Mitä tapahtui teiniaikojesi komistukselle/kaunottarelle?
Kommentit (13)
En tiedä, en jaksa alkaa internet-sherlockoimaan, kai se naimisiin on mennyt ja lapsia saanut.
En nyt ihan ole varma, käsitinkö aloituksen oikein, mutta itse taisin yläasteaikoina olla se "kaunotar". Tytöt kadehti ja ilkeili (paitsi omat ystävät), pojat piiritti.
Ja mitä mulle on tapahtunut, nyt kun olen 40.
No, kasvanut ja kypsynyt, kuten kaikki teiniajoista.
Elämä heitellyt suuntaan ja toiseen, mutta olen tyytyväinen elämääni, vaikeaakin on ollut.
Ja ulkonäöllusesti, no, lihoin vaikeina aikoina +25 kg, mutta nykyään olen taas normaalipainoinen. Harrastan paljon liikuntaa. Tiedän edelleen kääntäväni päitä ja saavani seuraa, varsinkin jos tälläydyn, mutta en enää viitsi tälläytyä kuin harvoin. Meikittä, tukka ponnarilla kuljen arkisin. Ihan olen tavallisen näköinen niin, ikääntynyt kuten ikäiseni. Ulkonäkö ei merkitse mulle enää niin paljoa, kuin nuorena. Enemmänkin hyvä fiilis ja se sisin.
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan ole varma, käsitinkö aloituksen oikein, mutta itse taisin yläasteaikoina olla se "kaunotar". Tytöt kadehti ja ilkeili (paitsi omat ystävät), pojat piiritti.
Ja mitä mulle on tapahtunut, nyt kun olen 40.
No, kasvanut ja kypsynyt, kuten kaikki teiniajoista.
Elämä heitellyt suuntaan ja toiseen, mutta olen tyytyväinen elämääni, vaikeaakin on ollut.Ja ulkonäöllusesti, no, lihoin vaikeina aikoina +25 kg, mutta nykyään olen taas normaalipainoinen. Harrastan paljon liikuntaa. Tiedän edelleen kääntäväni päitä ja saavani seuraa, varsinkin jos tälläydyn, mutta en enää viitsi tälläytyä kuin harvoin. Meikittä, tukka ponnarilla kuljen arkisin. Ihan olen tavallisen näköinen niin, ikääntynyt kuten ikäiseni. Ulkonäkö ei merkitse mulle enää niin paljoa, kuin nuorena. Enemmänkin hyvä fiilis ja se sisin.
Ihan kuin minä. Olin todella suosittu poikien keskuudessa ja tyttökavereita oli, mutta muuten piikiteltiin ja syrjittiin. En silloin tajunnut jotenkin yhtään, että sehän johtui kateudesta. En ymmärtänyt muutenkaan ulkonäköni voimaa silloin. Nyt vasta tajuan, että olin "se hyvännäköinen tyttö". Nyt nelikymppisenä olen yhä viehättävä, mutten mikään kaunotar. Pidän jonkin verran huolta ulkonäöstäni, ripsiväriä vähän ja harjaan hiukseni, siinäpä ne. Ulkonäkö ei edelleenkään ole mitenkään merkittävä asia elämässäni.
En tiedä, en ole nähnytkään 99% teiniaikojen tutuista, luokkatovereista jne. sitten teinivuosien.
Moni komea poika on nykyään kaljamahainen tai iskävartaloinen ukko ja naiseksi on valikoitunut joku tukevaho mamma, vaikka nuorena kainalossa piti olla näteimmät tytöt.
Alkanut pyöriä Rähinän porukoissa. Jäi lyhyeksi ja laihaksi, tyyli on tarkkaan harkittu, tulee feminiiniset vibat.
En koskisi enää pitkällä tikullakaan, vaikka silloin joskus olin ihastunut.
Meidän lukiosta yksi kuvankaunis bongattiin ysärillä malliksi. Nousi todella päähän hänelle, nyrpisteli kaikille meille taviksille, lukion jälkeen ei edes tervehtinyt jos luokkakaverin näki. Opiskeli merkonomiksi ja siitä saakka tehnyt toimistohommia. Tuiki tavallista elämää, rivarissa asuu, vie lapsia urheiluharrastuksiin. En tiedä olisiko mukavampi kun en ole jutellut sitten lukion.
Silloiset suositut pojat ovat veltostuneet ja ukkoutuneet. Hiljaiset pojat on yllättäen skarppiintuneet ja eräskin hajamielisenä nörttinä pidetty on nyt nelikymppisenä ihan hunk ja hänellä on kuvankaunis vaimo.
Suositut tytöt eivät erotu enää katukuvasta. Enemmän erottuvat ne hiljaiset tytöt, jotka eivät silloin mukautuneet muodin paineisiin. He eivät mukaudu nytkään, vaan ovat omaa tyyliään tuoneet esiin nämä vuodet.
Niistä tuli ihan tavallisia kansalaisia. Perustivat perheen ja käyvät töissä.
Mun tuntema suosikkityttö erosi miehestään, hankki sitten kouluajan aksentin. Käsitin ettei olisi ollut ulkomailla, jotenkin tekee hänestä silmissäni erilaisen, kun puhuu suomea murtaen.
Ja ei, en tiedä miksi hän on alkanut puhua suomea sillä lailla. En saa kysytyksi, koska se on vähän koomista. Hän on ihan natiivi suomalainen.
On edelleen nelikymppisenä todella komea, mutta sinkku jostain syystä. En tunne niin hyvin että tietäisin, onko omasta halusta —todennäköisesti on.
Ei harmainta aavistustakaan. Kun 18 v karistin kotipaikkakunnat pölyt kannoistani, en ole takaisin haikaillut. Teini-iän tuttavista olen nähnyt kaksi ihmistä jälkeenpäin. Toisen kerran ja toisen pari kertaa. Kumpikaan ei ollut komistus.