Äidit, voiko käydä näin?

Hukkaan? Enemmän minua tympii nykytilanne, jossa lapset muutti pois kotoa, opiskeli, meni töihin ja hankki oman perheen ja sitten ne tuo omat lapsensa mummolaan joka viikonloppu, että saavat omaa aikaa. Missä on minun vapaa viikonloppuni?

Kyllä normaalin ihmisen tavoite kasvatuksessa on, että lapsi itsenäistyy perheestään ja elää onnellisen elämän.

Siihen kiva ja toivottu bonus on, että lapsen kanssa on hyvät välit ja nähdään silloin tällöin - mutta samaa perheyksikköä ei enää olla.

Narsistit ja muut persoonallisuushäiriöiset sitten erikseen..

Ei. Aika aikaa kutakin, nautin nyt omista jutuistani ja tietysti lasten seurasta, mutta en ripustaudu vaan annan elää omaa elämää. Toisaalta olen hyvässä kunnossa, voisi olla tilanne toinen jos sairastelisi. Lapset vielä tässä vaiheessa lapsettomia ja itse 50+, katsotaan muuttuuko ajan saatossa. Tällä hetkellä hyvä näin.

Vierailija kirjoitti:

Hukkaan? Enemmän minua tympii nykytilanne, jossa lapset muutti pois kotoa, opiskeli, meni töihin ja hankki oman perheen ja sitten ne tuo omat lapsensa mummolaan joka viikonloppu, että saavat omaa aikaa. Missä on minun vapaa viikonloppuni?

Eikö niille voi sanoa ettet halua hoitaa lapsenlapsia joka viikonloppu?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä normaalin ihmisen tavoite kasvatuksessa on, että lapsi itsenäistyy perheestään ja elää onnellisen elämän.

Siihen kiva ja toivottu bonus on, että lapsen kanssa on hyvät välit ja nähdään silloin tällöin - mutta samaa perheyksikköä ei enää olla.

Narsistit ja muut persoonallisuushäiriöiset sitten erikseen..

Tarkoitinkin että sitten kun on itse huonossa kunnossa, ja suurimman osan aikaa yksin koska kaikki on jo kuolleet, eikä lapset käy kuin pari kertaa vuodessa kun heillä on kiire oman elämänsä kanssa, niin tuntuuko että "haistakaa pee, minä hoidin teitä ja nyt ette auta minua"?

Älä siinä äidittele, en ole äiti kuin omille lapsilleni.

Ei sun äiti kirjoitti:

Älä siinä äidittele, en ole äiti kuin omille lapsilleni.

?

Vierailija kirjoitti:

Ei sun äiti kirjoitti:

Älä siinä äidittele, en ole äiti kuin omille lapsilleni.

?

Lue otsikko. 

Lapset eivät ole mulle mitään velkaa eivätkä ne ole minun. Ovat itsensä lapsia, elämän lapsia, lainassa vain. En toivo enkä vaadi että pitävät minusta huolta vanhana, heudän tulee pitää huolta itsestään ja omasta perheestään.

Normaalit vanhemmat eivät roiku lapsissa kun he ovat aikuisia vaan antavat heidän elää omaa elämäänsä.

Äidin ja isän tehtävä on kasvattaa lapset elämää varten eikä omiksi seuraneideiksi tai hoitoapulaisiksi.

Jos välimatka on pitkä niin on ok nähdä vain pari kertaa vuodessa. Onhan puhelin keksitty.

Meillä aikuinen tytär asuu lähellä niin häntä tulee nähtyä n. kerran viikossa.

Teinipoika asuu vielä kotona.

Jos joskus saadaan lapsenlapsia niin hoidamme heitä mielellään silloin tällöin mutta ei jatkuvasti.

Ei sun äiti kirjoitti:

Älä siinä äidittele, en ole äiti kuin omille lapsilleni.

Ja mitenkähän mielestäsi otsikko olisi pitänyt kirjoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Normaalit vanhemmat eivät roiku lapsissa kun he ovat aikuisia vaan antavat heidän elää omaa elämäänsä.

Äidin ja isän tehtävä on kasvattaa lapset elämää varten eikä omiksi seuraneideiksi tai hoitoapulaisiksi.

Jos välimatka on pitkä niin on ok nähdä vain pari kertaa vuodessa. Onhan puhelin keksitty.

Meillä aikuinen tytär asuu lähellä niin häntä tulee nähtyä n. kerran viikossa.

Teinipoika asuu vielä kotona.

Jos joskus saadaan lapsenlapsia niin hoidamme heitä mielellään silloin tällöin mutta ei jatkuvasti.

Jaa-a, en taida sitten tehdä lapsia kun ainoat syyt olisi seura/hoitoapu. Luulin että lapset tehdään seuraksi eikä vain lisääntymisen ilosta.

Vierailija kirjoitti:

Lapset eivät ole mulle mitään velkaa eivätkä ne ole minun. Ovat itsensä lapsia, elämän lapsia, lainassa vain. En toivo enkä vaadi että pitävät minusta huolta vanhana, heudän tulee pitää huolta itsestään ja omasta perheestään.

Pohjimmiltaan tohon sä et usko itsekään.

En todellakaan tulevaisuudessa hoida lapsenlapsia joka viikonloppu.

Osaan puhua ja sanoa ei. Jos aikuinen lapsi suuttuu niin siitä vaan. En ole kenenkään ilmainen piika...en edes omien lapsieni. Minulla on oikeus myös omaan elämään.

Esim. kerran kuussa voin hoitaa lapsia ja meille saa toki tulla koko perheenä vaikka syömään useimminkin.

Nytkin aikuinen tytär käy poikaystävänsä kanssa kerran viikossa syömässä tai menemme porukalla ravintolaan syömään.

Lapseni tahtovat minut lähelleen aikuisenakin ja on vain omasta tahdostani kiinni, että muutanko Japaniin tai Ranskaan!

Noo.. äitikin voi itse vaikuttaa asiaan. Mun äiti löi, tukisteli, nipisteli, hakkas risulla, vyöllä, mittanauhalla. Uhkaili ja nöyryytti ja teki lapsuudesta ja nuoruudesta helvetin.

Saa olla melkolailla itsekseen. En käy enkä hoida. Uliseesukulaisille että hirveät kiittämättönät kersat, eivät käy vaikka ”kaikkeni annoin ja tein”.

Mulla on vähän eri käsitys sanasta ”kaikkeni”.

Mikä ihmeellinen ajatus että lapsi tehtäisiin seuraksi??? Ihan kuin se lapsi olisi jo lähtökohtaisesti jotain velkaa vanhemmilleen.

Toki pienten lasten kanssa on todella läheistä ja vietetään paljon aikaa yhdessä mutta kyllä ne vanhemmat ovat niitä lapsia varten eikä toisinpäin. Teineillä on sitten kouluhommia, kavereita ja harrastuksia ja lopulta he lentävät pesästä omaa elämään. Ja jos nuori on valmis omaan elämään niin vanhemmat ovat onnistuneet tehtävässään.

Me treffataan aikuista lasta ehkä kerran viikossa koska hän asuu lähellä ja välit ovat hyvät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset eivät ole mulle mitään velkaa eivätkä ne ole minun. Ovat itsensä lapsia, elämän lapsia, lainassa vain. En toivo enkä vaadi että pitävät minusta huolta vanhana, heudän tulee pitää huolta itsestään ja omasta perheestään.

Pohjimmiltaan tohon sä et usko itsekään.

Kyllä uskon. Ja toimin sen mukaisesti.

Mua itseeni syyllistettiin narsistivanhempien taholta aina tyyliin ”teet nyt niinkuin me sanomme, koska olet meille elämäsi velkaa”. Kohtelen lapsiani todella toisin.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeellinen ajatus että lapsi tehtäisiin seuraksi??? Ihan kuin se lapsi olisi jo lähtökohtaisesti jotain velkaa vanhemmilleen.

Toki pienten lasten kanssa on todella läheistä ja vietetään paljon aikaa yhdessä mutta kyllä ne vanhemmat ovat niitä lapsia varten eikä toisinpäin. Teineillä on sitten kouluhommia, kavereita ja harrastuksia ja lopulta he lentävät pesästä omaa elämään. Ja jos nuori on valmis omaan elämään niin vanhemmat ovat onnistuneet tehtävässään.

Me treffataan aikuista lasta ehkä kerran viikossa koska hän asuu lähellä ja välit ovat hyvät.

No yksi tuttuni teki eronsa jälkeen "itse" lapsen koska sanoi olevansa muuten ihan yksin. Itsellä vähän sama ongelma, mutta koska en pidä lapsista niin niiden pitäisi sitten aikuisena viettää aikaa kanssani, koska ne ekat vuodet olisi ihan kauheita minulle kuitenkin. Enkä ole provo, tämä "lapset on seurana vähintään kun tulee sairauksia" on minusta ihan yleinen mentaliteetti, ainahan veloille sanotaan että vanhana olet sitten ihan yksin jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä normaalin ihmisen tavoite kasvatuksessa on, että lapsi itsenäistyy perheestään ja elää onnellisen elämän.

Siihen kiva ja toivottu bonus on, että lapsen kanssa on hyvät välit ja nähdään silloin tällöin - mutta samaa perheyksikköä ei enää olla.

Narsistit ja muut persoonallisuushäiriöiset sitten erikseen..

Tarkoitinkin että sitten kun on itse huonossa kunnossa, ja suurimman osan aikaa yksin koska kaikki on jo kuolleet, eikä lapset käy kuin pari kertaa vuodessa kun heillä on kiire oman elämänsä kanssa, niin tuntuuko että "haistakaa pee, minä hoidin teitä ja nyt ette auta minua"?

Mukavaa on, jos lapset käyvät katsomassa. Itse en kuitenkaan toivo omista lapsistani itselle hoitajaa. Itse olen viimeisen 10 vuoden aikana kasvattanut lapsistani aikuisia. Samalla olen joutunut huolehtimaan vanhemmistani, isäni on muistisairas. Lapseni eläköön omaa elämäänsä. Ja mieluummin hoitaisin niitä lapsenlapsia. Niitä ei vielä ole.