliaivo, sun hyväksymisilläs ei ole hevonpeen vertaa merkitystä. Olet kuvottava tapaus. Nyt se nenä pois omasta navasta.
Ihan ymmärrettävää se on että sairaus pelottaa tervettä ihmistä! Täällä jeesustellaan mutta moniko todella uskaltaisi kohdata sairaan läheisen loppuun saakka? Minä en ainakaan _halua_!
Minä en voi sietää sairaita ihmisiä lähipiirissäni joten katkaisen välit heti.
Vierailija kirjoitti:
Jätin MS-tautisen ystäväni kahdeksan vuoden ystävyyden jälkeen. Liikaa vaivaa enkä halua lähelleni ”sairautta” - menee fiilikset elämästä. Ajattelen, että jokainen on oman elämänsä herra, ja tuntui, että hän jo olemassaolollaan edusti jonkinlaista heikkoutta ja heikompaa ainesta ihmisenä. En myöskään halunnut miksikään tukihenkilöksi, en ole mikään hyväntekijä.
M54, Pohjanmaa
Ethän vain itseäsi kutsu ystäväksi?
Vittu mitä sakkia. Ihan oikeassa Linkola on : toivoa ei ole. Onneksi.
en hyväksyisi vaan heittäisin kaverin juntta-otteella lattiaan välittömästi
En hyväksy, käsken lopettamaan olemasta sairas.