Lue keskustelun säännöt.
Onnistuuko jos hyllyttää mieltä vaivaavan ongelman?
12.08.2018 |
Satunnainen kohtaaminen exän kanssa toi tunteet pintaan rytinällä, ja meni pari kuukautta ennen kuin pääsin taas normaalitilaan. Koko kesä ei mennyt pilalle, mutta surua, hirvittävän pahaa mieltä, itkua ja kipua oli niin paljon, että asialle on pakko tehdä jotain.
Ajattelin että voisin kokeilla sellaista että aina kun asia tulee mileen, käsken itseni heti lopettaa ajattelemasta sitä. Tavallaan poistan sen elämästäni, että yhä rakastan exää, koska se estää minua jatkamasta omaa elämääni.
Yleensähän suositellaan, että keskeneräiset asiat käsiteltäisiin jollain tavalla, kuten terapiassa, mutta en nyt halua mennä terapiaan enkä ymmärrä miten voisin käsitellä tätä asiaa. En halua velloa sen parissa vaan haluan poistaa sen ja suojella itseäni kärsimykseltä.
Mitä luulette, onko tässä järkeä ja onnistumisen mahdollisuutta?
Kommentit (4)
Olin kerran hypnoosissa ja hypnotisoija ohjasi ottamaan ongelman ja paketoimaan sen ja viemään paketin huoneessa olevaan kaappiin ja sulkemaan ovet ja jättämään paketin sinne. Enhän siis edes tiedä olinko oikeasti hypnoosissa, muistan vaan että sen jälkeen minulla oli pitkästä aikaa rauhoittunut ja hyvä olo.
Mutta taisi ikävä kyllä olla niin että ongelmasta en täysin päässyt eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon tehnyt noin jo monta vuotta. Yksinkertaisesti kieltäydyn ajattelemasta asiaa. Ongelma on vaan se, että aina hyllyttäessä hyllyttää myös pienen palan mielenterveyttään. Nyt kun en enää muista mitä kaikkea on tullut hyllytettyä, on taustalla koko ajan pieni paha olo, jolle ei muista syytä. Sitten vaan hyllytän senkin.
Ai että hyllyttää ja hyllyttää koko elämänsä ajan, ja sitten jopa unohtaa mikä oli ongelma? Tavallaan ratkaisu sekin. Onhan paljon ongelmia joihin ei ole ratkaisua tai vastauksia, vaan ne vaan on pakko jättää taakseen, jotta pääsisi eteen päin elämässään.
Vierailija kirjoitti:
Satunnainen kohtaaminen exän kanssa toi tunteet pintaan rytinällä, ja meni pari kuukautta ennen kuin pääsin taas normaalitilaan. Koko kesä ei mennyt pilalle, mutta surua, hirvittävän pahaa mieltä, itkua ja kipua oli niin paljon, että asialle on pakko tehdä jotain.
Ajattelin että voisin kokeilla sellaista että aina kun asia tulee mileen, käsken itseni heti lopettaa ajattelemasta sitä. Tavallaan poistan sen elämästäni, että yhä rakastan exää, koska se estää minua jatkamasta omaa elämääni.
Yleensähän suositellaan, että keskeneräiset asiat käsiteltäisiin jollain tavalla, kuten terapiassa, mutta en nyt halua mennä terapiaan enkä ymmärrä miten voisin käsitellä tätä asiaa. En halua velloa sen parissa vaan haluan poistaa sen ja suojella itseäni kärsimykseltä.
Mitä luulette, onko tässä järkeä ja onnistumisen mahdollisuutta?
Ei ole. Tuolla menolla samat asiat vaivaavat sinua vielä kymmenien vuosien päästäkin.
Oon tehnyt noin jo monta vuotta. Yksinkertaisesti kieltäydyn ajattelemasta asiaa. Ongelma on vaan se, että aina hyllyttäessä hyllyttää myös pienen palan mielenterveyttään. Nyt kun en enää muista mitä kaikkea on tullut hyllytettyä, on taustalla koko ajan pieni paha olo, jolle ei muista syytä. Sitten vaan hyllytän senkin.