Lue keskustelun säännöt.
Onko päiväkodin pienten puolella aina tälläistä?
vbbv
12.08.2018 |
Olen vasta aloittanut työt pienten puolella päiväkodissa. Uusia lapsia 1-vuotiaita on aloittanut useampi, lapset itkevät yhtäsoittoa aamusta iltapäivään saakka. Eivät saa syötyä, nukkuvat huonosti, pyrkivät pois ja huutavat äitiä. Kysyin, että kauanko tämä vaihe yleensä kestää niin kokeneemmat meinasivat, että noin puolisen vuotta, niin sitten alkaa arki sujumaan. Ja siis siihen asti huutavat monta tuntia päivässä lähes kokoajan.
Omani aloittivat päiväkodin vasta myöhemmin, joten itkua ei ollut. Onhan se yksilöllistä tietysti, mutta onko oikeasti pienten ryhmien arki tälläistä?
Ja tietääkö vanhemmat totuuden, vai kaunistellaanko sitä vanhemmille? Pitäisikö vanhempien tietää totuus? Ja onko se edes aina tälläistä, vai onko meille vain sattunut tälläinen porukka nyt?
Itselle tuo oli ainakin järkytys, koska aina kuulee sitä, että kyllä se itku lakkaa nopeasti, kun vanhempi lähtee. Isojen ryhmässä joo, mutta ei näiden pienten.
Kommentit (52)
Omien kokemuksieni pienten ryhmissä ei ole ollut tuollaista. Itkut ovat loppuneet muutamissa viikoissa, useimmilta jo lyhyemmässäkin ajassa.
Mutta riittämättömyys on kuitenkin vaivannut. Semmoisia selviytymistaistoja , päivästä toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun ymmärtääkseni tuo on pienten puolella täysin normaalia alkuviikot kun hoitoon pienet menee ensikertaa.
No näin minäkin sen käsitin työkavereiden puheista. Mun mielestä asiaa ehkä siis vanhemmille kaunistellaan liikaa, eikä kerrota totuutta mediassa eikä muualla, että lapsi tosiaan itkee siellä kokoajan. Itse ainakin haluaisin tietää totuuden, jos olisi ollut tilanne, että lapsi pitäisi viedä aikaisin hoitoon, jolloin ois mahdollisuus harkita muitakin hoitomuotoja.
Vierailija kirjoitti:
Omien kokemuksieni pienten ryhmissä ei ole ollut tuollaista. Itkut ovat loppuneet muutamissa viikoissa, useimmilta jo lyhyemmässäkin ajassa.
Mutta riittämättömyys on kuitenkin vaivannut. Semmoisia selviytymistaistoja , päivästä toiseen.
Se riittämättömyyden tunne kyllä kuulostaa kans tutulta. Hoitajia saisi kyllä olla useampi pienten ryhmässä. Huomaa kyllä selkeästi eron työn kuormituksessa verraten isompien ryhmään.
Tärkeintähän tässä ois, että ainakin henkilökunta olisi sitten pysyvää, empaattista ja lapsilähtöistä.
Mielestäni kaiken kuormittavuudenkin keskellä lastenhoitotyö on erittäin palkitsevaa
Riippuu varmaan miten monta uutta aloittaa syksyllä. Saattaa olla syksyjä että on aivan rauhallista jos aloittaa vain pari uutta jotka ei pahemmin itkeskele. Muta jos monta uutta itkevää aloittaa samoihin aikoihin niin kyllähän se aikamoista voi olla koska itku tahtoo tarttua ja sylit ei riitä.
Lisäksi pahimpia ovat esim maahanmuuttajaperheiden lapset joskus koska ei ole edes sitä kieltä millä lohduttaa ja ovat ihan ulalla. Lisäksi esim Afrikkalaisen lapsen itkuääni on ihan jotain muuta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon riippuu sen ryhmän ilmapiiristä miten pienet tottuu ja rauhoittuu. Jos ilmapiiri on kireä ja turvaton niin itkevät pidempään. Jos taas ilmapiiri on kodikas ja turvallinen niin itku loppuu nopeammin. Ryhmissä on siis minun kokemukseni mukan eroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin jonkin aikaa pienten ryhmässä ja oli kyllä aika tavallista, että lähes puolet olivat itku silmässä pitkin päivää ja osalle tuli monta kertaa äiti jostain mieleen ja sitten tuli paha mieli siitä. Jäi fiilis, että omia lapsia haluan hoitaa vähintään 3-vuotiaaksi kotona.
Kuulostaa hiukan provoltakin tuo aloitus. En nyt sanoisi että kestää puoli vuotta tai huutavat aamusta iltaan. Jos noin on niin hoitajat saa kyllä mennä itseensä.
Mutta ajoittaista itkua takuulla on ja vaihdellen päivistä viikkoihin. Joskus jollakin lapsella voi itkuisuus kestää kuukaudenkin esim aamuitkuna.
Mutta kyllä työ 1-3 vuotilailla on aika rankkaa. Fyysinen rankkuus alkaa erityisesti kun pukeminen lisääntyy. Kun kurahousaikaan sitten puet kahdestaan kolmeatoista lasta joista parilla sattuu huono päivä niin....onhan se.
Toisaalta pienten kanssa työskentelyssä ei ole niin paljon psyykkistä puolta. Isommilla joutuu selvittelemään riitoja, meteli on vielä suurempaa, auktoriteettiongelmat jne..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa hiukan provoltakin tuo aloitus. En nyt sanoisi että kestää puoli vuotta tai huutavat aamusta iltaan. Jos noin on niin hoitajat saa kyllä mennä itseensä.
Mutta ajoittaista itkua takuulla on ja vaihdellen päivistä viikkoihin. Joskus jollakin lapsella voi itkuisuus kestää kuukaudenkin esim aamuitkuna.
Mutta kyllä työ 1-3 vuotilailla on aika rankkaa. Fyysinen rankkuus alkaa erityisesti kun pukeminen lisääntyy. Kun kurahousaikaan sitten puet kahdestaan kolmeatoista lasta joista parilla sattuu huono päivä niin....onhan se.
Toisaalta pienten kanssa työskentelyssä ei ole niin paljon psyykkistä puolta. Isommilla joutuu selvittelemään riitoja, meteli on vielä suurempaa, auktoriteettiongelmat jne..
Ei ollut provosoiva, vain se mitä olen nyt pienten puolella kokenut. Olen itsekkin aiemmin ollut yli 3-vuotiaiden kanssa, ja heidän kanssa itku loppuu yleensä helpommin, kun keksii jotain mielenkiintoista. Mutta kokemuksen karttuessahan sitä tosiaan tulee nähtyä sitten kaikenlaista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Riippuu varmaan miten monta uutta aloittaa syksyllä. Saattaa olla syksyjä että on aivan rauhallista jos aloittaa vain pari uutta jotka ei pahemmin itkeskele. Muta jos monta uutta itkevää aloittaa samoihin aikoihin niin kyllähän se aikamoista voi olla koska itku tahtoo tarttua ja sylit ei riitä.
Lisäksi pahimpia ovat esim maahanmuuttajaperheiden lapset joskus koska ei ole edes sitä kieltä millä lohduttaa ja ovat ihan ulalla. Lisäksi esim Afrikkalaisen lapsen itkuääni on ihan jotain muuta..
Juuri tämä itkun tarttuminen on meilläkin ollut ongelmana. Ja maahanmuuttajalapsi on myös ryhmässä, ja ei tosiaan ole yhteistä kieltä.
Itse tietenkin yritän olla mahdollisimman turvallinen, helposti lähestyttävä ja empaattinen. Mutta tottakai se sattuu aina syvältä, kun lapsi itkee paljon. Varsinkin kun olen vielä niin "tuore". :D
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alle 2-vuotiaat eivät mielestäni kuulu päiväkotiin. On julmaa, kun pienet itkevät äidin perään hysteerisesti ensin koko aamun ja sitten aina, kun äiti tulee jostain mieleen. Jotkut eivät suostu syömään hyvin, mikä tietysti lisää itkuisuutta ja kiukkuisuutta.
Koska olen tuota meininkiä töissäni saanut todistaa, olen päättänyt viedä oman muksuni päiväkotiin tämän ollessa 3-vuotias. Sosiaalisia tilanteita voidaan harjoitella muutenkin, esim. muskareissa ja jumpissa. Lapseni menee urani edelle, helposti.
No mitä naapurista kuuluu niin huutaahan ne kotonakin koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mitä naapurista kuuluu niin huutaahan ne kotonakin koko ajan.
Aika empatiakyvytön vastaus. Onhan se vähän eri asia itkeä tutun vanhemman sylissä, kuin vieraan aikuisen sylissä. Toivottavasti päiväkoteihin hakeutuu oikeasti empaattisia aikuisia töihin!
Vierailija kirjoitti:
Alle 2-vuotiaat eivät mielestäni kuulu päiväkotiin. On julmaa, kun pienet itkevät äidin perään hysteerisesti ensin koko aamun ja sitten aina, kun äiti tulee jostain mieleen. Jotkut eivät suostu syömään hyvin, mikä tietysti lisää itkuisuutta ja kiukkuisuutta.
Koska olen tuota meininkiä töissäni saanut todistaa, olen päättänyt viedä oman muksuni päiväkotiin tämän ollessa 3-vuotias. Sosiaalisia tilanteita voidaan harjoitella muutenkin, esim. muskareissa ja jumpissa. Lapseni menee urani edelle, helposti.
Omani tosiaan aloittivat päivähoidon vasta nyt 3 ja 4-vuotiaina.. Olin aiemmin opiskelija, niin kotihoito onnistui. Lapseni ovat kyllä erittäin sosiaalisia siitä huolimatta. Mielestäni kaikkein suurin sosiaalisuuteen vaikuttava tekijä on vanhemman asenne muihin ihmisiin, lapsen luonne ja tietysti sosiaalisten tilanteiden harjoittelu, joka hoituu leikkipuistoissa, serkkujen kanssa, kaveriperheiden kanssa jne. Että ainakaan en pelkästään sen vuoksi hätäilisi hoitoon viennistä. Tokihan kaikki on yksilöitä, ja erilaiset tilanteet vaikuttaa tietysti aina. Mutta omien kanssa kokemus on tämä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Alle 2-vuotiaat eivät mielestäni kuulu päiväkotiin. On julmaa, kun pienet itkevät äidin perään hysteerisesti ensin koko aamun ja sitten aina, kun äiti tulee jostain mieleen. Jotkut eivät suostu syömään hyvin, mikä tietysti lisää itkuisuutta ja kiukkuisuutta.
Koska olen tuota meininkiä töissäni saanut todistaa, olen päättänyt viedä oman muksuni päiväkotiin tämän ollessa 3-vuotias. Sosiaalisia tilanteita voidaan harjoitella muutenkin, esim. muskareissa ja jumpissa. Lapseni menee urani edelle, helposti.
Joidenkin on vain pakko mennä töihin heti äitiysloman loputtua, ei se raha itsekseen kävele kotiin..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alle 2-vuotiaat eivät mielestäni kuulu päiväkotiin. On julmaa, kun pienet itkevät äidin perään hysteerisesti ensin koko aamun ja sitten aina, kun äiti tulee jostain mieleen. Jotkut eivät suostu syömään hyvin, mikä tietysti lisää itkuisuutta ja kiukkuisuutta.
Koska olen tuota meininkiä töissäni saanut todistaa, olen päättänyt viedä oman muksuni päiväkotiin tämän ollessa 3-vuotias. Sosiaalisia tilanteita voidaan harjoitella muutenkin, esim. muskareissa ja jumpissa. Lapseni menee urani edelle, helposti.
Joidenkin on vain pakko mennä töihin heti äitiysloman loputtua, ei se raha itsekseen kävele kotiin..
On kuitenkin vaihtoehtoja päiväkodille. Osa-aikatyö, perhepäivähoito jne. Ja säästääkkin voi sitä varten. Elämässä on paljon mahdollisuuksia, kun ennakoi. Ei se muillakaan kasva puussa, se raha.
bjkb kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alle 2-vuotiaat eivät mielestäni kuulu päiväkotiin. On julmaa, kun pienet itkevät äidin perään hysteerisesti ensin koko aamun ja sitten aina, kun äiti tulee jostain mieleen. Jotkut eivät suostu syömään hyvin, mikä tietysti lisää itkuisuutta ja kiukkuisuutta.
Koska olen tuota meininkiä töissäni saanut todistaa, olen päättänyt viedä oman muksuni päiväkotiin tämän ollessa 3-vuotias. Sosiaalisia tilanteita voidaan harjoitella muutenkin, esim. muskareissa ja jumpissa. Lapseni menee urani edelle, helposti.
Joidenkin on vain pakko mennä töihin heti äitiysloman loputtua, ei se raha itsekseen kävele kotiin..
On kuitenkin vaihtoehtoja päiväkodille. Osa-aikatyö, perhepäivähoito jne. Ja säästääkkin voi sitä varten. Elämässä on paljon mahdollisuuksia, kun ennakoi. Ei se muillakaan kasva puussa, se raha.
Kaikilla näillä kyse ei lopulta edes ole siitä, saako laskuja maksetuksi jne, vaan ei haluta tinkiä tietystä elintasosta.
lapset vierastaa kun vieras mammaa roikkuu ryhmässä
Kyllä mun ymmärtääkseni tuo on pienten puolella täysin normaalia alkuviikot kun hoitoon pienet menee ensikertaa.