Äidit, voiko käydä näin?

19 niin ne aikuiset lapset ovat ikuisesti olemassa ja elävät omaa elämäänsä siinä samassa maailmassa kuin vanhempansa mutta eivät ole vastuussa äidin onnesta ja viihtyvyydestä. Se vastuu on äidillä itsellä.. Ja siinä suhteessa ei ole ikinä yksin mutta se aikuinen lapsihan voi asua vaikka toisella puolella maapalloa niinkuin meidän naapureilla. 

Älä vaan tee lapsia sillä periaatteella että he elävät sinua varten sillä tulet pettymään.

Lastensaanti-ikäisenä ajattelin aina, ettei minusta ole siihen, enkä ainakaan olisi halunnut olla yksinhuoltaja, jos kohdalle olisi sattunut sopimaton puoliso. Ei silti, ei elämäni ole ollut perheettömänäkään mitenkään huonoa, eikä minulla ole mitään todellista katumisen aihetta.  Aika moni ikätoverini on kuitenkin eronnut liitoistaan ja elää taas yksin ja jos oli niin mukavasti, että sai aikanaan fiksuja lapsia, niin nämähän lähtivät muualle, kauaskin, opiskelemaan ja työhön, jotkut ulkomaille vuosiksi, kauaksi vanhemmistaan. Läheskään kaikilla tutuillani ei ole lapsenlapsiakaan tai nämä ovat siellä kaukana, joten eipä oma perheettömän tilanteeni välttämättä ole sen kummempi kuin heidänkään. Ei lapsiaan voi omistaa, toivoa vain että välit säilyisivät mutkattomina (oikeastaan ihan samoin kuin toivoo sisarustensa ja vanhempiensakin kohdalla).

En voisi kuvitellakaan elämää ilman lapsiani. Lapseton elämä olisi voinut olla meidän kohtalo haluamatta koska oli vaikeuksia tulla raskaaksi.

Mutta onneksi meillä on 2 lasta. Tyttö ja poika. Minulle ja miehelleni oli itsestäänselvää että haluamme elää lapsiperhe-elämää. Ehdimme molemmat viettää "hurjan" nuoruuden tahoillamme ja minä olin 22v ja mies 25v kun aloimme seurustella ja muutimme yhteen.

5 vuotta myöhemmin syntyi eka lapsi. Ja sitten vielä myöhemmin toinenkin.

Elämä vauva, taaperon, pikkulapsen ja koululaisen kanssa oli ihan parasta aikaa. Tosin meillä on terveet ja perustyytyväiset lapset ja parisuhde ja talous ovat olleet koko ajan ok. Teinit ovat sitten vähän haastavampia vaikka ei olisi mitään suuria ongelmia.

Mutta lapset ovat vain lainassa. Esikoinen muutti jo 3 vuotta siiten omaan kotiin ja parin vuoden päästä nuorempikin lentää pesästä. Ja hyvä niin...homma hoidettu mahdollisimman hyvin.

Nuoret aikuiset elää omaa elämäänsä ja me vanhemmat saamme taas olla kahden. Välit on hyvät.

Ja jos hyvä säkä käy niin saamme joskus lapsenlapsiakin iloksemme.

Ei tietenkään. Sehän se on homman tarkoitus.

Vierailija kirjoitti:

Hukkaan? Enemmän minua tympii nykytilanne, jossa lapset muutti pois kotoa, opiskeli, meni töihin ja hankki oman perheen ja sitten ne tuo omat lapsensa mummolaan joka viikonloppu, että saavat omaa aikaa. Missä on minun vapaa viikonloppuni?

Siellä missä otat asian itse esille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä normaalin ihmisen tavoite kasvatuksessa on, että lapsi itsenäistyy perheestään ja elää onnellisen elämän.

Siihen kiva ja toivottu bonus on, että lapsen kanssa on hyvät välit ja nähdään silloin tällöin - mutta samaa perheyksikköä ei enää olla.

Narsistit ja muut persoonallisuushäiriöiset sitten erikseen..

Tarkoitinkin että sitten kun on itse huonossa kunnossa, ja suurimman osan aikaa yksin koska kaikki on jo kuolleet, eikä lapset käy kuin pari kertaa vuodessa kun heillä on kiire oman elämänsä kanssa, niin tuntuuko että "haistakaa pee, minä hoidin teitä ja nyt ette auta minua"?

Meillä on sopimus, ettei tarvitse hoitaa. Emme miehenkään kanssa hoida toinen toistamme, koska aiomme pysyä avioliitossa eikä hoitosuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hukkaan? Enemmän minua tympii nykytilanne, jossa lapset muutti pois kotoa, opiskeli, meni töihin ja hankki oman perheen ja sitten ne tuo omat lapsensa mummolaan joka viikonloppu, että saavat omaa aikaa. Missä on minun vapaa viikonloppuni?

Eikö niille voi sanoa ettet halua hoitaa lapsenlapsia joka viikonloppu?

Voi toki, mutta sitten alkaa se narina tasapuolisuudesta. Kun Milla oli teillä viime viikonloppuna, niin nyt on kyllä Kallen vuoro ja olet kyllä ilkeä anoppi, jos et seuraavana viikonloppuna ola Villeä, kohtelet lapsenlapsiasi väärin, kun suosit Sonjaa, joka sai olla kaksi yötä jne.

Menin tekemään 3 lasta, joista vanhin on eronnut ja elää uusperheessä. Tyttäret ja miniät on hyvin tarkkoja siitä, että en rakasta yhtäkään lasta enempää kuin toista, joten jos otan Millan meille nyt, niin kolme seuraavaa viikonloppua on sitten samantien varattu muille lapsenlapsille. Jos kieltäydyn, alkaa selvitys siitä, miten isovanhemmat ei tajua tasapuolisuuden merkitystä lastenlasten kasvulle eikä etenkään Sonja saa olla eri asemassa, koska ei ole mitään sukua, mutta elää pojan perheessä. Jos en ota Millaan, saan kuulla, että sitten en näe lapsenlapsia lainkaan.

Nykyvanhemille oma aika ja tasapuolinen kohtelu ovat vähän sama asia kuin aikanaan oli viivottimella mitattu pala jäätelöä. Ex-miniää pitää kohdella samoin kuin nykyistäkin, sillä olenhan minä hänenkin lapsensa isoäiti.

No pyysikö ne lapset syntyä tähä maailmaan? Etkö ollut ihan itse se, joka teki päätöksen hankkia lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hukkaan? Enemmän minua tympii nykytilanne, jossa lapset muutti pois kotoa, opiskeli, meni töihin ja hankki oman perheen ja sitten ne tuo omat lapsensa mummolaan joka viikonloppu, että saavat omaa aikaa. Missä on minun vapaa viikonloppuni?

Eikö niille voi sanoa ettet halua hoitaa lapsenlapsia joka viikonloppu?

Voi toki, mutta sitten alkaa se narina tasapuolisuudesta. Kun Milla oli teillä viime viikonloppuna, niin nyt on kyllä Kallen vuoro ja olet kyllä ilkeä anoppi, jos et seuraavana viikonloppuna ola Villeä, kohtelet lapsenlapsiasi väärin, kun suosit Sonjaa, joka sai olla kaksi yötä jne.

Menin tekemään 3 lasta, joista vanhin on eronnut ja elää uusperheessä. Tyttäret ja miniät on hyvin tarkkoja siitä, että en rakasta yhtäkään lasta enempää kuin toista, joten jos otan Millan meille nyt, niin kolme seuraavaa viikonloppua on sitten samantien varattu muille lapsenlapsille. Jos kieltäydyn, alkaa selvitys siitä, miten isovanhemmat ei tajua tasapuolisuuden merkitystä lastenlasten kasvulle eikä etenkään Sonja saa olla eri asemassa, koska ei ole mitään sukua, mutta elää pojan perheessä. Jos en ota Millaan, saan kuulla, että sitten en näe lapsenlapsia lainkaan.

Nykyvanhemille oma aika ja tasapuolinen kohtelu ovat vähän sama asia kuin aikanaan oli viivottimella mitattu pala jäätelöä. Ex-miniää pitää kohdella samoin kuin nykyistäkin, sillä olenhan minä hänenkin lapsensa isoäiti.

Miksi lapset, serkukset, eivät voisi tulla yhtäaikaa, edes kaksi?

Eivätkö lapsenlapsesi vieraile koskaan muulloin kuin viikonloppuisin ja pitääkö tosiaan aina yöksikin jäädä?

Sinun kotisi ja elämäsi, kyllä sinulla on oikeus asettaa myös ehtoja ja sääntöjä (ja todellakin pitää lapsivapaita viikonloppuja juuri silloin kun haluat!). Käsittämätöntä, että jos yksikin lapsi jää kerran pääsemättä juuri tiettynä aikana niin heti kiellettäisiin näkemästä lapsenlapsia lainkaan, sellainen o kiristystä, voit suoraan sanoa jälkikasvullesi.

Vierailija kirjoitti:

No pyysikö ne lapset syntyä tähä maailmaan? Etkö ollut ihan itse se, joka teki päätöksen hankkia lapsia?

Aikuisiksi kasvaneet lapset ovat itse vastuussa käytöksestään, ei maailman tappiin voi syyttää vain ja ainoastaan kasvattajia.