Lue keskustelun säännöt.
Vähävirikkeinen hoito psykiatrisella osastolla
29.08.2018 |
Onko jollain kokemusta tästä hoitomuodosta?
Kiinnostaisi kuulla, koska läheisesä korviini on kantautunut huolestuttavia asioita.
Kommentit (28)
Aikalailla kaikilla suljetuilla hoito voidaan laskea vähävirikkeiseksi.. Kokemusta on, vaikka bipoa en sairastakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikalailla kaikilla suljetuilla hoito voidaan laskea vähävirikkeiseksi.. Kokemusta on, vaikka bipoa en sairastakaan.
Millaista se käytännössä oli? Ap
http://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/bipolaarihairion-vahavirikke…
Tässä on helsinkiläisen taidemaalarinaisen hyvä kirjoitus. Eka hoitojakso oli ollut tervehdyttävä.
Toisella kerralla lääkäri oli vaihtunut eikä potilaan kokemuksia kuunneltu. Tuloksena masennus ja 4 kk työkyvyttömyys. Mielivaltaista menoa on.
Vierailija kirjoitti:
http://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/bipolaarihairion-vahavirikke…
Tässä on helsinkiläisen taidemaalarinaisen hyvä kirjoitus. Eka hoitojakso oli ollut tervehdyttävä.
Toisella kerralla lääkäri oli vaihtunut eikä potilaan kokemuksia kuunneltu. Tuloksena masennus ja 4 kk työkyvyttömyys. Mielivaltaista menoa on.
Kiitos tästä linkistä. Ap
Aika kamala paikka, ei ollut muuta kuin 2 televisiota ja jotain lautapelejä, meni 5 kuukautta aika hitaasti kun vaan makailit sängyssä. Että en suosittele, ellet sitten nimenomaan tahdo lepolomalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä sitä miten oman tahdon murtaminen voi olla hoidon tavoite, kun itsemääräämusoikeus on kirjattu ihmisoikeuksiin. Jokaisen bipon persoonassa on myös ne terveet piirteet, miksi lähdetään ajatuksesta, että henkilössä ei voi sairaana olla mitään tervettä? Ei edes sen vertaa, että potilasta kuunneltaisiin.
Eihän siellä voi käyttää edes mielikuvitusta että olisi jotain virikkeitä, koska lääkkeet laittaa aivot off -asentoo. Istutaan penkeillä ja katotaan tyhjyyteen seuraavat 4kk ja sitten ollaankin terveita kun lääkkeet alkavatkin vaikuttaa eri comboina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän siellä voi käyttää edes mielikuvitusta että olisi jotain virikkeitä, koska lääkkeet laittaa aivot off -asentoo. Istutaan penkeillä ja katotaan tyhjyyteen seuraavat 4kk ja sitten ollaankin terveita kun lääkkeet alkavatkin vaikuttaa eri comboina.
Ylilääkitään...
Olisi kiva tietää missä kulkee ylilääkitsemisen ja pahoinpitelyn raja. Jos putoaa tuolilta, kaatuu ym. kuten ton linkin taidemaalari, eikö se ole jo pahoinpitelyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kun oli oli kyllä rentoutusryhmiä, kuntosalia ja erilaisia työpajoja puutöitä,askartelua, ompelua jne jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylilääkitseminen kammottaa myös siitä syystä, että mitä seurauksia sillä voi olla, jos ihmisen yhteys itseen katkaistaan x ajaksi. Sellaisen lääkityksen purkaminen täytyy olla pitkä prosessi? Toipuuko ihminen sellaisesta varmasti? Todella huolestuttavaa... Ap
Vierailija kirjoitti:
Itse kun oli oli kyllä rentoutusryhmiä, kuntosalia ja erilaisia työpajoja puutöitä,askartelua, ompelua jne jne.
Silloin hoitosi ei ole ollut vähävirikkeistä vaan virikkeistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika kamala paikka, ei ollut muuta kuin 2 televisiota ja jotain lautapelejä, meni 5 kuukautta aika hitaasti kun vaan makailit sängyssä. Että en suosittele, ellet sitten nimenomaan tahdo lepolomalle.
Eikö kotonakin voi lepolomailla?
Vierailija kirjoitti:
Ylilääkitseminen kammottaa myös siitä syystä, että mitä seurauksia sillä voi olla, jos ihmisen yhteys itseen katkaistaan x ajaksi. Sellaisen lääkityksen purkaminen täytyy olla pitkä prosessi? Toipuuko ihminen sellaisesta varmasti? Todella huolestuttavaa... Ap
Minua ylilääkittiin aikoinaan, tai ainakin lääkkeet olivat minulle täysin sopimattomia, sillä minusta tuli aivan zombi niissä. Halusin itse lääkkeet pois kokonaan ja ne olivatkin poissa muutamia vuosia. Sairastuin uudestaan, mutta sitten sain paremmat lääkkeet, ja nyt olen aivan yhtä hyvässä kunnossa (tai paremmassakin) kuin ennen sairastumista. Tosin jos olisin saanut samantien näin hyvät lääkkeet, tuota uudelleensairastumista ei olisi ehkä tapahtunut ollenkaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylilääkitseminen kammottaa myös siitä syystä, että mitä seurauksia sillä voi olla, jos ihmisen yhteys itseen katkaistaan x ajaksi. Sellaisen lääkityksen purkaminen täytyy olla pitkä prosessi? Toipuuko ihminen sellaisesta varmasti? Todella huolestuttavaa... Ap
Minua ylilääkittiin aikoinaan, tai ainakin lääkkeet olivat minulle täysin sopimattomia, sillä minusta tuli aivan zombi niissä. Halusin itse lääkkeet pois kokonaan ja ne olivatkin poissa muutamia vuosia. Sairastuin uudestaan, mutta sitten sain paremmat lääkkeet, ja nyt olen aivan yhtä hyvässä kunnossa (tai paremmassakin) kuin ennen sairastumista. Tosin jos olisin saanut samantien näin hyvät lääkkeet, tuota uudelleensairastumista ei olisi ehkä tapahtunut ollenkaan...
Mikä lääkitys sulla on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika kamala paikka, ei ollut muuta kuin 2 televisiota ja jotain lautapelejä, meni 5 kuukautta aika hitaasti kun vaan makailit sängyssä. Että en suosittele, ellet sitten nimenomaan tahdo lepolomalle.
Eikö kotonakin voi lepolomailla?
Olen itse ollut nuorena osastohoidossa masennuksen vuoksi. Se tuntui todellakin lepolomalta. Kotona olin totaalisen yksin, oli seurana vain kotitöitä ja rahahuolia. Osastolla sai säännöllisesti monipuolista ruokaa, sai käydä luonnossa kävelyillä, oli seuraa ja tekemistäkin. Siellä ollessa tiesin, että sosiaalitoimi auttaa talousasioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika kamala paikka, ei ollut muuta kuin 2 televisiota ja jotain lautapelejä, meni 5 kuukautta aika hitaasti kun vaan makailit sängyssä. Että en suosittele, ellet sitten nimenomaan tahdo lepolomalle.
Eikö kotonakin voi lepolomailla?
Olen itse ollut nuorena osastohoidossa masennuksen vuoksi. Se tuntui todellakin lepolomalta. Kotona olin totaalisen yksin, oli seurana vain kotitöitä ja rahahuolia. Osastolla sai säännöllisesti monipuolista ruokaa, sai käydä luonnossa kävelyillä, oli seuraa ja tekemistäkin. Siellä ollessa tiesin, että sosiaalitoimi auttaa talousasioissa.
Jos on huonossa kunnossa (ei pysty huolehtimaan syömisestä, suihkussa käymisestä, poistumaan kotoa ym.) ihminen tarvitsee huolenpitoa. Käsittääkseni nuorisopsykiatrisella hoito on parempaa, näkevät nuorissa enemmän toivoa, aikuiset sitten taas kohtaavat henkilökunnan kyynisyyttä enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylilääkitseminen kammottaa myös siitä syystä, että mitä seurauksia sillä voi olla, jos ihmisen yhteys itseen katkaistaan x ajaksi. Sellaisen lääkityksen purkaminen täytyy olla pitkä prosessi? Toipuuko ihminen sellaisesta varmasti? Todella huolestuttavaa... Ap
Minua ylilääkittiin aikoinaan, tai ainakin lääkkeet olivat minulle täysin sopimattomia, sillä minusta tuli aivan zombi niissä. Halusin itse lääkkeet pois kokonaan ja ne olivatkin poissa muutamia vuosia. Sairastuin uudestaan, mutta sitten sain paremmat lääkkeet, ja nyt olen aivan yhtä hyvässä kunnossa (tai paremmassakin) kuin ennen sairastumista. Tosin jos olisin saanut samantien näin hyvät lääkkeet, tuota uudelleensairastumista ei olisi ehkä tapahtunut ollenkaan...
Mikä lääkitys sulla on?
Tällä hetkellä abilify 30 mg ja ketipinor 400 mg. Aiemman lääkkeen nimeä en halua mainita, ihan siksi, koska ei se välttämättä kaikille aiheuta samanlaista oloa kuin minulle. Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön nämä siis.
Up