Lue keskustelun säännöt.
Onko päiväkodin pienten puolella aina tälläistä?
vbbv
12.08.2018 |
Olen vasta aloittanut työt pienten puolella päiväkodissa. Uusia lapsia 1-vuotiaita on aloittanut useampi, lapset itkevät yhtäsoittoa aamusta iltapäivään saakka. Eivät saa syötyä, nukkuvat huonosti, pyrkivät pois ja huutavat äitiä. Kysyin, että kauanko tämä vaihe yleensä kestää niin kokeneemmat meinasivat, että noin puolisen vuotta, niin sitten alkaa arki sujumaan. Ja siis siihen asti huutavat monta tuntia päivässä lähes kokoajan.
Omani aloittivat päiväkodin vasta myöhemmin, joten itkua ei ollut. Onhan se yksilöllistä tietysti, mutta onko oikeasti pienten ryhmien arki tälläistä?
Ja tietääkö vanhemmat totuuden, vai kaunistellaanko sitä vanhemmille? Pitäisikö vanhempien tietää totuus? Ja onko se edes aina tälläistä, vai onko meille vain sattunut tälläinen porukka nyt?
Itselle tuo oli ainakin järkytys, koska aina kuulee sitä, että kyllä se itku lakkaa nopeasti, kun vanhempi lähtee. Isojen ryhmässä joo, mutta ei näiden pienten.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
lapset vierastaa kun vieras mammaa roikkuu ryhmässä
Tottakai sekin. Mutta tuntui olevan tavallista.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
dkkdkd kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lapset vierastaa kun vieras mammaa roikkuu ryhmässä
Tottakai sekin. Mutta tuntui olevan tavallista.
ap
Ja kaikki aikuisethan siellä on vieraita. Lapset aloittivat samaan aikaan kuin minäkin.
ap
Huono provo, näin taas yritetään syyllistää vanhempia jotka laittavat lapsensa aikaisemmin hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Huono provo, näin taas yritetään syyllistää vanhempia jotka laittavat lapsensa aikaisemmin hoitoon.
Voi jeesus. Just kirjotin tuosta ylempänä. :D Tää on koko se ydin. Jos päiväkotiarjesta puhutaan rehellisesti, niin miksi se on aina vanhempien mielestä syyllistämistä?? Pitäisikö silloin tutkailla ihan sitä omaa omatuntoa? Itse olin vain aidosti järkyttynyt, koska tämän vaikenemiskulttuurin vuoksi en tiennyt arjen olevan tuollaista.
Ap
Tuon ikäinen itkee kotonakin pitkin päivää, kun sanoja ei juuri ole niin ei ole muuta tapaa ilmaista itseään (nälkä, väsymys, ikävä, kiukku, täysi vaippa). Jos ei hermo kestä, niin kannattaa vaihtaa sinne isompien ryhmää, vaikka itkua sielläkin, lähinnä "tuo kiusaa, tuo otti mun kädestä"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soita anonyymina lastensuojeluun ja ilmianna kaikki jotka ajattelet olevan tarpeessa olevan kotona varsinkin jos on joku tilastotiede teoria miten lapsia kohdataan ja hoidetaan varsinkin jos on pakko huutaa äitiä ehkä se on lasun paikka yhteiskunnalle, älä jahkaile niin pääset perhepäivähoitajaksi niin äkkiä pois jos sielus sietää. Jotain idiotismia vissiin
Vierailija kirjoitti:
bjkb kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alle 2-vuotiaat eivät mielestäni kuulu päiväkotiin. On julmaa, kun pienet itkevät äidin perään hysteerisesti ensin koko aamun ja sitten aina, kun äiti tulee jostain mieleen. Jotkut eivät suostu syömään hyvin, mikä tietysti lisää itkuisuutta ja kiukkuisuutta.
Koska olen tuota meininkiä töissäni saanut todistaa, olen päättänyt viedä oman muksuni päiväkotiin tämän ollessa 3-vuotias. Sosiaalisia tilanteita voidaan harjoitella muutenkin, esim. muskareissa ja jumpissa. Lapseni menee urani edelle, helposti.
Joidenkin on vain pakko mennä töihin heti äitiysloman loputtua, ei se raha itsekseen kävele kotiin..
On kuitenkin vaihtoehtoja päiväkodille. Osa-aikatyö, perhepäivähoito jne. Ja säästääkkin voi sitä varten. Elämässä on paljon mahdollisuuksia, kun ennakoi. Ei se muillakaan kasva puussa, se raha.
Kaikilla näillä kyse ei lopulta edes ole siitä, saako laskuja maksetuksi jne, vaan ei haluta tinkiä tietystä elintasosta.
Niinpä. Pitää olla varaa matkustella jne. Ja toinen juttu on se että moni äiti haluaa pian töihin, kun ei kestä olla kotona lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäinen itkee kotonakin pitkin päivää, kun sanoja ei juuri ole niin ei ole muuta tapaa ilmaista itseään (nälkä, väsymys, ikävä, kiukku, täysi vaippa). Jos ei hermo kestä, niin kannattaa vaihtaa sinne isompien ryhmää, vaikka itkua sielläkin, lähinnä "tuo kiusaa, tuo otti mun kädestä"...
Kyse ei oo hermojen kestämisestä. :) Kestää oikein hyvin. En muuten olisi valinnut alaa, vaikka omatkin on vielä pieniä. Kuten aloituksessa sanoin, niin en tiennyt, että itku on noin runsasta, kun jokapaikassa toitotetaan sen kestävän vain hetken. Isojen puolelta on kyllä rutkasti kokemusta.
Eikö ne lapset tutustuneet yhdessä vanhemman kanssa? Mun työpaikassa suositaan vähintään viikon mittaista tutustumisjaksoa, mielellään kahden. Ja koko päivän itkeviä ei juurikaan ole ollut, toki aina on poikkeuksia. Usean vuoden kokemuksella pienten ryhmissä sanoisin, että kaikissä päiväkodeissa ei ole tuollainen tilanne. Ei se päivähoito silti mitään herkkua ole vuoden tai kahdenkaan ikäiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäinen itkee kotonakin pitkin päivää, kun sanoja ei juuri ole niin ei ole muuta tapaa ilmaista itseään (nälkä, väsymys, ikävä, kiukku, täysi vaippa). Jos ei hermo kestä, niin kannattaa vaihtaa sinne isompien ryhmää, vaikka itkua sielläkin, lähinnä "tuo kiusaa, tuo otti mun kädestä"...
No, eikä itke :) haloo, jos loukkaa johonkin tms niin itkee, muttei mitenkään pitkin päivää.
Vierailija kirjoitti:
Eikö ne lapset tutustuneet yhdessä vanhemman kanssa? Mun työpaikassa suositaan vähintään viikon mittaista tutustumisjaksoa, mielellään kahden. Ja koko päivän itkeviä ei juurikaan ole ollut, toki aina on poikkeuksia. Usean vuoden kokemuksella pienten ryhmissä sanoisin, että kaikissä päiväkodeissa ei ole tuollainen tilanne. Ei se päivähoito silti mitään herkkua ole vuoden tai kahdenkaan ikäiselle.
Kesätauon jälkeen kävivät yhtenä päivänä tutustumassa. Meillä myös suositellaan sitä pidempää tutustumista, mutta nyt ei ollu onnistunut. Joillakin paikkakunnilla on myös se, että hoitaja käy lapsen kotona, jolloin tutummassa ympäristössä on turvallisempaa. Mielestäni se olisi hyvä tapa jokaiselle paikkakunnalle, vaan taitaa määrärahat olla tiukilla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäinen itkee kotonakin pitkin päivää, kun sanoja ei juuri ole niin ei ole muuta tapaa ilmaista itseään (nälkä, väsymys, ikävä, kiukku, täysi vaippa). Jos ei hermo kestä, niin kannattaa vaihtaa sinne isompien ryhmää, vaikka itkua sielläkin, lähinnä "tuo kiusaa, tuo otti mun kädestä"...
No, eikä itke :) haloo, jos loukkaa johonkin tms niin itkee, muttei mitenkään pitkin päivää.
Noh kyllä meidän 1v4kk ikäinen lapsonen huutaa, itkee ja raivoaa pitkin päivää. Joskus tuntuu että päivät ovat pelkkää itkua ja huutoa.
On eri asia itkeä kotona tuttujen aikuisten kanssa, kuin hoidossa tuntemattomien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäinen itkee kotonakin pitkin päivää, kun sanoja ei juuri ole niin ei ole muuta tapaa ilmaista itseään (nälkä, väsymys, ikävä, kiukku, täysi vaippa). Jos ei hermo kestä, niin kannattaa vaihtaa sinne isompien ryhmää, vaikka itkua sielläkin, lähinnä "tuo kiusaa, tuo otti mun kädestä"...
No, eikä itke :) haloo, jos loukkaa johonkin tms niin itkee, muttei mitenkään pitkin päivää.
Nii naapurilla on myös tuollainen apaattinen taapero, epäilen äidin raskauden aikana käyttäneen alkoholia vähän reilummin, kun näyttää vieläkin maistuvan....
Olen töissä pienten puolella ja alku usein hyvin vaikeaa.Pikkuisten ikävä on usein fyysistä,itkevät,eivät syö,nuku,leiki ym.
Säälittää ihan jumalattomasti.Ajan myötä sitten helpottaa.
Vuorohoidossa tilanne vielä kamalampi.Hoitajat,lapset vaihtuu,aina eri ihminen vastassa.
Parhaani yritän näiden pienten tuskaa helpottaa:(
Nythän on vasta elokuu kohta puolessa välissä, eli ryhmäytyminen vielä pahastikin kesken. Jos uusia pikkualoittajia on kerralla paljon, niin kyllä tuo minusta vielä aika normaalilta kuulostaa, mutta ei kuitenkaan pitäisi puolta vuotta sentään tuollaisena jatkua. Toki voi olla, että vasta kevätkaudella päästään rauhassa itse toimintaan mukaan ja keskittymään muuhunkin kuin perushoitoon, koska pienten puolella homma on hyvin hektistä ja fyysisestikin kuormittavampaa kuin isoilla, ja niitä sylejä vaan pitäisi olla monin verroin enemmän kuin on. Mutta tuo tuntikausien itkeminen tuskin kestää sinne jouluun asti. Veikkaan että teillä on lokakuuhun mennessä jo huomattavasti seesteisempää kuin nyt.
Vela -72 kirjoitti:
Nythän on vasta elokuu kohta puolessa välissä, eli ryhmäytyminen vielä pahastikin kesken. Jos uusia pikkualoittajia on kerralla paljon, niin kyllä tuo minusta vielä aika normaalilta kuulostaa, mutta ei kuitenkaan pitäisi puolta vuotta sentään tuollaisena jatkua. Toki voi olla, että vasta kevätkaudella päästään rauhassa itse toimintaan mukaan ja keskittymään muuhunkin kuin perushoitoon, koska pienten puolella homma on hyvin hektistä ja fyysisestikin kuormittavampaa kuin isoilla, ja niitä sylejä vaan pitäisi olla monin verroin enemmän kuin on. Mutta tuo tuntikausien itkeminen tuskin kestää sinne jouluun asti. Veikkaan että teillä on lokakuuhun mennessä jo huomattavasti seesteisempää kuin nyt.
Oma seesteisyyden tunne ei hirveästi kiinnostakkaan tässä tilanteessa. Vaan helpottavaa kuulla, että se itku ei todennäköisesti kestä välttämättä niin kauaa. Aikuisena kyllä pärjään, syliä tarjotaan niin paljon kuin keretään.
Olen aina ajatellut, että lapsesta kasvaa tasapainoinen ihminen, kun hän saa turvallisen sylin. Ja sitä todellakin aion omalta osaltani tarjota, kuin toki myös muu henkilökunta. Ja lapsen vanhemmat saapuessaan.
Päätin jo opiskeluaikana, että teen parhaani töissä, jotta kenenkään ei tarvitsisi itkeä ilman lohtua.
Ap
Oma lapsi aloitti päiväkodissa, kun oli 11,5 kk. Kävivät isän kanssa tutustumassa sinne viikon verran. Alussa huusi aamulla, kun vietiin ja iltapäivällä huuto alkoi, kun näki, että tultiin hakemaan. Noin kuukauden päiväkodissa olon jälkeen, vein lapsen taas hoitoon ja lapsi huusi, kun jäi hoitajan syliin. Menin laittamaan kengät jalkaan ja menin ulos. Ikkuna oli auki ja kappas ei kuulunut huutoa. Olen kyllä tyytyväinen, että lapsi aloitti hoidon keväällä, joten oli ainoa uusi. Jos aloittajia on paljon ja yksi hoitaja neljää lasta kohden, niin onhan se hankalaa. Meillä lapsella alkoi tosiaan huuto, kun annettiin lapsi hoitajan syliin aamulla ja alkoi huuto, kun näki meidät iltapäivällä. Päiväkoti valittiin siksi, että perhepäivähoidon varahoito olisi ollut hankalan matkan päässä.
Vierailija kirjoitti:
Oma lapsi aloitti päiväkodissa, kun oli 11,5 kk. Kävivät isän kanssa tutustumassa sinne viikon verran. Alussa huusi aamulla, kun vietiin ja iltapäivällä huuto alkoi, kun näki, että tultiin hakemaan. Noin kuukauden päiväkodissa olon jälkeen, vein lapsen taas hoitoon ja lapsi huusi, kun jäi hoitajan syliin. Menin laittamaan kengät jalkaan ja menin ulos. Ikkuna oli auki ja kappas ei kuulunut huutoa. Olen kyllä tyytyväinen, että lapsi aloitti hoidon keväällä, joten oli ainoa uusi. Jos aloittajia on paljon ja yksi hoitaja neljää lasta kohden, niin onhan se hankalaa. Meillä lapsella alkoi tosiaan huuto, kun annettiin lapsi hoitajan syliin aamulla ja alkoi huuto, kun näki meidät iltapäivällä. Päiväkoti valittiin siksi, että perhepäivähoidon varahoito olisi ollut hankalan matkan päässä.
Kuulostaa tosi hyvältä alulta! Mukava kuulla, että meni noin hyvin. :) Joo varmasti syksyllä aloittaminen on paljon raskaampaa, kuin keväällä, juuri tuon vuoksi. Ja sit oppii jo muilta syksyllä alottaineilta, että täällähän on ihan kivaa, kun ei se itku tartu muilta.
Ap
Mua aina häiritsee näissä keskusteluissa se, että asioista ei voi puhua rehellisesti edes päiväkotihenkilökunnan näkökulmasta, kun joku jo syyllistyy. Eikös se ole vähän surullista? Että aiheesta pitäisi vaieta siksi, että joku ei saa pahaa mieltä. Ei kaikki mitä puhutaan ole syyllistämistå, vaan joskus taustalla voi ihan oikeasti olla totuus siitä arjesta, ainakin osittain. Ei se totuus siitä muutu, vaikka siitä vaietaan.