Osaatko kuvitella aikaa, kun kuopuksesi on 18-v?

Eli hän istuu samoin koneella kuin nytkin mutta saa ajokortin ja voi halutessaan tehdä kaikki k-18 asiat. Ei muutu juuri mikään.

Voin kuvitella. 2/4 lapsistani on hiljan täysi-ikäistynyt.

Miksi sitä pitäisi  kuvitella? Ei se mitään muuttanut enkä  sitä etukäteen miettinyt.

Kakkonen juuri täytti. Nelosen eli kuopuksen aikuistumiseen menee 10v. Mutta osaan.

En uskalla kuvitella. Mun elämä muuttui täysin, kun mut teininä raiskattiin. Äiti varmaan kuvitteli vähän toisenlaista tulevaisuutta, kuin traumatisoitunut ja itsetuhoinen ihmisraunio.

Osaan, on nyt 13 niin ei ole sinänsä enää älyttömän kaukana. Ja kolmen vuoden päästä lähtee opiskelemaan niin talo hiljenee jo sitten.

Osaan . Mun kuopus on 16 v ja seuraavaksi nuorin 17 v. Muutama vuosi vielä pitää jaksaa tsempata ja sitten olen vapaa.

Vierailija kirjoitti:

Osaan . Mun kuopus on 16 v ja seuraavaksi nuorin 17 v. Muutama vuosi vielä pitää jaksaa tsempata ja sitten olen vapaa.

Oletko yh?

Osaan ja en osaa.

Kuopus täyttää seuraavaksi 16v, esikoinen ensivuonna 18v...itse olen 42v.

Tottakai ja vähän mietityttää tuleeko sitten tyhjä olo. Olen sitten 63 vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai ja vähän mietityttää tuleeko sitten tyhjä olo. Olen sitten 63 vuotias.

Mulle tuli tyhjä olo hetkeksi, pariksi vuodeksi, mutta sitten lapsenlapsia alkoi syntyä ja taas oli iloa ja onnea elämässä. Mutta monta vuotta kaipasin lapsia kotiin takaisin ja itkinkin. Mummo 62

Osasin ja siksi jätin vauvan tekemättä. En tee mitään täysi-ikäisellä lapsella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai ja vähän mietityttää tuleeko sitten tyhjä olo. Olen sitten 63 vuotias.

Mulle tuli tyhjä olo hetkeksi, pariksi vuodeksi, mutta sitten lapsenlapsia alkoi syntyä ja taas oli iloa ja onnea elämässä. Mutta monta vuotta kaipasin lapsia kotiin takaisin ja itkinkin. Mummo 62

Aika hassua, että tuntuu monella olevan noin: vain lapset tuo onnea ja iloa elämään. Minulla on aina ollut rikas oma elämä harrastuksineen, vaikka lapsia onkin. En koe tyhjyyden tunnetta elämässäni, kun lapset muuttaa pois. Totta kai ikävöin heitä, mutta elämä on antoisaa ja täyteläistä, tämähän on kuitenkin minun ianokainen elämäni enkä koe, että vain lapset tuo siihen tarkoitusta.

No johan tuo kuopus on 17v niin tuskin paljon muuttuu vuodessa.

Toki vuoden päästä hän saa ajaa autoa ja pääsee baariin.

Osaan, kolme vanhinta on jo aikuisia 22,20 ja 18 noista kaksi jo muuttanut pois kotoa.

Iltatähden on 12v ja 10v.

Helposti osaan kuvitella miten elämä menee eteenpäin.

Se on sitten eriasia meneekö kuitenkaan niin kuin on suunniteltu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai ja vähän mietityttää tuleeko sitten tyhjä olo. Olen sitten 63 vuotias.

Mulle tuli tyhjä olo hetkeksi, pariksi vuodeksi, mutta sitten lapsenlapsia alkoi syntyä ja taas oli iloa ja onnea elämässä. Mutta monta vuotta kaipasin lapsia kotiin takaisin ja itkinkin. Mummo 62

Aika hassua, että tuntuu monella olevan noin: vain lapset tuo onnea ja iloa elämään. Minulla on aina ollut rikas oma elämä harrastuksineen, vaikka lapsia onkin. En koe tyhjyyden tunnetta elämässäni, kun lapset muuttaa pois. Totta kai ikävöin heitä, mutta elämä on antoisaa ja täyteläistä, tämähän on kuitenkin minun ianokainen elämäni enkä koe, että vain lapset tuo siihen tarkoitusta.

Ehkä osittain on ikävä sitä elämänvaihetta, jolloin kaikki lapset olivat kotona ja itse voimissaan ja nuori. Nyt vanhempana huomaan, kuinka tyhjänpäiväisiä asioita on tehnyt, harrastanut ja ajatellut. Elämä on mennyt hujauksessa. Se mikä on jäänyt kirkkaasti tärkeimmäksi, on rakkaus ja yhteiset hetket. Niitä on ikävä ja niitä olisi voinut olla vielä enemmän. Olen kyllä tunneihminen, elän tunteesta toiseen, sekin voi vaikuttaa.