Jos vanhempi toimii ilkeästi lasta kohtaan, jotta tämä ottaisi opikseen

Äitini mielestä myös minun, yli 40-vuotiaan lapsensa, olisi otettava opikseni asioista, joita hän minulle sanoo. Hän esim. keksii, että minun pitäisi poimia omenoita maasta, jos en poimi, hän on vihainen ja suuttuneen oloinen, koska en ota opikseni siitä, mitä sanotaan.

Ap

Ja, sitten jos minä sanon hänelle, että hän on paska hullu, josta en halua kuulla enää sanaakaan, niin olen muka röyhkeä.

Ap

Vaikka eikö itse halua ottaa opikseen????? Että tuommoinen käytös loukkaa toisia, jos haluaisi tavata ja olla yhteyksissä, ei ole ok sanoa tuommoisia.

Ap

Tulee ihan tunne, ettei tuommoinen ihminen rakasta minua :'( Enkä kyllä usko hänen rakastavankaan, ketään. Hän on täysin henkisesti vammainen. Häntä pitäisi mukamas silti arvostaa ja kunnioittaa ja välittää miltä hänestä tuntuu. Niin kauan kuin muistan, niin en ole välittänyt. En ole pystynyt, ikävä kyllä.

Ap

Aina on ollut se tunne, että tuommoinen ihminen rakasta minua. Ei ole arvoiseni, koska minua vaatii ottamaan opikseni ja haukkuu, jos en osaa, mutta itsensä ei koskaan tarvitse, koska voi aina syyttää minua.

Ap

Minulla oli myös hänen kaltaisensa yksi ystävä. Hänkään ei halunnut ottaa opikseen kun sanoin hänelle, missä oli loukannut minua (joku minun vikani oli satuttanut häntä), vaan alkoi puolustella itseään. Ois pitänyt antaa sillekin jokin sivaltava kommentti hänen vioistaan, mutta en silloin ikävä kyllä tohtinut.

Ap