Miksi pelkään loukkaavani ihmisiä?
On tapahtunut monta kertaa, että olen sanonut kaverille tai työkaverille jonkun jutun, mikä omasta mielestä vitsikäs (eikä todellisuudessa yhtään loukkaava) ja sit jälkeenpäin ahdistunut siitä, että tää henkilö varmasti loukkaantui siitä ja välit on melkeenpä poikki.
Kun kerran välit menikin poikki kokonaan eräseen ystävään, kun vastasin hänen youtube videolinkkeihinsä pari kertaa "hmmmmm kyll kyll". Ja kuitenkin myöhemmin sit annoin kommenttini videosta ja vastaus tuli vaan "aijaa nonii" eikä hänestä sen koommin sit kuulunut.
Toisaalta itse olen myös ollut yliherkkä loukkaantuja, niin tämänkö takia luulen, että toiset ihmiset ottavat asiat samalla tavalla?
Olenko periaatteessa osittain kiltin syndroomasta kärsivä, jos pelkään loukkaavani ja syytän itseäni mitättömistä jutuista, joilla en ikinä pahaa kuitenkaan tarkoita?
Kun eikö se oo aika tossun käytöstä alkaa pyytelemään _anteeksi_ ja syyttämään itseään esim. Tuosta "hmmmmm kyll kyll" kommentista?
Kommentit (3)
Mä olen myös semmoinen että millään muotoa en ikinäkään halua kiusata muita tai varsinkaan vittuilla tai loukata sanoilla. Kuitenkin tässä elämän varrella mitä enemmän olen ihmisiin tutustunut niin tuntuu että nykyää sanojen merkitys ja kun ihmiset ei enään tunne toisiaan. Ollaan niin vähän tekemisissä että sanomisia ruvetaan miettimään liian paljon. Minusta tilanne joka on ja siihen sanotut kommentit eivät millään tapaa liity muuhun asiayhteyteen. Olen saanut monta kertaa riitoja aikaiseksi semmoisista asioista mistä olen itsekin ihan pihalla. Toki nykyään on ajatus että yritän miettiä kauheasti mitä voin sanoa ja se ei ole kivaa koska haluaisin olla sosiaalisempi.
Minä "onnistun" usein loukkaamaan. Olenkin päättänyt, että jos joku ei mua ymmärrä, en yritä pitää suhdetta väkisin yllä. On kuitenkin monia, jotka ymmärtävät. Voi puhua vapaasti ja jännittämättä heidän kanssaan.
Mielipiteitä, kohtalontovereita, asiasta yli päässeitä?