Onko nykyään kellään exää, joka ei olisi narsisti?

MUTKU MUTKU jos musta ja mun kitinöistä ei tykkää pitää olla tunteeton sika psykopaatti :((

T: av-mamma

No, kun minun eksästäni paljastui eron jälkeen mustamaalaaja, syyttelijä, syyllistäjä, uhkailija - niin kieltämättä erilaiset ajatukset heräsivät.

Totta on se, ettei tuollainen käytös miellytä minua.

Jos puhutaan narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, se ei ole kovinkaan yleinen. Narsistisia PIIRTEITÄ on enemmän tai vähemmän itse kullakin.

Maallikon on paha tehdä persoonallisuushäiriödiagnooseja, varsinkin jos takana on riitaisa ero, jossa mennään tunnesekamelska edellä.

Mun eksäni vähätteli mun itkuani. Sanoi että itken liikaa ja mitättömistä asioista. Mistä hän sen tietää mikä mulle on iso asia. Ei kai tollane voi olla mikään muu ku narsisti?

Minulla. Kaikki exäni ovat olleet täyspäisiä. Yksi oli päihdeongelmainen, mutta muutoin ihan ihminen. He kaikki taas varmasti kertovat exänsä eli minun olevan narsisti - en ainakaan ihmettelisi tätä yhtään. Olen käyttäytynyt itsekkäästi ja keskenkasvuisesti, enkä ole kohdellut kumppaneitani heidän ansaitsemallaan kunnioituksella. Terv. Neljän miehen "narskueksä" eikä ylpeä siitä

Vierailija kirjoitti:

Mun eksäni vähätteli mun itkuani. Sanoi että itken liikaa ja mitättömistä asioista. Mistä hän sen tietää mikä mulle on iso asia. Ei kai tollane voi olla mikään muu ku narsisti?

Itku on aina jees eli bing bing bingo! Voitit exällesi narsisti-diagnoosin.

Miksi mukaan täytyy vetää jokin diagnoosi? Jos se eksä on ollut kusipää, sano hänen olleen kusipää. Eikä narsisti.

Ei ykskään mun eksistä ainakaan ole narsisti. Kolmen kanssa ollaan väleissä vieläkin, yhdellä oli jotain mielenterveysongelmia (oma tulkintani hänen lapsuuden traumoistaan ja sairaalloisesta mustasukkaisuudesta).

Tunnistaisinkohan edes narsistia?

Mulla on vain yksi hyvin silmiinpistävästi sellainen, muut on omanlaisiaan omine piirteineen.

Kolme pitkähköä suhdetta takana. Yksikään ei ole ollut narsku. Aivan ihania ihmisiä ja hienoja suhteita.

N42

Olen varmaan sitten onnekas, koska minulla ei ole tarvetta pitää ex-kumppaneistani ketään narsistina. (Ei heitä montaa ole)  Sen sijaan pidän hieman erikoisena kun osa hämmästelee ja kummastelee, että miksi olen ja myös haluan olla hyvissä tai ainakin asiallisissa väleissä ex-kumpaneideni kanssa, vaikkei ole mitään pakottavaa syytä, jonka vuoksi pitäisi mahd. yrittää olla, kuten yhteistä jälkikasvua.  Ei tämä hyvissä välejen olemassa olo heti eron jälkeen ollut selkeää ja täysin kivutonta, mutta kuitenkin sen jälkeen pöly ennättänyt laskeutua ja aikaa oli ennättänyt kulua taas eteenpäin.

No eikös eksistä nyt pidä puhua paskaa? Miksi eksille pitäisi olla kiva?

Vierailija kirjoitti:

No eikös eksistä nyt pidä puhua paskaa? Miksi eksille pitäisi olla kiva?

Minun mielestä exää kovasti halveksimalla ja hänestä vain paskaa puhumalla ei kerro kuin osaksi siitä, mitä itse on. - En oikein usko, että välttämättä täydellisen itseni vastakohdan kanssa olisin koskaan onnistunut, tai onnistuisin tulevaisuudessakaan muodostamaan parisuhdetta. - Joten exää halveksimalla tulisin vain kuvanneeksi samalla sitä, mitä itse mahd, olen enempi, tai vähempi. Muutenkin minusta on tylsää puhua toisesta läheisestä ihmisestä paskaa selän takana, niin ettei hänellä itsellään ole mahdollisuutta puolustautua.     "11"

Minun eksistäni yksikään ei ole narsisti. Yhdellä on kyllä melko paljon narsistisia piirteitä, ja välillä mietin, olisiko hän muuttunut pahemmaksi, jos olisimme esimerkiksi menneet naimisiin tai saaneet lapsia. Muut ovat olleet omilla tavoillaan hyviä tyyppejä, joiden kanssa vaan ei kaikki asiat kolahtaneet.

Minun eksistä kukaan ei ole ollut narsisti. Sen sijaan olen työssäni kohdannut joitakin harvoja, todella sairaita tapauksia, joiden olen epäillyt olevan vähintäänkin hyvin voimakkaasti narsistisia. Mutta nämä ovat harvassa. Jokainen törmää jossain vaiheessa, tietämättäänkin. Jos sosiaalisessa mediassa on kavereita useita satoja, niin hyvin suurella todennäköisyydellä ainakin yksi on narsisti/psykopaatti.

Mun exäni oli narsku. Googlasin oireita ja uhrien kokemuksii ja mun oli saman kaltasii

Tää ketju puolustelee narsisteja.

Mulla on vain kaksi eksää, ja molemmat ovat ihan täyspäisiä, ainakin olleet silloin, kun olimme yhdessä. Ensimmäinen sairastui vuosia myöhemmin alkoholismiin ja ei varmaan enää montaa vuotta mene, kun siihen kuolee. Alkoholi pilasi tohtorismiehen täysin. Lasteni isän kanssa meni eron jälkeen muutama vuosi hyvissä ja asiallisissa väleissä, kunnes se jostain skitsahti, eikä sittemmin olla missään tekemisissä, mutta ei hänkään narsku ole, nuuka ja ilkeä kylläkin nykyään.

Mun ex ei ole narsisti. Hänellä on eräs toinen luonnevika - sellainen, joka saa juoksemaan muiden naisten perässä. Muilta osin hän on ihana ja hyvä ihminen.

Mun exä ei ollut narsisti, mutta hänellä oli surkea itsetunto ja herneen kokoiset aivot, joka ei ole kovin hyvä yhdistelmä.