Hei te, joiden vanhempi petti ja jätti, kun olitte lapsia
Minkä ikäinen olit? Miten suhtauduit tähän pettävään ja jättävään puolisoon? Siis että isä petti äitiä tai äiti petti isää.
Mitä sen jälkeen tapahtui?
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Paremmissa väleissä minä olen pettäneen isän kanssa kuin äitini. Olin n . 10 vuotias kun isä petti ja lähti. Sitä ennen kaikki oli huutamista ja sättimistä äitini osalta. Pari vuotta asuin äitini kanssa, mutta myöhemmin muutin isän ja äitipuoleni luokse. Heillekin tuli ero ja jäin äitipuolelle kun kumpikaan vanhemmista ei huolinut minua.
Oho. Taitaa mulla sittenkin olla ihan kiva perhe.
- joku vaan
Olin 13-vuotias, kun vanhempani erosivat. Äitini petti isääni ja jätti. Tuolloin pidin äitiäni "sankarina" ja isääni "luuserina", kun ei pärjännyt kilpakosijalle. Äitini käytännössä jätti mut isälleni siten, etten nähnyt äitiäni pitkiin aikoihin ja vieraannuin hänestä. Isäni siis jäi yksinhuoltajaksi ja äiti muutti yhteen itseään huomattavasti nuoremman miehen kanssa.
...
Teini-ikäni olin tuntemattomasta syystä ahdistunut ja aikuisena sama juttu. Ihmissuhteissa olen surkea ja osaamaton. Lisäksi tunnen voimakasta vetoa itseäni huomattavasti vanhempia henkilöitä kohtaan parisuhdemielessä. Haluaisin ehkä sen "kadonneen äitini" takaisin toisen ihmisen muodossa (keittiöpsykologinen analyysini tämä on tosin). Olen ehkä edelleenkin aikuisena katkera siitä, että äitini oli/on sellainen kuin on, eikä sellainen "kunnollinen" ja vastuullinen.
Paremmissa väleissä minä olen pettäneen isän kanssa kuin äitini. Olin n . 10 vuotias kun isä petti ja lähti. Sitä ennen kaikki oli huutamista ja sättimistä äitini osalta. Pari vuotta asuin äitini kanssa, mutta myöhemmin muutin isän ja äitipuoleni luokse. Heillekin tuli ero ja jäin äitipuolelle kun kumpikaan vanhemmista ei huolinut minua.