Lue keskustelun säännöt.
Huono omatunto helposta vauva-arjesta.
07.08.2018 |
Meillä on 7kk vanha vauva, jonka kanssa asiat ovat pääsääntöisesti sujuneet aina äärettömän helposti. Ollaan saatu nukuttua hyvin, nykyään yleensä 8-10 tuntia putkeen öisin, ei ole sairasteltu tai turhia itkeskelty, ei ole ollut pahemmin mahavaivoja ja imetys ja muutenkin syöminen ovat sujuneet hyvin. Ja aina kun näistä asioista puhun kavereiden kanssa tai neuvolassa, kommenttina tulee se, että ODOTAPPAS VAAN, kyllä se kohta valvoo yöt/ei kakkaa/ei suostu syömään/sairastuu. Tuntuu että ei voi julkisesti iloita helposta vauvasta ihan vaan siksi että kohta asiat voivat muuttua. Ja kyllähän minä sen tiedän, huomenna asiat voivat olla täysin toisin, mutta en minä sitä nyt halua murehtia. Ja samaan aikaan saan puolivitsillä kommentteja siitä kuinka en ole kokenut sitä OIKEAA äitiyttä kun en ole valvonut öitä tai hyssytellyt koliikki-itkuja. Nykyään miettii pitkään äiti-ystävien seurassa että kehtaanko edes puhua meidän arjesta, muilla kun on niin paljon rankempaa.
Piti vähän purkaa ajatuksia, mielipiteitä?
Kommentit (3)
Minä juuri pari viikkoa sitten purskahdin itkuun mammaryhmässä kun muut kertoivat lastensa unista. Meillä kun ei oikein nukuta ja olen niiiiin väsynyt. Tiedän kumminkin että reaktioni on naurettava, enkä tosiaankaan vaadi muilta sitä etteivät he saa arjestaan puhua, se ei ole missään nimessä vain meidän vaikean arjen omaavien etuoikeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoisen kanssa oli raskasta ja silloin suoraan sanottuna v*tutti muiden helppo arki. Väsyneenä ei oikein osaa ajatella järkevästi. Kuopuksen kanssa nyt pääsen tuota helppoa arkea kokemaan ja vaikeahan sitä on olla "hehkuttamatta". Varsinkin tiettyjen ihmisen seurassa varon puheitani meidän yöunien määrästä jne, esim siskollani on melkein samanikäinen lapsi ja hän ei siedä yhtään juttuja helposta arjestani. Mikä on naurettavaa, mutta silti sen ymmärrän, tilanteen itsekin kokeneena.