Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä naiset, miespuolisia ystäviä?
Kommentit (51)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pomo panee aina työmatkoilla ja edellinen mies kun käyn entisessä kodissa.
Vierailija kirjoitti:
Pomo panee aina työmatkoilla ja edellinen mies kun käyn entisessä kodissa.
Vähän sama mulla, nauretaan sen uudelle "barbaralle"
On, siskon mies, jota kutsun veljeksi. Mulle se aina avautuu murheistaan ja yhessä otetaan kuppia. Näen sillon kun niillä käyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On.
Eksääni näen ehkä kerran parissa kuukaudessa, joskus tiheämmin ja joskus harvemmin. Muita miespuolisia ystäviä näen harvakseltaan. Yhtä näkisin mielelläni useammin kuin kerran parissa vuodessa, mutta hänellä on hankala naisystävä, joka ei ymmärrä että välillämme ei ole mitään seksuaalista. En viitsi olla aiheuttamassa heille draamaa, joten en ole aktiivinen ko. miehen suuntaan. Kuitenkin näen häntä jos hän itse ehdottaa tapaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja antaako se aina lohtupatukkaa kun olet tarpeessa ;-)
Ei ketään virveän läheistä, jota tavattais kaksistaan. Mutta monia, joita porukalla nähdään. Esim. siskojen ja parin ystävän miehet, harrastusporukan miehet (melkein kaikki siis on miehiä, koska kamppailulaji on kyseessä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin parikymppisenä vähän ihmetyttää miksi tälläistä pitää kysyä. Miksi ei olisi? Koska tytöt ja pojat ei voi olla vain kavereita? Milloin ajattelitte päästä noista juurtuneista käsitteistä?
Ei, mutta voisi olla, nyt ei ole vain sellaista sattunut vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja antaako se aina lohtupatukkaa kun olet tarpeessa ;-)
Hohhoijaa. Kyllä me ollaan kavereita ihan siksi kun hän on pirun hyvä tyyppi. Enkä ole esiinneellistänyt häntä joksikin lohtupatukaksi, jonka kanssa tyydyttää omia tarpeita. Sitä varten on ihan omat tyypinsä.
On.
Minulla ei muita miehiä olekaan.
Ainoastaan kolme ystävän ominaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On, mutta aika harvoin näen, kun asun niin kaukana kavereistani. Mutta siis on mulla elämäni aikana ollut paljon hyviä miespuolisia kavereita.
On. Yksi eksäni on hyvä ystäväni (ja myös nykyiseni ystävä nykyään), lisäksi muutama muu miespuolinen ystävä, jotka mun mies tietysti myös tuntee. Samoin mun miehen paras kaveri on naispuolinen, jonka minä sitten puolestani tunnen.
Ei ole yhtään sellaista, kenen kanssa asiaksemme näkisimme. Muutaman niespuolisen kanssa kirjoitellaan viestejä toisinaan ja vaihdetaan kuulumisia, mutta en heitäkään ystäväksi lue, kavereita. Miespuolisen serkkuni kanssa soitellaan muutaman kerran kuussa. Ystävien miehet lukeutuvat etäisempiin kavereihin, kiva nähdä toisinaan mutta en erityisemmin halaja heidän seuraansa ja toisinpäin. Olen muutenkin introvertti ja muiden ihmisten näkeminen on hyvin rajoitettua.
Minulla on yksi miespuolinen ystävä, jonka kanssa jutut synkkaa ja meillä on samoja kokemuksia. Hän on naimisissa ja petti vaimoaan (ei siis minun kanssani), otti päähän se, että hän oli sellainen petturimies! Pidin häntä niin hyvänä miehenä. Ystävyys on jatkunut nyt noin 13 vuotta ja toivon että jatkuukin. Nähdään ehkä 2 kertaa vuodessa. On muutamia sellaisia töistä tuttuja, joiden kanssa jutellaan elämän asioista aika paljonkin, mutta ei soitella tai viestitellä sitten muuten kylläkään.
On. Yksi on ihan parhaita ystäviäni ellei jopa paras, mutta nähdään vaan tyyliin kerran vuodessa, koska asutaan nykyään eri maissa. Yhteyttä pidetään kuitenkin viikottain. Sitten on muutama ei nyt niin läheinen ystävä ehkä, mutta hyvä kaveri kuitenkin. Kuuluvat samaan kaveriporukkaan ja nähdään ehkä 1-2 krt kuukaudessa keskimäärin.
Ei ole. Ei ole koskaan ollut, vaikka olen aina halunnut. En oikein tiedä mistä moisen saisin?
Ei.