Miten ihmiset onnistuvat pitämään työtään tärkeänä?

Tuntuuhan se silleen turhalta, että tuskin sitä tekisin jos talous olisi muuten rahallisesti turvattu. 33.33% ajastaan joutuu uhrata työlle ja toisen mokoman nukkumiselle, joka myös tuntuu aika turhalta loppujenlopuksi. Vain viimeisen 33.33% pystyy sitten tehdä mitä itse haluaa.

Jos mikään työ/ala ei kiinnosta niin tuntuuhan ne silloin turhalta.

Olen bussikuski. Pidän työtäni tärkeänä. Aina kun on lakko niin tuntuu että muutkin pitävät. Muuten tulee vain haistattelijoita kyytiin.

Elämäässä ei ole oikein muuta järkeä lisääntymisen lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuuhan se silleen turhalta, että tuskin sitä tekisin jos talous olisi muuten rahallisesti turvattu. 33.33% ajastaan joutuu uhrata työlle ja toisen mokoman nukkumiselle, joka myös tuntuu aika turhalta loppujenlopuksi. Vain viimeisen 33.33% pystyy sitten tehdä mitä itse haluaa.

Prosenttilukusi ovat aika kaukana totuudesta. Työn osalta taisit unohtaa viikonloput, arkipyhät ja vuosilomat. Lisäksi aika harva nukkuu kolmanneksen vuorokaudesta. Yleisesti unimäärä taitaa monella olla 6-7 tuntia vuorokaudesta.

Minulle työn tärkeydeksi riittää se että se tuo minulle toimeentulon.

Riippuu iästä ja elämänvaiheesta. Jollain aivokirurgilla tai viulistilla, jolla taito vain paranee, motivaatiota varmaan riittää.

Jos tekee normaalia työtä motivaatio vähenee vuosi vuodelta. Tajuaa elämän lyhyyden ja sen miten käyttää liian suuren osan siitä tekemällä sellaista mistä ei nauti.

Kyllä minä pidän opetustyötä ihan tärkeänä.

Jos pystyt arvostamaan sitä mitä teet, mutta et matalaa palkkaa, huonoa kohtelua ja voimattomuutta jaksaa mitään vapaa-ajalla, niin ei kauaa toimi tämäkään. Kuusi vuotta hoitajana riitti! Tein siinä ajassa enimmäkseen epämukavuusalueellani töitä, mutta paskavaippoja vaihtamallakin sain varmasti aikaan enemmän hyvää, kuin moni korkeasti koulutettu, kolme kertaa parempaa palkkaa joustavalla virastotyöajallaan nauttiva, koko työurallaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuuhan se silleen turhalta, että tuskin sitä tekisin jos talous olisi muuten rahallisesti turvattu. 33.33% ajastaan joutuu uhrata työlle ja toisen mokoman nukkumiselle, joka myös tuntuu aika turhalta loppujenlopuksi. Vain viimeisen 33.33% pystyy sitten tehdä mitä itse haluaa.

Prosenttilukusi ovat aika kaukana totuudesta. Työn osalta taisit unohtaa viikonloput, arkipyhät ja vuosilomat. Lisäksi aika harva nukkuu kolmanneksen vuorokaudesta. Yleisesti unimäärä taitaa monella olla 6-7 tuntia vuorokaudesta.

Mulla oli aikanaan viikonloput ja arkipyhät aina töitä. Entises työs. Ei ikinä enää niin!!

Vierailija kirjoitti:

Riippuu iästä ja elämänvaiheesta. Jollain aivokirurgilla tai viulistilla, jolla taito vain paranee, motivaatiota varmaan riittää.

Jos tekee normaalia työtä motivaatio vähenee vuosi vuodelta. Tajuaa elämän lyhyyden ja sen miten käyttää liian suuren osan siitä tekemällä sellaista mistä ei nauti.

Suomessa yksii ongelma on varmastikin siinä ja mikä tulee pitämään suomen lamassa pitkään on se ettei täällä osata innostaa ja kannustaa tarpeeksi.

Varmaan siten, että en ole masentunut ja päämäärätön, kuten ap. Jos ei arvosta mitään mitä tekee, on hyvin ongelmainen ja avun tarpeessa. Parempaa vointia sinulle, ap!

Siitä voitte kuitenkin olla varma, ettei työn määrä sitä tekevillä tule vähenemään vaikka työttömien määrä lisääntyy. Kikykin todennäköisesti tulee jäämään voimaan, vaikka pitikin olla yhtä tilapäinen kuin autoveron.