Alkoholisti suvussa. Kannattaako olla tekemisissä?

Kannattaisi jättää elämään ja juhlia viettämään ihan sen pullonsa kanssa. Viina on alkoholistille se tärkein ja muusta viis. Ihmiset ilmeisen yhdentekeviä, paitsi jos ovat kovia tarjoamaan viinaksia.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi jättää elämään ja juhlia viettämään ihan sen pullonsa kanssa. Viina on alkoholistille se tärkein ja muusta viis. Ihmiset ilmeisen yhdentekeviä, paitsi jos ovat kovia tarjoamaan viinaksia.

Sieltähän se vaikuttaa. Jotkut vain miettivät sitä, että alkaako touhu mennä entistä huonompaan suuntaan, jos ei edes kutsuta yhteisiin menoihin mukaan. Toisaalta taas kukaan muu ei voi ottaa toisen käytöksestä vastuuta. Tekemisiä on hankala suunnitella, jos ei ole mitään varmuutta siitä pääseekö joku mukaan vai ei.

Ei alkoholisti halua aina parantua, joten hän on valinnut viinan. Sukulaiset ovat hänelle vain välttämätön paha, joten antakaa alkoholistin olla rauhassa ja juhlikaa te muut.

Ootteko keskustellu asiasta tän henkilön kanssa? Te voisitte kertoa sille miltä hänen alkoholin kulutus tuntuu teistä ja yrittää autta sitä vähentämään. Pois jättäminen todennäköisemmin vaan pahentaisi juomista. Joten tuki on tärkein mitä voi antaa.

Yritä miettiä hänen näkökulmasta asioita.

Vierailija kirjoitti:

Ei alkoholisti halua aina parantua, joten hän on valinnut viinan. Sukulaiset ovat hänelle vain välttämätön paha, joten antakaa alkoholistin olla rauhassa ja juhlikaa te muut.

Näin itsekin ajattelen. Moni muu tuntuu silti olevan kovasti huolissaan ja miettivän millä kaikilla tavoin henkilöä voisi tukea. Miten voisin vähentää heidän huolestumistaan ja epämääräisiä syyllisyydentunteitaan tilanteesta (pohdintaa: "olisiko tilanne tämä jos olisin silloin tehnyt niin tai näin...jne."). Ihmistä ei kuitenkaan voi auttaa silloin, jos hän ei ole valmis ottamaan apua vastaan.

Toki, jos on valmis jättämään myös kaikki muut sukulaiset heidän vikojensa takia. Reilu peli, kaikille sama kohtelu.

Vierailija kirjoitti:

Ootteko keskustellu asiasta tän henkilön kanssa? Te voisitte kertoa sille miltä hänen alkoholin kulutus tuntuu teistä ja yrittää autta sitä vähentämään. Pois jättäminen todennäköisemmin vaan pahentaisi juomista. Joten tuki on tärkein mitä voi antaa.

Yritä miettiä hänen näkökulmasta asioita.

Hänen kanssaan on keskusteltu asiasta moneen otteeseen useamman eri henkilön taholta. Ei ole ollut mitään vaikutusta. Kyseinen ihminen menee aina silloin täysin lukkoon.

Vierailija kirjoitti:

Toki, jos on valmis jättämään myös kaikki muut sukulaiset heidän vikojensa takia. Reilu peli, kaikille sama kohtelu.

Muut sukulaiset toimivat vioistaan huolimatta luotettavasti. Sovitut jutut pitävät. Alkoholistin kanssa ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki, jos on valmis jättämään myös kaikki muut sukulaiset heidän vikojensa takia. Reilu peli, kaikille sama kohtelu.

Muut sukulaiset toimivat vioistaan huolimatta luotettavasti. Sovitut jutut pitävät. Alkoholistin kanssa ei.

Ei se luotettavuus ole ainoa kriteeri jota kannattaa seurata.

Vierailija kirjoitti:

Ootteko keskustellu asiasta tän henkilön kanssa? Te voisitte kertoa sille miltä hänen alkoholin kulutus tuntuu teistä ja yrittää autta sitä vähentämään. Pois jättäminen todennäköisemmin vaan pahentaisi juomista. Joten tuki on tärkein mitä voi antaa.

Yritä miettiä hänen näkökulmasta asioita.

Miksi? Eihän alkoholistikaan mieti asioita kuin omasta näkökulmastaan. Miksi hänellä olisi oikeus johonkin erityiskohteluun?

No, meidän suvusta äitini veljen jättivät alkoholiongelman vuoksi kaikki, jopa hänen oma tyttärensä. Tytär välillä vain soitteli kylmiä viestejä, joissa oli huolissaan ettei isä vaan tuhlaa hänelle tulossa olevaa perintöä, ja yritti udella summaa joka mahdollisesti on odotettavissa perintönä - ihan vaan että osaa arvioida millaisen asuntolainan uskaltaa ottaa. Tämä alkoholisoitunut isä loukkaantui syvästi, ja syystä. Siinä yksi joka ei koskaan käy, joka ei osoita välittämistä edes joulukortilla, kyttää jo korppikotkana että koska se kuolee että saa sen omaisuuden (rahaa tuskin paljoa oli mutta ihan hyvä rivitaloasunto Helsingissä, hankittu ennen alkoholisoitumista).

Itse pyrin olemaan tämän ihmisen kanssa tekemisissä. Aloitin oikeastaan äitini pyynnöstä. Hän sanoi että tälle hänen veljelleen olisi tosi tärkeää, jos joku lähettäisi edes joulukortin. Lähetin, ja siitä asti joka vuosi. Hän ihan liikuttui noinkin pienestä. Kohtelin häntä myös, jos jossain nähtiin, aina kunnioittavasti ja juttelin hänen kanssaan kuin kenen tahansa muun, vaikka hän olisi ollut humalassa. Muut, varsinkin naiset, usein nyrpistelivät nenäänsä ja pysyivät kaukana. Kutsuin joskus miehen luokseni, kävin heilläkin tosin joskus käynnit jäi lyhyiksi koska mies oli siinä kunnossa ettei vierailusta tullut mitään (esim. alushoususillaan, sössötti niin ettei puheesta saa selvää) mutta sellainen se alkoholismi-sairaus on. 

Tämä äidin veli kuoli viime vuonna, kaaduttuaan juovuksissa oman asuntonsa edessä oleviin portaisiin ja lyötyään päänsä. Testamentissa vielä muisti minua mikä tuntui mukavalta, vaikken todellakaan odottanut sellaista, minä vaan halusin kohdella häntä IHMISENÄ, koska hän oli ihminen, eikä jokin likainen saasta vaikka olikin sairastunut alkoholismiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki, jos on valmis jättämään myös kaikki muut sukulaiset heidän vikojensa takia. Reilu peli, kaikille sama kohtelu.

Muut sukulaiset toimivat vioistaan huolimatta luotettavasti. Sovitut jutut pitävät. Alkoholistin kanssa ei.

Ei se luotettavuus ole ainoa kriteeri jota kannattaa seurata.

Alkoholisti on huomattavasti huonompaa seuraa kuin muut sukulaiset. Epäluotettava ja itsekeskeinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootteko keskustellu asiasta tän henkilön kanssa? Te voisitte kertoa sille miltä hänen alkoholin kulutus tuntuu teistä ja yrittää autta sitä vähentämään. Pois jättäminen todennäköisemmin vaan pahentaisi juomista. Joten tuki on tärkein mitä voi antaa.

Yritä miettiä hänen näkökulmasta asioita.

Miksi? Eihän alkoholistikaan mieti asioita kuin omasta näkökulmastaan. Miksi hänellä olisi oikeus johonkin erityiskohteluun?

Koska joutkut alkoholisoituu masennuksen tai trauman takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootteko keskustellu asiasta tän henkilön kanssa? Te voisitte kertoa sille miltä hänen alkoholin kulutus tuntuu teistä ja yrittää autta sitä vähentämään. Pois jättäminen todennäköisemmin vaan pahentaisi juomista. Joten tuki on tärkein mitä voi antaa.

Yritä miettiä hänen näkökulmasta asioita.

Miksi? Eihän alkoholistikaan mieti asioita kuin omasta näkökulmastaan. Miksi hänellä olisi oikeus johonkin erityiskohteluun?

Koska joutkut alkoholisoituu masennuksen tai trauman takia.

Ihmisellä on velvollisuus hoitaa mielenterveyttään. Ei tuo ole mikään hyväksyttävä selitys huomiselle ja huonolle käytökselle.

Vierailija kirjoitti:

No, meidän suvusta äitini veljen jättivät alkoholiongelman vuoksi kaikki, jopa hänen oma tyttärensä. Tytär välillä vain soitteli kylmiä viestejä, joissa oli huolissaan ettei isä vaan tuhlaa hänelle tulossa olevaa perintöä, ja yritti udella summaa joka mahdollisesti on odotettavissa perintönä - ihan vaan että osaa arvioida millaisen asuntolainan uskaltaa ottaa. Tämä alkoholisoitunut isä loukkaantui syvästi, ja syystä. Siinä yksi joka ei koskaan käy, joka ei osoita välittämistä edes joulukortilla, kyttää jo korppikotkana että koska se kuolee että saa sen omaisuuden (rahaa tuskin paljoa oli mutta ihan hyvä rivitaloasunto Helsingissä, hankittu ennen alkoholisoitumista).

Itse pyrin olemaan tämän ihmisen kanssa tekemisissä. Aloitin oikeastaan äitini pyynnöstä. Hän sanoi että tälle hänen veljelleen olisi tosi tärkeää, jos joku lähettäisi edes joulukortin. Lähetin, ja siitä asti joka vuosi. Hän ihan liikuttui noinkin pienestä. Kohtelin häntä myös, jos jossain nähtiin, aina kunnioittavasti ja juttelin hänen kanssaan kuin kenen tahansa muun, vaikka hän olisi ollut humalassa. Muut, varsinkin naiset, usein nyrpistelivät nenäänsä ja pysyivät kaukana. Kutsuin joskus miehen luokseni, kävin heilläkin tosin joskus käynnit jäi lyhyiksi koska mies oli siinä kunnossa ettei vierailusta tullut mitään (esim. alushoususillaan, sössötti niin ettei puheesta saa selvää) mutta sellainen se alkoholismi-sairaus on. 

Tämä äidin veli kuoli viime vuonna, kaaduttuaan juovuksissa oman asuntonsa edessä oleviin portaisiin ja lyötyään päänsä. Testamentissa vielä muisti minua mikä tuntui mukavalta, vaikken todellakaan odottanut sellaista, minä vaan halusin kohdella häntä IHMISENÄ, koska hän oli ihminen, eikä jokin likainen saasta vaikka olikin sairastunut alkoholismiin.

Tytär on luultavasti kärsinyt paljon isänsä alkoholismin vuoksi, paljon enemmän kuin sinä. Ehkä hän on tehnyt tuon ratkaisun siksi, ettei ole muutakaan enää voinut. Jokaisen on elettävä sitä omaa elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootteko keskustellu asiasta tän henkilön kanssa? Te voisitte kertoa sille miltä hänen alkoholin kulutus tuntuu teistä ja yrittää autta sitä vähentämään. Pois jättäminen todennäköisemmin vaan pahentaisi juomista. Joten tuki on tärkein mitä voi antaa.

Yritä miettiä hänen näkökulmasta asioita.

Miksi? Eihän alkoholistikaan mieti asioita kuin omasta näkökulmastaan. Miksi hänellä olisi oikeus johonkin erityiskohteluun?

Koska joutkut alkoholisoituu masennuksen tai trauman takia.

Ihmisellä on velvollisuus hoitaa mielenterveyttään. Ei tuo ole mikään hyväksyttävä selitys huomiselle ja huonolle käytökselle.

Juu, mut pahinta mitä joku voi tehdä ihmiselle jolla on mt-ongelmia on jättää se oman onnensa nojaa. Tälläinen ihminen ei välttämättä tiedosta ite niitä ongelmia, minkä takia niitä pitää tukea ja auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei alkoholisti halua aina parantua, joten hän on valinnut viinan. Sukulaiset ovat hänelle vain välttämätön paha, joten antakaa alkoholistin olla rauhassa ja juhlikaa te muut.

On totta, että alkoholisti ei aina halua parantua. Sekin voi olla yksi alkoholismi-sairauden oire, että tuntuu että elämä ilman tuttua päässä vaikuttavaa kemikaalia ei ole elämisen arvoista. Tai sitten hän ei ole pystynyt raitistumaan vaikka olisi monta kertaa yrittänyt. Esim. äitini veli oli saanut haimatulehduksenkin kerran ja vannoi että lopettaa juomisen. Ei vaan pystynyt, petti itseään sillä että lopetti joksikin aikaa väkevien juomisen ja uskoi itsekin ettei enää juo viinaa ollenkaan. Ihmettelin käydessäni, että silti jotenkin oli humalaisen oloinen, mutta ajattelin että ehkä pitkä jokapäiväinen juominen on vahingoittanut aivoja niin että hän on selvänä tuollainen. Mutta sitten mies napsautti auki kaljatölkin, ja ihmettelin että mitä, siunhan ei pitänyt juoda enää! Hän oli ihan aidon hämmästynyt, että kaljaa hän vaan, ei viinaa. Tosiasiassa alkoholismi OLI varmasti jo muuttanut aivojen toimintaa ja ajattelukykyä, kun pystyi noin uskomaan että kalja ei ole viinaa eikä siis haitallista.

Se ettei halua tai pysty lopettamaan juomista ei silti tarkoita, että henkilöllä ei ole ihmisen tunteita ja hän ei haluaisi että joku muistaa ja välittää. Oma, melko rajattu kokemus toki (olen elämässäni suht läheisesti tuntenut 3 merkittävästi alkoholisoitunutta ihmistä) on, että nämä on usein jopa hyvin herkkiä ja tunteellisia ihmisiä, mikä on voinut alunperin olla osasyynää johtamassa juomaan: elämä jonka me "kovemmat" ihmiset kestämme sisulla, voi olla liikaa ilman kemiallista pehmennystä heille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei alkoholisti halua aina parantua, joten hän on valinnut viinan. Sukulaiset ovat hänelle vain välttämätön paha, joten antakaa alkoholistin olla rauhassa ja juhlikaa te muut.

On totta, että alkoholisti ei aina halua parantua. Sekin voi olla yksi alkoholismi-sairauden oire, että tuntuu että elämä ilman tuttua päässä vaikuttavaa kemikaalia ei ole elämisen arvoista. Tai sitten hän ei ole pystynyt raitistumaan vaikka olisi monta kertaa yrittänyt. Esim. äitini veli oli saanut haimatulehduksenkin kerran ja vannoi että lopettaa juomisen. Ei vaan pystynyt, petti itseään sillä että lopetti joksikin aikaa väkevien juomisen ja uskoi itsekin ettei enää juo viinaa ollenkaan. Ihmettelin käydessäni, että silti jotenkin oli humalaisen oloinen, mutta ajattelin että ehkä pitkä jokapäiväinen juominen on vahingoittanut aivoja niin että hän on selvänä tuollainen. Mutta sitten mies napsautti auki kaljatölkin, ja ihmettelin että mitä, siunhan ei pitänyt juoda enää! Hän oli ihan aidon hämmästynyt, että kaljaa hän vaan, ei viinaa. Tosiasiassa alkoholismi OLI varmasti jo muuttanut aivojen toimintaa ja ajattelukykyä, kun pystyi noin uskomaan että kalja ei ole viinaa eikä siis haitallista.

Se ettei halua tai pysty lopettamaan juomista ei silti tarkoita, että henkilöllä ei ole ihmisen tunteita ja hän ei haluaisi että joku muistaa ja välittää. Oma, melko rajattu kokemus toki (olen elämässäni suht läheisesti tuntenut 3 merkittävästi alkoholisoitunutta ihmistä) on, että nämä on usein jopa hyvin herkkiä ja tunteellisia ihmisiä, mikä on voinut alunperin olla osasyynää johtamassa juomaan: elämä jonka me "kovemmat" ihmiset kestämme sisulla, voi olla liikaa ilman kemiallista pehmennystä heille.

Monet herkät ihmiset hoitavat silti ongelmiaan. Etsivät apua. Elämä ei ole kenellekään helppoa. Ihmisellä on silti vastuu valinnoistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootteko keskustellu asiasta tän henkilön kanssa? Te voisitte kertoa sille miltä hänen alkoholin kulutus tuntuu teistä ja yrittää autta sitä vähentämään. Pois jättäminen todennäköisemmin vaan pahentaisi juomista. Joten tuki on tärkein mitä voi antaa.

Yritä miettiä hänen näkökulmasta asioita.

Miksi? Eihän alkoholistikaan mieti asioita kuin omasta näkökulmastaan. Miksi hänellä olisi oikeus johonkin erityiskohteluun?

Koska joutkut alkoholisoituu masennuksen tai trauman takia.

Ihmisellä on velvollisuus hoitaa mielenterveyttään. Ei tuo ole mikään hyväksyttävä selitys huomiselle ja huonolle käytökselle.

Juu, mut pahinta mitä joku voi tehdä ihmiselle jolla on mt-ongelmia on jättää se oman onnensa nojaa. Tälläinen ihminen ei välttämättä tiedosta ite niitä ongelmia, minkä takia niitä pitää tukea ja auttaa.

Miten sinä autat ihmistä, joka ei halua ottaa apua vastaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, meidän suvusta äitini veljen jättivät alkoholiongelman vuoksi kaikki, jopa hänen oma tyttärensä. Tytär välillä vain soitteli kylmiä viestejä, joissa oli huolissaan ettei isä vaan tuhlaa hänelle tulossa olevaa perintöä, ja yritti udella summaa joka mahdollisesti on odotettavissa perintönä - ihan vaan että osaa arvioida millaisen asuntolainan uskaltaa ottaa. Tämä alkoholisoitunut isä loukkaantui syvästi, ja syystä. Siinä yksi joka ei koskaan käy, joka ei osoita välittämistä edes joulukortilla, kyttää jo korppikotkana että koska se kuolee että saa sen omaisuuden (rahaa tuskin paljoa oli mutta ihan hyvä rivitaloasunto Helsingissä, hankittu ennen alkoholisoitumista).

Itse pyrin olemaan tämän ihmisen kanssa tekemisissä. Aloitin oikeastaan äitini pyynnöstä. Hän sanoi että tälle hänen veljelleen olisi tosi tärkeää, jos joku lähettäisi edes joulukortin. Lähetin, ja siitä asti joka vuosi. Hän ihan liikuttui noinkin pienestä. Kohtelin häntä myös, jos jossain nähtiin, aina kunnioittavasti ja juttelin hänen kanssaan kuin kenen tahansa muun, vaikka hän olisi ollut humalassa. Muut, varsinkin naiset, usein nyrpistelivät nenäänsä ja pysyivät kaukana. Kutsuin joskus miehen luokseni, kävin heilläkin tosin joskus käynnit jäi lyhyiksi koska mies oli siinä kunnossa ettei vierailusta tullut mitään (esim. alushoususillaan, sössötti niin ettei puheesta saa selvää) mutta sellainen se alkoholismi-sairaus on. 

Tämä äidin veli kuoli viime vuonna, kaaduttuaan juovuksissa oman asuntonsa edessä oleviin portaisiin ja lyötyään päänsä. Testamentissa vielä muisti minua mikä tuntui mukavalta, vaikken todellakaan odottanut sellaista, minä vaan halusin kohdella häntä IHMISENÄ, koska hän oli ihminen, eikä jokin likainen saasta vaikka olikin sairastunut alkoholismiin.

Tytär on luultavasti kärsinyt paljon isänsä alkoholismin vuoksi, paljon enemmän kuin sinä. Ehkä hän on tehnyt tuon ratkaisun siksi, ettei ole muutakaan enää voinut. Jokaisen on elettävä sitä omaa elämäänsä.

Joo en minä sitä sinänsä ihmetellyt ettei isäänsä muistanut ja vieraillut. Tämä mies ei ollut ollut tosin alkoholisti vielä kun tytär oli lapsi tai asui kotona. Ehkä vähän viinaan menevä niin että jos oli jotkut häät niin otti siellä enemmän kuin keskiverto vieras jne, mutta kävi töissä, eli tavanomaisesti. Vaimon kuolema syöpään aloitti sen että alkoi juoda joka viikonloppu paljon. Teki silti ammattinsa eläkeikään asti työnsä aina selvänä ja oli siitä ylpeä, mutta sitten kun eläkkeelle pääsi, homma ratkesi käsistä ja juomisesta tuli kovaa ja jokapäiväistä.

Mutta eihän se kyllä mieltä ylentävää nähtävää ole pro alkoholistin elämä. Hänen tyttärellään kun oli lapsiakin, niin eihän heitä millään voinut harkita vievänsä sinne kylään, koska mennessään ei koskaan tiennyt onko siellä joku pubiruusu nainen ja molemmat alasti, tai oliko sössötyskunnossa tms. Itse kun olin sinkku ja lisäksi ollut parisuhteessa alkoholistin kanssa pystyin paremmin ymmärtämään ja sietämään.