Onko teillä naiset, miespuolisia ystäviä?

Vierailija kirjoitti:

Ei oo :( Ei oo koskaan ollut. Olis kyllä kiva sillä naisten kanssa en tule toimeen.

Naisten kanssa ystävystymisessä haasteellista on se, että heidän kanssaan pitäisi oikeasti osata keskustella ja toimia ihmissuhteissa. Miesten kanssa "ystävystyäkseen" ei tarvitse kuin olla nainen ja näyttää nätiltä, mikä tietysti monelle on helpompaa. Terv. nimim. Omasta kokemuksesta puhun

Vierailija kirjoitti:

Näin parikymppisenä vähän ihmetyttää miksi tälläistä pitää kysyä. Miksi ei olisi? Koska tytöt ja pojat ei voi olla vain kavereita? Milloin ajattelitte päästä noista juurtuneista käsitteistä?

Juuri siksi eikä asia muutu miksikään.Mies ei tarvitse naista "ystäväksi".

On. Nähdään viikottain joko salilla, leffassa, kaupassa tai syömässä. Satunnaisestinkyläillään siellä molemmat tai ystävä puolisoineen meillä, mutta useimmiten nähdään kahdestaan.

Paras ystäväni jo lapsuudesta on hän.

On, nähdään ehkä parin kk välein, milloin mitenkin. Yhteyttä pidetään kyllä muuten. Ei säännöllisesti, mutta aina kun tapahtuu jotain merkittävää, ensimmäisenä kerron hänelle. :) Se on sielujen yhteyttä, johon ei vaikuta kuin usein ehditään nähdä/pitää yhteyttä, ja siihen ei vaikuta muut suhteet millään lailla.

Vierailija kirjoitti:

On paljon sellasia hyvän päivän tuttuja. Yks, jonka kanssa luulin jo ystävystyneeni dumppas mut heti kun sai uuden "kaverinaisen". Luulen kyllä et on ihastunut tähän uuteen kaveriin, ei kai kukaan ystävää hylkää pelkästään siksi että löytää uuden ystävän? No, joka tapauksessa selvisi ettei kyse ollut mistään kovin merkittävästä ystävyydestä hänelle, vaikka vaikutti olevan kiinnostunut seurastani ja aina innokkaasti tapaamassa.

Aina innokkaasti tapaamassa,arvaa minkä takia😂😂

Vierailija kirjoitti:

Näin parikymppisenä vähän ihmetyttää miksi tälläistä pitää kysyä. Miksi ei olisi? Koska tytöt ja pojat ei voi olla vain kavereita? Milloin ajattelitte päästä noista juurtuneista käsitteistä?

No tämä nelikymppinen ihmettelen samaa. Mulla on useita miespuolisia ystäviä, kavereita ja tuttuja, kaksi on kulkenut mukava jo alakouluajoista ja muut sitten ’uudempia’ tuttavuuksia biletysvuosilta, opiskeluajoista ja työelämästä.

Koska näin nelikymppisenä monella on ruuhkavuodet meneillään ja kaveripiirini on aika kansainvälistä en näe ketään kovin säännöllisesti, mutta yhteyttä pidetään muuten ja esim yhden opiskelukaverin kanssa vuokraamme perheinemme yhteisen villan viikoksi joka kesä.

Niin naiset, tässä tarkoitetaan ystäviä joiden kanssa olla yhteydessä, harrastetaan, soitellaan, keskustellaan ja joiden asiat ja elämäntilanne tunnetaan.

Ei pelkkiä heippa -tuttuja.

Mun kolme läheisintä ystävää on miehiä. Yksi on naimisissa, olen kaveri myös vaimon kanssa, mutta näen häntä harvemmin. Yksi on homoseksuaali mies, ja yksi sinkku heteromies. Oon aina tullut paremmin miesten kanssa juttuun noin keskimäärin. Mutta ihmisestähän se on kiinni.

Enimmäkseen kaveripariskuntien mies osapuolet, miehen parin kaverin numerot löytyy omastakin luurista ja olen toisinaan heidän kanssa yhteydessä, enimmäkseen miehet kuitenkin viestivät keskenään. Eksän veljet taitavat olla ainoat ns. vain minun ystävät. Mies oli alkuun vaivautunut tapaamisistani heidän kanssaan mutta ymmärsi pian että ovat kuitenkin kummilasteni vanhempia ja kuin omia veljiä.

On ollut ystäviä, mutta ne ovat hiipuneet. Parikymppisenä oli paljon poikia, joita pidin ystävinä. Kummasti he menettivät kiinnostuksensa ystävyyteen, kun aloin seurustella.

Varattuna on ollut monia syvempiä kaveruuksia, joissa mies on alkanut avautua paljon ja järjestää tilaisuuksia tavata työn merkeissä. Orastava ystävyys vaihtuu joksikin muuksi kun mies alkaa avautua, että harkitsee eroa vaimostaan. Kysellään muka päätöksen tehneenä, että mitenhän lapset pärjäävät ja mitenhän sellaiset uusperhekuviot toimivat. Olen ehkä huono ystävä, kun en lähde mukaan tekemään suunnitelmia vaimon selän takana... yhteydenpito hiipuu siihen. (Eivät ole eronneet tänä päivänäkään nämä miehet)

Osan kohdalla se on ollut suoranaista kiusantekoa sen jälkeen. Työpaikalla todella inhottavaa, kun ensin on miehet hyvin avuliaita, ja sitten yhtäkkiä kaikki apu seis. Sellainenkin mikä työnkuvaan kuuluisi.

Tuossa aiemmin parikymppinen kyseli, miksi ei voisi olla ystäviä tytöt ja pojat. Niin minäkin aina luulin ja halusin uskoa. Nyt nelikymppisenä on pakko myöntää, että jos ei muita tunteita ole niin ilmeisesti ne kasvavat kun ystävyys tiivistyy ja tulee omistushalua jne.

Ehkä suomalainen mies lataa huomionsa lähinnä yhteen naiseen ja kavereita voi olla sinkkuna tai yhtenä pariskuntana tuplatreffi-meiningillä, mutta ei muuten.

Kai te nuoremmat naiset tajuatte ettei miehet ole oikeasti teidän ystäviä. Odottavat vain että pääsisi astumaan kun tilaisuus tulee! Vanhemmiten tietty ystävyys on mahdollista.