Raivostuttaa kun mies ei ikinä muista asioita, joista olemme puhuneet.

Sitä ei kiinnosta tai se ei välitä. Jos ihminen oikeasti välittää toisesta, se kuuntelee ja ymmärtää ja muistaa.

Selvä merkki siitä että ei kuuntele. Kuulee, mutta kaikki menee toisesta korvasta sisään toisesta ulos.

Näinhän käy varmaan kaikille, silloin kun ei pätkääkään enempää voisi kiinnostaa.

Mieti nyt, haluatko kumppanin jolle olet yhden tekevä? Sinun tunteesi, ilosi ja surusi ovat ilmaa?

Kuinka kauan olette yhdessä olleet? Puhua pulputatko koko ajan ja niin, että jutuissasi ei ole oikeastaan mitään järkevää?

Kannattaa vähentää puhumista ja keskittyä olennaiseen. Mies ei kuitenkaan helposti asiaa tajua, koska on tottunut suodattamaan tähänkin saakka ison osan pois. Ehkä olisi paras ottaa toinen mies ja aloittaa hänen kanssaan heti se vain tärkeistä asioista puhuminen.

Tai sitten pidät vanhan, jatkat pulputustasi ja olet tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Selvä merkki siitä että ei kuuntele. Kuulee, mutta kaikki menee toisesta korvasta sisään toisesta ulos.

Näinhän käy varmaan kaikille, silloin kun ei pätkääkään enempää voisi kiinnostaa.

Mieti nyt, haluatko kumppanin jolle olet yhden tekevä? Sinun tunteesi, ilosi ja surusi ovat ilmaa?

Ei ap ole yhdentekevä, vaan hän on varmaan ihan ok sängyssä. Muusta ei niin ole väliä.

Se on koko ajan niin pilvessä.

Kuinka vanhoja olette?

Voi olla, että puhut liikaa "small talkia" eli merkityksettömiä asioita. Silloin ihminen suojaa nuppiaan vaistomaisesti sulkemalla tajuntaansa puhetulvalta. Sitten voi mennä myös tärkeitä asioita ohi. Kun haluat puhua jotain merkityksellistä, tee se sellaisina hetkinä, jolloin voit olla varma, että hän voi kuunnella sinua ja varmista, että hän on oikeasti kuulolla. Esim. kiireetön kahvihetki, jossa tuot esille, että nyt sinulla on asiaa. Katsekontakti ja rauhallinen molemminpuolinen keskittyminen asiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Selvä merkki siitä että ei kuuntele. Kuulee, mutta kaikki menee toisesta korvasta sisään toisesta ulos.

Näinhän käy varmaan kaikille, silloin kun ei pätkääkään enempää voisi kiinnostaa.

Mieti nyt, haluatko kumppanin jolle olet yhden tekevä? Sinun tunteesi, ilosi ja surusi ovat ilmaa?

Ei välttämättä.... Mä kyllä kuuntelen miestäni ja myös ystäviäni, mutta nykyään käy todella usein niin, että unohdan ihan tyystin että jostain asiasta on puhuttu tai jopa sovittu jotain😟harmittaa itseänikin tosi paljon!! On vaan niin paljon muistettavaa.... uusi työ, lasten harrastukset, koulun vanhempainillat, yms, yms...

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan olette yhdessä olleet? Puhua pulputatko koko ajan ja niin, että jutuissasi ei ole oikeastaan mitään järkevää?

Kannattaa vähentää puhumista ja keskittyä olennaiseen. Mies ei kuitenkaan helposti asiaa tajua, koska on tottunut suodattamaan tähänkin saakka ison osan pois. Ehkä olisi paras ottaa toinen mies ja aloittaa hänen kanssaan heti se vain tärkeistä asioista puhuminen.

Tai sitten pidät vanhan, jatkat pulputustasi ja olet tyytyväinen.

Miksi naisen puhe ja keskustelu on joidenkin mielestä aina jotain tyhjänpäiväistä pulputusta? Tottakai sitä tulee puhuttua oman puolison kanssa kaikenlaista päivän mittaan, niin tärkeää kuin vähemmän tärkeää. Kyllä minä ainakin muistan, mitä puolisoni on minulle jutellut, vaikka se ei olisikaan mitään hirveän tähdellistä. Koska hän on minulle tärkeä ihminen.

Ärsyttää nämä kommentit, joiden mukaan miehen ei voi odottaa kuuntelevan puolisoaan aidosti ja kykenevän erottamaan, millaiset asiat ovat tälle oikeasti tärkeitä. Kyllä nyt mies huomaa, milloin hänelle rakas ihminen juttelee sivumennen jotain yhdentekevää ja milloin sydämen päällä on jotain isompaa.

Ihan oikeastiko joidenkin mielestä miehelle pitää puhua hitaasti ja painokkaasti rauhallisena hetkenä, jos haluaa että tämä ymmärtää ja kuuntelee. Ei mies ole mikään lapsi. Voi jessus.

Tämä on raivostuttavaa; välillä tuntuu ettei mies muista edes mitään tapahtuneita ja toteaa vain 'en muista mitään sellaista' ja antaa ymmärtää että olen jotenkin hullu tai epämääräinen. Ja ei muista yhtään mitään mitä olen puhunut tai tehnyt. Tai oikeastaan muistaa vain kaiken negatiivisen, ei mitään positiivisia asiota. Esim. siivoan kodin joka viikko ja lakanat joka toinen viikko vaihdan ja pyyhkeet joka viikko. Näin on tapahtunut niin kauan kuin ollaan 15 vuotta yhdessä oltu. Nyt herran kesälomalla olen joutunut vähän munklaamaan tuota väliä koska hän ei anna minun siivota ollessaan kotona. Lisäksi helteiden vaihtoväli oli välillä nopeampi. Nyt lomallaan herra antoi ymmärtää että vaihdan lakanat tyyliin 'kerran vuodessa' ja samoin on pyyhkeiden kanssa. Sellaista halveksuvaa sävyä. Ja hänellä ei ole hajuakaan mistä hän puhuu eikä hän ole koskaan vaihtanut yhtään pyyhettä itselleen, saati niitä pessyt.  Mielellään antaa ohjeita mutta itse ei tee mitään kodinhoidon eteen ja sitten vielä jotenkin epämääräisesti syyllistää täysin valheellisesti minua. Pyyhkeet roikkuvat joka viikko kuivamassa kun ne on pesty ja uudet vaihdettu. Eikö mies ole 15 vuoteen niitä huomannut siinä telineessä kuivamassa joka hemmetin viikko??!! Ja on ihan sama mitä puhun. Mikään ei jää miehelle mieleen eikä hän niitä muista ja väittää myöhemmin että en ole kertonut asioita tms. 

On. Tai ei se enää ehkä ole niinkään ongelma, vaan ennemminkin surullinen fakta, jonka kanssa joudun elämään, ennen kuin voin lähteä tästä löysästä hirrestä. En enää edes yritä puhua miehelleni mistään.

Kuvittelin naiivina ja hyväuskoisena aluksi, että miehellä on vain huono muisti/töissä stressiä/muita selittäviä tekijöitä hänen käytökselleen. Käytin vuosia ymmärtäen ja yrittäen omalla toiminnallani parantaa suhdetta ja miehen tilannetta, jotta hänellä olisi helpompaa ja hän voisi kohdella minuakin paremmin. Nyt vasta olen aikuistunut ja ymmärtänyt oman typeryyteni, valitettavasti liian myöhään. 

Miehellä ei ole mitään ongelmaa kuunnella, ymmärtää ja sisäistää asioita, kunhan hän vaan välittää tai arvostaa ihmistä, joka ne asiat hänelle sanoo. Äänenpainolla, rauhallisella hetkellä, turhan pulinan välttämisellä yms. ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa, eikä nainen voi asiaan mitenkään vaikuttaa. Jos mies ei välitä, hän ei välitä.

Jos voisin nuorelle itselleni sanoa yhden ohjeen elämään, se olisi: Kun ihminen teoillaan osoittaa sinulle millainen hän on, usko kerrasta.

Olemme 3-kymppisiä ja en puhu  jatkuvasti kaikkea turhaa, vaan hänen pitäisi ymmärtää milloin kerron jotain sellaista, jonka toivoisin hänen muistavan jatkossakin, esimerkiksi kun olen maininnut vanhempieni haastavasta rahatilanteesta, niin ensi kuussa pohtii löytyykö isäni tulot verokoneesta...Oikeasti!  Jotenkin tuo mies ei vaan jaksa kiinnostua niin paljoa, että ymmärtäisi, että haastavassa taloustilanteessa ja bussilla vastentahtoisesti liikkuva henkilö tuskin löytyy verokoneesta..! 

ap

Ja muistakin vastaavia asioita, että hänen pitäisi muistaa aiemmin kerrottu asia ja osata yhdistää se toiseen asiaan. Ja ei tosiaan muista myöskään mitään tärkeää meihin liittyvää. :(  Ei ensitapaamiseen liittyviä asioita tms.

ap