Voisitko, nainen, alkaa suhteeseen rahattoman miehen kanssa?

En. Itse olen töissä , satsaan täysillä ja saan ok palkan.

..... tsirp tsirp

Voisin jos olisi muuten ok ja rakastaisin. N49

Aivan riippuu siitä minkälainen olisi muutoin. Jos hauska, huomioiva, romanttinen, ihana jne. niin eipä se rahattomuus este ole. Jos juoppo idiootti tms. niin en tietenkään alkaisi.

Riippuu rahattomuuden syistä ja omasta tilanteestani ja yhteisistä potentiaalisista tulevaisuudennäkymistä. Jos esim. mies olisi antanut kaikki rahansa minulle ja olisi siksi varaton ja minä varakas niin kyllä, ehdottomasti.

En missään tapauksessa. Miehen on oltava koulutettu ja hyvässä ammatissa. Niin olen itsekin.

En voisi esitellä suvulle pennitöntä, työtöntä miestä.

Jos olisi työtön omasta halustaan, ei kiinnostakaan tehdä mitään, niin en, jos taas olisi vastoin tahtoaan työttömänä niin kyllä.

Oletko haluttava, ja hyvä sängyssä?

Voisin, mutta en jakaisi käytännössä elämääni sen kanssa. Omat asunnot, matkustaisin yksinäni, harrastaisin omia juttujani, ja voitaisiin tapailla silloin tällöin. En ala tinkiä omista jutuistani sen takia, ettei toisella ole rahaa.

Kunhan itsensä elättää, vaikka niillä tuilla, eikä olisi kanssani siksi, että antaisin rahaa. Jos olisi muuten kaikin puolin hyvä mies, niin köyhyys ei todellakaan haittaisi.

Kysymyksen kuuluisi olla "voisitko ei-rahaton nainen, alkaa...".

Oltiin molemmat aika rahattomia, kun miehen kanssa naimisiin mentiin, kun opiskelijoita oltiin, eli kyllä :) Mutta kuten aiemmin on sanottu, jos on kaikenlaista ongelmaa eikä työ edes kiinnosta, niin sitten ei.

Aloinkin. Hän eli sossun tuilla pienessä likaisessa yksiössä, oli kouluttamaton ja työtön. Minä tienasin vakitöissä niin hyvin että pystyin hyvin elättämään hänet ne vuodet kun hän pääsi ylös masennuksesta, haki opiskelupaikkaa, opiskeli ja löysi työtä. Nyt hän tienaa monta kertaa enemmän kun minä.

Voisin ja nykyisellä miehellä oli  vielä 20 000 velkaa kun tavattiin.

No kun en ole maksullinen nainen, niin ei mies tarvitse rahaa minun seurani saadakseen. Ihan omat menoni maksan, kuten oletettavasti kaikki itseään kunnioittavat nykynaiset. Eli ei haittaisi miehen pennittömyys. Varsinkin kun rakastan koti-iltoja ja metsäretkiä ym. niin en itsekään harrasta mitään kalliita menoja, mihin toisella ei olisi varaa.

Mut elämäntapatyötöntä en katsoisi. Työtyömyydelle täytyisi olla hyvä syy.

Vierailija kirjoitti:

Voisin, mutta en jakaisi käytännössä elämääni sen kanssa. Omat asunnot, matkustaisin yksinäni, harrastaisin omia juttujani, ja voitaisiin tapailla silloin tällöin. En ala tinkiä omista jutuistani sen takia, ettei toisella ole rahaa.

Viisas kommentti!

Vierailija kirjoitti:

Voisin, mutta en jakaisi käytännössä elämääni sen kanssa. Omat asunnot, matkustaisin yksinäni, harrastaisin omia juttujani, ja voitaisiin tapailla silloin tällöin. En ala tinkiä omista jutuistani sen takia, ettei toisella ole rahaa.

Tämä on ihan passeli vastaus minullekin. Näin minäkin voisin tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Voisin, mutta en jakaisi käytännössä elämääni sen kanssa. Omat asunnot, matkustaisin yksinäni, harrastaisin omia juttujani, ja voitaisiin tapailla silloin tällöin. En ala tinkiä omista jutuistani sen takia, ettei toisella ole rahaa.

Vuosisadan aidoin rakkaustarina <3

Aloin kun tarvitsin tukijaa äitini sairauden ja kuoleman ajaksi. Nyt pärjään taas omillani.

Jos rakkautta on niin ehdottomasti.

Mutta voi se käydä pitemmän päälle vaikeeksi. Vähä kakspiippunen asia, onko mies ns. Laiskimus vai eikö töitä aktiivisuudesta huolimatta löydy.

Ehkä miehen kannattaisi hankkia uusi ammatti jos töitä ei löydy.

Kaikille ei kuitenkaan nyky suomessa ole tarjolla kokopäivätyötä.

Muistakaa, että elämä on muutakin ku työtä.

Aika harva varmaan muistelee kiikkustuolissa että olipa kiva tehdä töitä niin ja niin paljon.

Eiköhän ne ihmissuhteet ja rakkaus ole ne elämän tärkeimmät asiat.