Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, jotka ovat aina yksin lähinnä nirsouden takia? (Ei kumppania tai ystäviä)
17.08.2018 |
Kaikissa ihmisissä tuntuu olevan jotain vikaa tai ajattelen, että heistä on paljon enemmän harmia kuin mitään hyötyä. Mulla on yksinkin niin mukavaa, että ihmisten pitäisi olla todella erityisiä, jotta mua kiinnostaisi.
Olen viime aikoina ajatellut pitkän sinkkuuden jälkeen, että olisi mukava pariutua, mutta en vain kiinnostu kenestäkään. Toissa iltana kävin baarissa ja yksi nainen oli selvästi musta kiinnostunut. (Olen mies) Tanssilattialla koitti selvästi lähestyä, mutta mä vaan peräännyin. Kirjaimellisesti. Tilanne tuntui lähinnä vastenmieliseltä, vaikka nainen oli ihan nätti ja vaikutti mukavalta. Tätä tapahtuu mulle yllättävän usein, vaikka olen oudon näköinen ja todella lyhyt. Olen kai kuitenkin hyvä puhumaan, joten löytäisin kaikenlaista seuraa aika helposti.
Lisäksi tavallaan ihmisiin tutustuminen jotenkin paremmin tuntuu jotenkin ikävältä. Mulla on paljon asioita, joista en vain halua puhua, vaikka jos mut tuntee paremmin, on helppo huomata, että jotain outoa on meneillään. Tällä hetkellä opiskelen yhtä uutta kieltä itsekseni, ja olen miettinyt, että olisi kiva löytää joku, joka puhuu tuota kieltä äidinkielenään tai osaa sitä hyvin (multa voisi myös oppia suomea), mutta toisaalta en vaan halua tutustua kehenkään, vaikka toisaalta haluaisin.
On tämäkin ongelma.
Kommentit (36)
Oletko asperger? Kirjoituksesi perusteella sanoisin näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän samanlainen tilanne, paitsi puoliso löytyy. Hän on hyvin samanlainen, ei kovin sosiaalinen ja vietämme paljon aikaa itseksemme. Lähtökohtaisesti pidän ihmisiin tutustumista epämiellyttävänä, se ei vaan tunnu hyvältä. En halua jakaa itsestäni tietoa enkä halua että joku tulee liian iholle. Vaikea selittää.
Onko sinulla traumataustaa? Minulla on, uskon sen vaikuttavan paljon asiaan.
Olen yksin nirsouden takia. Muiden ihmisten nirsouden
On mulla jotain tuon suuntaista. Olen nainen. Tai osaan mä silleen pinnallisella tasolla tutustua ihmisiin, mutta kovin moni ei kiinnosta minua sen tärkeämmin. Silti haluaisin löytää ihmisen, joka kiinnostaisi. Ehkä siinä on itselläni mukana satutetuksitulemisen pelkoa, ihmiset osaavat olla täysiä paskakusipäitä virheineen, joita pitävät oikeutuksinaan. Siis itselleen ja virheilleen sokea ihminen oikeuttaa oman paskamaisuutensa, koska daaa, tietenkin oikeuttaa, kun on sokea sille, että on itse ihan viallinen paska ja saa kiittää luojaansa joka päivä, jos joku edes vilkaiseekaan häneen syvemmin.
Ja siis olen itse sillälailla sinisilmäinen ja uskon muista hyvää, että nämä itsellen sokeat vittukusipäät satuttaessaan minua oikeuttaessaan sen aiheuttavat sen, etten saa satuttamiselleni apua. Koska se on oikein, kun se vittukusipää oikeuttaa sen, koska ei itse näe, että on mätäpaska päärynä. Mun on todella vaikeaa nähdä ihmisistä näiden vikoja (=siis ettei heillä ole oikeutuksia siihen mihin kuvittelevat) eikä minua auttaneet tahotkaan (ammattilaiset) ole olleet sen enempää avuksi siinä.
5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta haluaisitko kuitenkin jollain tasolla seurustelusuhteen tai ystäviä?
Haluaisin oikeastaan. Kun on paljon yksin, sulkeutuu helposti omaan kuplaansa. Ihmisiltä oppii kaikenlaista ja olisi hauska esim. retkeillä jonkun kanssa. Aikaisemmat yritykset kaverustua on kaatuneet lähinnä siihen, etten sitten enää tiennyt, mitä niiden ihmisten kanssa tekisi tai sitten olen pelännyt, että mua yritetään käyttää hyväksi jotenkin.
Kaipaisin myös seurustelusuhdetta. Mulla on ollutkin muutama, ja joskus kaipaan sitä tukea ja elämän jakamista jonkun kanssa. Ja sellaista huumoria, mikä syntyy kun kaksi ihmistä on yhdessä pitkään.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta haluaisitko kuitenkin jollain tasolla seurustelusuhteen tai ystäviä?
Haluaisin oikeastaan. Kun on paljon yksin, sulkeutuu helposti omaan kuplaansa. Ihmisiltä oppii kaikenlaista ja olisi hauska esim. retkeillä jonkun kanssa. Aikaisemmat yritykset kaverustua on kaatuneet lähinnä siihen, etten sitten enää tiennyt, mitä niiden ihmisten kanssa tekisi tai sitten olen pelännyt, että mua yritetään käyttää hyväksi jotenkin.
Kaipaisin myös seurustelusuhdetta. Mulla on ollutkin muutama, ja joskus kaipaan sitä tukea ja elämän jakamista jonkun kanssa. Ja sellaista huumoria, mikä syntyy kun kaksi ihmistä on yhdessä pitkään.
ap
Ihmisten välisissä suhteissa on kuitenkin sekin hyvä puoli, että niissä on kaksi osapuolta, ei tarvitse itse huolehtia ainoana vuorovaikutuksesta. Eli jos antaa sen toisenkin olla aktiivinen? En tiedä, katsoo vain, mihin tämä menee?
Ymmärrän kyllä sen tilanteen, kun on asioita, joista ei halua puhua. Mulla on tosi paljon niitä ja puhumattomuus haittaa elämääni paljon. Mulla on kyllä ystäviä ja perhe, mutta en päästä ketään oikein lähelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko asperger? Kirjoituksesi perusteella sanoisin näin.
Olen. Mulla on diagnoosikin. Suvussa on tätä paljon ja moni on tekemisissä lähinnä vain sisarustensa ja vanhempien kanssa. Ehkä meillä on vähän omanlainen "kulttuurikin" meidän suvussa. Epäluottamus ulkopuolisiin saattaa tulla osittain sieltäkin. Nekin, joilla tuskin on aspergeria, on myös tämmöisiä.
ap
Mä veikkaan myös, että sinua on satutettu, jotain traumaattista on ollut. Mulla on ainakin kans ollut, äitini pahoinpiteli minua henkisesti ja syytti minua omista ongelmistaan. Herkkänä ja muiden onnellisuudesta huolehtivana lapsena se oli hirveä paikka elää. Sai aina kuulla, miten paha olo toisella on, ja tämä piti sitä syynäni. Se ei ollut, mutta en olisi halunnut elää ihmisen kanssa, jolla oli niin paha olla, mutta joka ei itse mielestään voinut huonosti, vaan syytti toisia miten huonoja nämä olivatkaan.
5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja siis olen itse sillälailla sinisilmäinen ja uskon muista hyvää, että nämä itsellen sokeat vittukusipäät satuttaessaan minua oikeuttaessaan sen aiheuttavat sen, etten saa satuttamiselleni apua. Koska se on oikein, kun se vittukusipää oikeuttaa sen, koska ei itse näe, että on mätäpaska päärynä. Mun on todella vaikeaa nähdä ihmisistä näiden vikoja (=siis ettei heillä ole oikeutuksia siihen mihin kuvittelevat) eikä minua auttaneet tahotkaan (ammattilaiset) ole olleet sen enempää avuksi siinä.
5
Olet sairas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis olen itse sillälailla sinisilmäinen ja uskon muista hyvää, että nämä itsellen sokeat vittukusipäät satuttaessaan minua oikeuttaessaan sen aiheuttavat sen, etten saa satuttamiselleni apua. Koska se on oikein, kun se vittukusipää oikeuttaa sen, koska ei itse näe, että on mätäpaska päärynä. Mun on todella vaikeaa nähdä ihmisistä näiden vikoja (=siis ettei heillä ole oikeutuksia siihen mihin kuvittelevat) eikä minua auttaneet tahotkaan (ammattilaiset) ole olleet sen enempää avuksi siinä.
5Olet sairas.
En ole, mä olen muille hyvää haluava ihminen, mutta en kieltämättä halua uhrata elämääni niille, jotka eivät osaa ratkoa omia ongelmiaan, vaan syyttelevät niistä minua. Koska en osaa ratkoa kenenkään vaikeuksia, heidän on oltava sen verran nöyriä, että eivät syyttele niistä minua, vaan hakekoot apua itselleen, koska minua ei saa satuttaa.
5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noinhan se on aika monillakin suomalaisilla. Tuollainen on viheliäinen seurustelukumppani. Toinen joutuu tekemään kaiken työn suhteen eteen ja toinen olisi mieluiten vaan yksin paitsi joskus ihan harvoin ja vain omilla ehdoillaan. Autistit saattavat ihan fyysisestikin peruuttaa, jos vaikka oma puoliso heitä lähestyy. Sehän tietysti syö puolison itsetuntoa. Ei kai sille mitään muuta voi kuin sen, että jos alkaa seurustella, niin kertoo heti avoimesti millainen on. Ja sitten myös yrittää antaa sille kumppanille edes jotain. Tai sitten vaan kannattaa olla yksin.
Mä oon tosi nirso. Ystäviä löytyy tasan 1 kpl. Kaikkiin muihin olen laittanut välit poikki kun tajusin että aiheuttavat enemmän pahaa mieltä kuin hyvää. Miestä ei oo ollut koskaan sillä lähestyn ja kelpuutan vain todella komeita miehiä ja he eivät kelpuuta minua, rumahkoa tavisnaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noinhan se on aika monillakin suomalaisilla. Tuollainen on viheliäinen seurustelukumppani. Toinen joutuu tekemään kaiken työn suhteen eteen ja toinen olisi mieluiten vaan yksin paitsi joskus ihan harvoin ja vain omilla ehdoillaan. Autistit saattavat ihan fyysisestikin peruuttaa, jos vaikka oma puoliso heitä lähestyy. Sehän tietysti syö puolison itsetuntoa. Ei kai sille mitään muuta voi kuin sen, että jos alkaa seurustella, niin kertoo heti avoimesti millainen on. Ja sitten myös yrittää antaa sille kumppanille edes jotain. Tai sitten vaan kannattaa olla yksin.
Ihmeen surkea itsetunto, jos se toisen tarpeisiin murenee. Kun ymmärtää kumppania, jonka itse on mennyt valitsemaan, ei tule tuollaisia ongelmia. Tietenkin kun vain olettaa minä minästi, että itse saa ymmärrystä, toisesta viis, voi olla noinkin vaikeaa.
5
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noinhan se on aika monillakin suomalaisilla. Tuollainen on viheliäinen seurustelukumppani. Toinen joutuu tekemään kaiken työn suhteen eteen ja toinen olisi mieluiten vaan yksin paitsi joskus ihan harvoin ja vain omilla ehdoillaan. Autistit saattavat ihan fyysisestikin peruuttaa, jos vaikka oma puoliso heitä lähestyy. Sehän tietysti syö puolison itsetuntoa. Ei kai sille mitään muuta voi kuin sen, että jos alkaa seurustella, niin kertoo heti avoimesti millainen on. Ja sitten myös yrittää antaa sille kumppanille edes jotain. Tai sitten vaan kannattaa olla yksin.
Ihmeen surkea itsetunto, jos se toisen tarpeisiin murenee. Kun ymmärtää kumppania, jonka itse on mennyt valitsemaan, ei tule tuollaisia ongelmia. Tietenkin kun vain olettaa minä minästi, että itse saa ymmärrystä, toisesta viis, voi olla noinkin vaikeaa.
5
Ei ole paljon vaadittu suhteelta, että jos lähestyy ystävälliseseti puolisooaan, niin se ei lähde paniikissa peruuttamaan. Olen nyt suhteessa, jossa tuossa tilanteessa saa halauksen. Se on paljon kivampaa. Ehkä on sitten surkea itsetunto, mutta luulen että samaa kuin minä toivovat useimmat muutkin ihmiset parisuhteelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko asperger? Kirjoituksesi perusteella sanoisin näin.
Olen. Mulla on diagnoosikin. Suvussa on tätä paljon ja moni on tekemisissä lähinnä vain sisarustensa ja vanhempien kanssa. Ehkä meillä on vähän omanlainen "kulttuurikin" meidän suvussa. Epäluottamus ulkopuolisiin saattaa tulla osittain sieltäkin. Nekin, joilla tuskin on aspergeria, on myös tämmöisiä.
ap
Eli vain sinulla on nyt ongelma. Eli jos haluat tilanteen muuttuvan, pitää sinun tehdä töitä aika rankasti itsesi kanssa. Yksikään normaali nainen ei halua seurustella ihmisen kanssa, joka ei alusta saakka edes yritä luottaa toiseen, vaan on vain korvat luimussa ja takajaloillaan valmiina joko lähtemään pakoon tai hyökkäämään. Sama juttu miehillä. Ei kukaan halua riesakseen mitään häilyväistä kulkukoira, vaan ystäväksi otetaan hyväluonteinen ja itsensä oloinen ihminen.
Jos et pysty suhtautumaan ihmisiin avoimin mielin ja myös itsesi hyväksyen, niin yksinpä jäät. Sinun pitää olla kiinnostunut muista ja lopettaa tuo ihan karmea Itsesääli. Menneet ovat menneitä ja joka päivä on uusi, ota ihmiset vastaan ihmisinä, älä mahdollisina epäluotettavina tyyppinä, jotka sinun mielestäsi haluavat kuitenkin vain tehdä sinulle pahaa tavalla tai toisella. Se on vainoharhaista ja et saavuta sillä mitään hyvää. Tottakai eteen tulee roskia, mutta heidät voi pyyhkäistä sivuun ja keskittyä niitä enempää ajattelematta siihen hyvään ja aitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis olen itse sillälailla sinisilmäinen ja uskon muista hyvää, että nämä itsellen sokeat vittukusipäät satuttaessaan minua oikeuttaessaan sen aiheuttavat sen, etten saa satuttamiselleni apua. Koska se on oikein, kun se vittukusipää oikeuttaa sen, koska ei itse näe, että on mätäpaska päärynä. Mun on todella vaikeaa nähdä ihmisistä näiden vikoja (=siis ettei heillä ole oikeutuksia siihen mihin kuvittelevat) eikä minua auttaneet tahotkaan (ammattilaiset) ole olleet sen enempää avuksi siinä.
5Olet sairas.
En ole, mä olen muille hyvää haluava ihminen, mutta en kieltämättä halua uhrata elämääni niille, jotka eivät osaa ratkoa omia ongelmiaan, vaan syyttelevät niistä minua. Koska en osaa ratkoa kenenkään vaikeuksia, heidän on oltava sen verran nöyriä, että eivät syyttele niistä minua, vaan hakekoot apua itselleen, koska minua ei saa satuttaa.
5
Yksikään terve ihminen ei puhu tuolla tavoin muista ihmisistä. Ei puhu, eikä edes ajattele, saati sitten kirjoittaisi ajatuksensa jonnekin ja jankuttaisi niitä kuin jotain mantraa...
Tunnistin itseni sillä erotuksella etten ole asperger. Olen myös mies. Itse olen ollut suurimman osan elämästäni yksin ja se on oikeastaan muodostunut standardiksi. Toki kavereita löytyy, joilla on parisuhteet ja kaikki. Joillain jopa lapsia. Se, että olen yksin, hämmästyttää lähinnä kavereiden vaimoja/tyttöystäviä ja työpaikan keski-ikäisiä tätejä. Kuulemma ulkoisesti tai sosiaalisesti minussa ei ole mitään vikaa. Urheilen paljon, koska pidän siitä, hygienia kunnossa ja olen hyvin supliikkimies. Korkeakoulutetettu, hyvä työ jne.
Olen yksin sen vuoksi etten näe yhdessäkään naisessa mitään mielenkiintoista. Juttunaihettahan aina riittää ja tarvittaessa sitä väännetään vaikka ratakiskosta, mutta se ei ole millään tasolla tyydyttävää minulle. Joten esitän olevani kiinnostunut lähinnä työpaikan ja kaverisuhteiden pysyvyyden ja dynamiikan takia. Kun olen 20 min höpötellyt hassusta lemmikkikoirasta, viikonlopun tapahtumista ja muutamasta päivän polttavasta uutisesta, olen taas hieman enemmän kuollut sisältä. Enkä todellisuudessa haluaisi kuulla mitään viininmaisteluillasta tai kaverisi polttareista. Tämä siis lähinnä naisten kanssa. Miespuolisten kavereiden kanssa tätä ei oikeastaan tapahdu sillä puheenaiheet edes jollain tasolla sivuavat omia mielenkiinnon kohteita.
Ei sussa mitään vikaa ole, mutta onhan tämä "ongelma". Itse ajattelen tämän vain pakollisena pahana. Kun pääset kotiin, saat olla parhaassa mahdollisessa seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noinhan se on aika monillakin suomalaisilla. Tuollainen on viheliäinen seurustelukumppani. Toinen joutuu tekemään kaiken työn suhteen eteen ja toinen olisi mieluiten vaan yksin paitsi joskus ihan harvoin ja vain omilla ehdoillaan. Autistit saattavat ihan fyysisestikin peruuttaa, jos vaikka oma puoliso heitä lähestyy. Sehän tietysti syö puolison itsetuntoa. Ei kai sille mitään muuta voi kuin sen, että jos alkaa seurustella, niin kertoo heti avoimesti millainen on. Ja sitten myös yrittää antaa sille kumppanille edes jotain. Tai sitten vaan kannattaa olla yksin.
Ihmeen surkea itsetunto, jos se toisen tarpeisiin murenee. Kun ymmärtää kumppania, jonka itse on mennyt valitsemaan, ei tule tuollaisia ongelmia. Tietenkin kun vain olettaa minä minästi, että itse saa ymmärrystä, toisesta viis, voi olla noinkin vaikeaa.
5
Et ymmärrä mitään ystävyydestä. Sinulla on varmaan todella pahat traumat lapsuudesta. Suosittelisin menemään kiireellä ammattiauttajalle.
Mutta haluaisitko kuitenkin jollain tasolla seurustelusuhteen tai ystäviä?