"Kun ihminen tiedostaa jonkin asian käytöksessään olevan ongelma, niin hän ei enää toimi kyseisellä tavalla..."
Miksi hoitoalan ammattilaisetkin viljelevät tätä ajatusta? Mikäli tämä pitäisi paikkansa, niin kaikenlaisen ongelmakäyttäytymisen määrä olisi hyvin vähäisellä tasolla.
Kommentit (23)
Tiedostaminen ja toiminnan muutos on kaks ihan eri asiaa. Voin esim. tiedostaa asian X ja toimia silti sitä vastaan.
Tiedostaminen ei tarkota, että joku kertoo sulle asian. Se asia pitää myös ymmärtää, sisäistää. Vasta sen jälkeen muutos voi alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Tiedostaminen ja toiminnan muutos on kaks ihan eri asiaa. Voin esim. tiedostaa asian X ja toimia silti sitä vastaan.
Niinhän se nimenomaan on.
Tuo otsikon sitaatti on silkkaa itsepetosta.
Vierailija kirjoitti:
Tiedostaminen ei tarkota, että joku kertoo sulle asian. Se asia pitää myös ymmärtää, sisäistää. Vasta sen jälkeen muutos voi alkaa.
Yleensä ihminen jätetään aika yksin siinä vaiheessa, kun hän kertoo itsellään olevan jokin ongelma. Saat kuulla yleensä jotain kuluneita latteuksia, jotka eivät auta tipan vertaa eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Tiedostaminen ja toiminnan muutos on kaks ihan eri asiaa. Voin esim. tiedostaa asian X ja toimia silti sitä vastaan.
Niin juuri. Palsta on täynnä idiootteja, jotka uskovat minusta pahaa siksi, että raivostun helposti lapsilleni. Aivan kuin vain voisin valita.
Siitäs saaatte, paskaiset haukkujani!
Vierailija kirjoitti:
Tuo otsikon sitaatti on silkkaa itsepetosta.
Niin on. Ongelma voi vaivata vielä vuosien ajan, vaikka sen tiedostaisikin. Silti mt-puolellakin tätä hoetaan potilaille paljon.
Tiedostaminen auttaa kyllä eteenpäin ongelmallisen käytöksen käsittelyssä, mutta on todella tyhmää luokitella ongelmallisen käytöksensä tiedostava ihminen pahaksi, koska hän jatkaa sitä :D Niin tekee vain yksinkertaisin, tyhmin aines.
Kyllähän ihminen ongelman tietää, mutta ei ratkaisua siihen. Usein ei ainakaan ole voimavaroja tai keinoja ongelman poistamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo otsikon sitaatti on silkkaa itsepetosta.
Niin on. Ongelma voi vaivata vielä vuosien ajan, vaikka sen tiedostaisikin. Silti mt-puolellakin tätä hoetaan potilaille paljon.
Mulle on onneksi aina sanottu, että tiedostaminen ei yksin riitä. Odotankin aina mielenkiinnolla, miten terapeutti auttaa minua. Minä en käy terapiassa tekemässä terapeutin töitä.
Vierailija kirjoitti:
Tiedostaminen auttaa kyllä eteenpäin ongelmallisen käytöksen käsittelyssä, mutta on todella tyhmää luokitella ongelmallisen käytöksensä tiedostava ihminen pahaksi, koska hän jatkaa sitä :D Niin tekee vain yksinkertaisin, tyhmin aines.
Siis uskoo toisista pahaa.
10
Vierailija kirjoitti:
Tiedostaminen auttaa kyllä eteenpäin ongelmallisen käytöksen käsittelyssä, mutta on todella tyhmää luokitella ongelmallisen käytöksensä tiedostava ihminen pahaksi, koska hän jatkaa sitä :D Niin tekee vain yksinkertaisin, tyhmin aines.
Ongelmakäyttäytymisen syntyy aina reaktiona johonkin. Vasta kun ymmärretään mihin, niin ongelmaa on edes teoriassa mahdollista alkaa työstää eteenpäin (ja silti se voi viedä todella pitkään).
Kyllä minun mielestä tiedostamisen lisäksi pitää ymmärtää, miksi toimii tietyllä tavalla. Kaikessa tekemisessä on jokin mieli, syy, tausta. Olen myös sitä mieltä, että se pitää ymmärtää hyväksyvästi, itseään ymmärtäen eikä tuomiten, ennen kuin voi muuttua ja muuttaa käytöstä. / Psyk. sh
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo otsikon sitaatti on silkkaa itsepetosta.
Niin on. Ongelma voi vaivata vielä vuosien ajan, vaikka sen tiedostaisikin. Silti mt-puolellakin tätä hoetaan potilaille paljon.
Mulle on onneksi aina sanottu, että tiedostaminen ei yksin riitä. Odotankin aina mielenkiinnolla, miten terapeutti auttaa minua. Minä en käy terapiassa tekemässä terapeutin töitä.
Olet kohdannut poikkeuksellisen fiksuja ammattilaisia. Jostain syystä minut on lähes aina yritetty sielläkin vetää pärjääjän rooliin. Kokemuksiani ja ajatuksiani on siis usein mitätöity kehumalla fiksuksi, joka pääsee aivan kaikesta niin vain hetkessä näppärästi yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo otsikon sitaatti on silkkaa itsepetosta.
Niin on. Ongelma voi vaivata vielä vuosien ajan, vaikka sen tiedostaisikin. Silti mt-puolellakin tätä hoetaan potilaille paljon.
Mulle on onneksi aina sanottu, että tiedostaminen ei yksin riitä. Odotankin aina mielenkiinnolla, miten terapeutti auttaa minua. Minä en käy terapiassa tekemässä terapeutin töitä.
Olet kohdannut poikkeuksellisen fiksuja ammattilaisia. Jostain syystä minut on lähes aina yritetty sielläkin vetää pärjääjän rooliin. Kokemuksiani ja ajatuksiani on siis usein mitätöity kehumalla fiksuksi, joka pääsee aivan kaikesta niin vain hetkessä näppärästi yli.
Millälailla pärjääjän rooliin?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minun mielestä tiedostamisen lisäksi pitää ymmärtää, miksi toimii tietyllä tavalla. Kaikessa tekemisessä on jokin mieli, syy, tausta. Olen myös sitä mieltä, että se pitää ymmärtää hyväksyvästi, itseään ymmärtäen eikä tuomiten, ennen kuin voi muuttua ja muuttaa käytöstä. / Psyk. sh
Kyllä. Keskustelu ei vain oikein etene silloin, jos jokin potilaan esiin nostama ongelma lähtökohtaisesti määritellään vain yksittäistapaukseksi (esimerkiksi keskustelunavaus jostakin riippuvuudesta).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo otsikon sitaatti on silkkaa itsepetosta.
Niin on. Ongelma voi vaivata vielä vuosien ajan, vaikka sen tiedostaisikin. Silti mt-puolellakin tätä hoetaan potilaille paljon.
Mulle on onneksi aina sanottu, että tiedostaminen ei yksin riitä. Odotankin aina mielenkiinnolla, miten terapeutti auttaa minua. Minä en käy terapiassa tekemässä terapeutin töitä.
Olet kohdannut poikkeuksellisen fiksuja ammattilaisia. Jostain syystä minut on lähes aina yritetty sielläkin vetää pärjääjän rooliin. Kokemuksiani ja ajatuksiani on siis usein mitätöity kehumalla fiksuksi, joka pääsee aivan kaikesta niin vain hetkessä näppärästi yli.
Millälailla pärjääjän rooliin?
Toteamalla ongelmieni olevien pieniä ja tavallisia, elämässäni olevan hyviä asioita, minun suoriutuvan asioista hyvin... En tarvitsisi apua mt-puolella mikäli oikeasti pärjäisin hyvin. Tuollaisen vastaanoton jälkeen ongelmista puhuminen muuttuu vaikeaksi. Sitä häpeää, että ongelmat ovat kerta toisensa jälkeen yhä olemassa eikä omaa käytöstä ole helppoa muuttaa (vaikka ongelma oli toisen mielestä niin pieni).
Eli sä et ole vielä tiedostanut yhtikäs mitään kivikissa. Sairaudentunnoton olet edelleen.Kaikkia muita kyllä syytät muttet itse uskalla katsoa peiliin.
Ja sitten on häiriintyneet yksilöt.
Ongelma pitää ymmärtää syvällisesti eikä vaan sanoa.