Vihaan baarissa kävijöitä

Ihmisiä hekin toki ovat, mutta silti näen heidät kamalimpina otuksina maailmassa, ja toisena tulee vasta vankilaan tuomitut.

Olen käynyt toki baarissa ja kahdessa toteamassa tilanteen, mutta en ikinä lähestyisi saati puhuisi siellä kenellekään, ja sama inho kantautuu aina myös baarien ulkopuolelle vaikka työyhteisöön. Olen jopa lopettanut yhteydenpidon siksi, että näin kuvan jossa henkilö oli kaljalasi kädessä jossain loungessa, vai miksi niitä kutsutaan. Näen baareissa pyörivät ihmiset bakteeripesäkkeinä joita varoa, ettei kaikki se kamaluus tartu.

Minulla ei ole tähän käyttäytymiseeni syytä, luulen että assosioin heidät jotenkin sieluttomuuteen ja kyvyttömyyteen tunnistaa omaa itseään peilistä. Sellainen ihminen on valmis ottamaan sinulta kaiken antamatta mitään takaisin.

Alkoholinkäytöllä on varmasti tässä inhossa iso merkitys, mutta esimerkiksi iällä tai sukupuolella sitä ei oikeastaan ole, tosin mitä vanhempi nainen, sitä surullisemmaksi hänen vuokseen tulen vaikka inhon määrä olisikin vakio. Johtunee siitä, että olen mies ja pidän jollain alitajunnaisella tavalla naisia paljon arvokkaampana yhteisölle kuin miehiä, ja kun siihen yhdistyy itsetuhoisuudenomainen käytös, mieleen tulee pakostikin että en ole pystynyt tekemään asioita hänelle oikein, vaikka tuntematon onkin ja sellaisena pysyy.

Olen myös todella pahoillani jos sanani ovat sinulle ilkeitä, mutta koska minä kestän tässä maailmassa sinut, sinä saat kestää myös minut.

Kirjoitin tämän vain siksi että ymmärtäisit, se johtuu minusta.