Sain ekan lapsen 19-vuotiaana

Asia selvä.

Minusta taas tuntuu, että henkinen kehityksesi vasta kunnolla alkoi kun tulit äidiksi. Minkä ikäinen olet? Kuulostaa hieman siltä että sinulla on alkamassa jonkinlainen elämän kriisi.

Mitä tarkoitat tuolla "henkinen kehitys jäi siihen"?

Itse en ollut paljoa sua vanhempi, sain lapsen 20-vuotiaana ja kyllä mun henkinen kehitys kasvoi reilusti jo heti lapsen ekan vuoden aikana, vastuuntunto yms. 

Bilettämässä kävin ikävälillä 21 - 30 v noin kerran - pari kuukaudessa lapsen ollessa mummolassa tai isänsä kanssa sillä välin. 

Tosta kirjoituksesta saa käsityksen, että olisin jotenkin jälkeenjäänyt, mutta uskaltaisin väittää, että en ymmärtänyt elämästä juuri mitään. Vasta nyt, kun olen 30-vuotias, niin elämä alkaa hahmottua...mikä elämässä on olennaisinta. Viimeiset vuodet ovat menneet suorittaessa, ja opinnoissa, sekä töissä...välillä jo tuntuikin, että tässäkö tää nyt on. Välillä aina kyllästyttää, mutta nykyään henkinen kasvu on se elämän suola..

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntui, että se oli hienoa, mutta kun jäi nuoruus jäi elämättä.. ja se henkinen kehitys jäi siihen. Olin juuri lopettanut lukion, ja yo kirjoitusten jälkeen muutin omilleni ja sain ekan lapsen. Myöhemmin aloitin opinnot yliopistossa ja sain ammatin. Lapset menivät päiväkotiin, ja äiti oli yliopistolla töissä tutkijana, ja isä ympäristökeskuksella.

- Jotenkin surullista, jos koet, että henkinen kehityksesi olisi katkennut ja päättynyt lapsen saamiseen. - Vai ymmärsinkö jotain väärin. - Nuoruutta taas voi elää monella tavalla. Ei siinä ole mitään yhtä oikeaa kaavaa. Itselläni ei ollut opiskeluaikana jälkikasvua, mutta en silti ravannut baareissa, mitenkään erityisen paljon matkustanut tai koheltanut. Toisinaan ihailin erästä kurssikaveriani, jolla olli lapsia ja joka hoiti heitä yhdessä kumppaninsa kanssa. Silti hänellä tai heillä oli aikaa välillä juhlia ja viettää aikaa erilaisissa opiskelijariennoissa, ainakin siinä missä monella muullakin. Toki heillä varmasti taloudellisesti "hieman"  tiukempaa, mutta en kyllä muista, että siitä olisivat vaikertaneet, tosin kuin jokunen muu opiskelija jotka kantoivat huolta vain omasta pärjäämisestään.   

Tai henkinen kasvu ja lasten kasvatus. Tietysti jokainen lapsi on tervetullut, mutta välillä on joutunut arvottamaan elämäänsä uudelleen, kun työ vie mukanaan tai välillä se tahtoo olla tärkeämpää, kuin lapset, tuntuukin, että lapset ovat kasvaneet siinä sivussa, ja mies on enemmän heitä hoitanut

Vierailija kirjoitti:

Tai henkinen kasvu ja lasten kasvatus. Tietysti jokainen lapsi on tervetullut, mutta välillä on joutunut arvottamaan elämäänsä uudelleen, kun työ vie mukanaan tai välillä se tahtoo olla tärkeämpää, kuin lapset, tuntuukin, että lapset ovat kasvaneet siinä sivussa, ja mies on enemmän heitä hoitanut

Asia, josta minä ainakin olisin iloinen olisi, jos minulla olisi joskus paitsi jälkikasvua, niin yös osallistuva kumppani. Sen mitä olen seurannut lähipiiriini kuuluvia vanhempia, niin huono-omatunto ja riittämättömyyden tunne vaivaa aika monta, niin naista kuin miestäkin. - Siinä ei minusta ole mitään pahaa, että perheessä lasten hoidosta vastaa tai on vastannut ja hoitanut mies. Toki olen törmänny mm. tällä palstalla heihin, joille kodn ylläpitoon ja erityisesti lapsien hoitoon naista (lasten äitiä) enempi osallistuva ja aktiivinen ja lapsista vastuuta kantava mies on kauhistus ja saa aikaan vähintään syvää epäilyä, että mikä miehessä mahtaa oikeasti olla vialla, kun toimii näin ja tietysti kokevat naisen vähintään yhtä isona hirviönä, kun sallii ja mahdollistaa moisen jatkuvan.  Sukupuolten väliseen tasa-arvoon onkin siis vielä matkaa.   

En oikein ymmärrä mikä tässä on ongelma?

- Lapset kasvaneet siinä sivussa ja äiti tehnyt myös töitä ja opiskellut kun isä on hoitanut lapsia - normaalia, myös hyvä esimerkki lapsille

- Ikäväli 19-30 meni suorittaessa ja kolmikymppisenä alkoi ”tajuta elämää” ja panostaa henkiseen kehitykseen - erittäin tavanomaista, niin lapsellisilla kuin lapsettomillakin ihmisillä

- Nuoruus jäi elämättä - miten se voi jäädä elämättä? Ts. sinä halusit perustaa perheen ja elit nuoruutesi ollen myös äiti, kun taas joku haluaa olla ilman mitään sitoumuksia ja monet jotain siitä väliltä, miten kukanenkin tykkää.

Ei ole olemassa mitään yhtä tiettyä tapaa ”elää nuoruus” ja jos joidenkin mielestä onkin, se on luultavasti sellainen mitä esim. itse en haluaisi elää.

Siis. Ap on ihan oikeassa. Jos saa lapsen nuorena, niin henkinen kehitys katkeaa. Tätä on tutkittu etenkin teiniäitien kohdalla.