Onko täällä muita naisia, jotka nähdään älykkäänä ja siksi joutuu kokemaan vainoa?

...

Kohtalosi on olla yksi niistä, jotka muuttavat maailmaa, mutta joutuvat kärsimään siitä.

Sellaiseen olen törmännyt että tekemistäni tai sanomisistani yritetään etsiä virheitä.

Se on raivostuttavaa.

Sellaisten ihmisten seurassa en viitsi puhua oikein mitään.

Itse en koskaan korjaa muiden sanomisia tai arvostele ketään, en jakele neuvoja enkä yritä olla mitenkään fiksumpi tai pätevämpi kuin kukaan muukaan.

Silti saan joiltakin osakseni huomauttelua ja virheiden (olemattomienkin) osoittelua.

En tiedä miksi nämä ihmiset toimivat niinkuin toimivat.

Olen kiinnostunut monista asioista ja pystyn keskustelemaan eriloisistakin aiheista, mutta tyrkytä mitään outoja aiheita.

Minua kans usein haastetaan tai kyseenalaistetaan niin että siitä tulee turhaa mielipahaa molemmille osapuolille kun lopuksi huomataan että olen oikeassa. Pikkujutuissa en jaksa väittää vastaan vaan annan toisen uskoa tietävänsä oikein, mutta esim. työasioissa mun on usein pidettävä pääni ja siitä on tullut riitatilanteitakin.

Älykkäänä nähtävät miehet ja naiset joutuvat kohtaamaan vainoa. Koska ovat erilaisia suhteessa niihin muihin. Kyse on jostakin kummallisesta ryhmämentaliteetista jossa joukon ns. yläpuolelle luonnostaan kohoava yksilö koetaan primitiivisesti uhkana joukon integriteetille. Se on surullista ja taantumuksellista, mutta hei, ihminen on.

Mutta tarpeeksi älykäs ei välitä vainosta ellei joku roiku ihan hihassa kiinni. Älykäs vastaa muutaman kerran. Antaa ilmoittaa että tietää mutta jättää mitättömyyden sikseen.

Älykkyyttä on montaa lajia. Sinulta vissiin puuttuu sosiaalista älyä.

M.O.T. kirjoitti:

Älykkyyttä on montaa lajia. Sinulta vissiin puuttuu sosiaalista älyä.

Tämä kommentti tulee _aina_ jo ekalla sivulla kaikkiin älykeskusteluihin.

Vierailija kirjoitti:

M.O.T. kirjoitti:

Älykkyyttä on montaa lajia. Sinulta vissiin puuttuu sosiaalista älyä.

Tämä kommentti tulee _aina_ jo ekalla sivulla kaikkiin älykeskusteluihin.

Jep xD

Vierailija kirjoitti:

Minua kans usein haastetaan tai kyseenalaistetaan niin että siitä tulee turhaa mielipahaa molemmille osapuolille kun lopuksi huomataan että olen oikeassa. Pikkujutuissa en jaksa väittää vastaan vaan annan toisen uskoa tietävänsä oikein, mutta esim. työasioissa mun on usein pidettävä pääni ja siitä on tullut riitatilanteitakin.

Sama. Toisaalta kyllä myönnän nopeasti jos olen väärässä. Olen kuitenkin huomannut, että sanomisiani kyseenalaistetaan enemmän kuin miespuolisten kollegoiden. Sitten tulee näitä noloja tilanteita. Olen teknisellä alalla, jossa on tärkeää tehdä joku asia ns. oikein ja siksi välillä pakko kertoa oma mielipide, vaikka tekisi mieli usein antaa olla. Se on asiakkaille huono homma jos ei tehdä laatua siksi, että miesten pitää päteä. Uuvuttavaa välillä tehdä töitä ilmapalloegomiesten kanssa. Pitää aina varoa ja kävellä munankuorilla ja usein tyhmennän itseäni tarkoituksella. Tulee helpommin toimeen siten.

Todellakin kyllä! Olen naisjohtaja miehisellä alalla. Olen kohdannut sekä törkeää sovinismia (menkkavihjailua, mielialanheittelyvihjailua, ”naiset ei ymmärrä”- vihjailua) että ennen kaikkea kilpailua/riidanhaastamista. Haastetaan ihan päin naamaa, siis kinataan, jankutetaan, väitellään. Palataan useaan kertaan jo käsiteltyyn asiaan.

Viimeinen keino on sitten murjotus/mökötys. Joudun tekemään tiukkoja päätöksiä ja olen joutunut irtisanomaan ihmisiä. Sitten teatraalisesti miehet nakkelee niskojaan tai ignoroi kokouskutsut.

Joidenkin kanssa tappelen, nuorempana varsinkin otettiin kunnolla senkka nenästä ennenkun homma alkoi rullaamaan. Nyt en enää jaksa.

Olen tulosmittareilla ja henkilöstötyytyväisyydellä mitaten hyvä johtaja. Mutta veetuttaa kun ukkojen kanssa koko ajan pitää vääntää ja painia.. Raskasta.

Normia, miehet ei kestä itseään parempa (viusaampi, menestyneempi, uralla korkealle edenneempi) naista. Sellaiselta pyritään ottamaan luulot pois. Se on kuin yhteinen vihollinen joka luo ryhmähenkeä.

Monta kertaa työelämässä tätä olen nähnyt.

Muita älynsä takia ”kiusattuja”?

Kokemukseni mukaan kyseessä ei ole älykkyydestä, vaan pikemminkin tietynlaisesta vahvuudesta johtuvaa puolustusreaktiota. Vaino sanana ei minusta ole oikea kuvaamaan vastapuolen reaktiota. Kyseessä on useammin tuo mainittu haastaminen, kinaaminen, jankuttaminen, suuttuminen ja jopa kiusaava ’huumori’.

Koen olevani sellainen henkilö, joka saa aikaan reaktioita. Näitä aiheuttaa keskustelussa esiin tuomani asiasisällöt, silloin kun keskustelukumppanilla on eriävä mielipide ja yhteinen näkemys puuttuu. En aina myöskään itse jaksa yrittää yksipuolisesti ratkaista asiaa toisen osapuolen kokemuksen huomioimalla tavalla. Joidenkin kanssa se tuntuu myös melko mahdottomalta. Silloin sitten vain väännetään.

Olen huomannut, että nämä muutamat minun kanssani hankalat ihmiset osaavat olla sitä myös joidenkin muiden kanssa, eikä se kohde ole välttämättä nainen (tosin voi olla esimies). Välillä saatan miettiä ja yrittää analysoida mikä heidät saa ärsyyntymään ja miten heidän kanssaan pitäisi henkilöinä toimia. Joskus, lähinnä kiireessä, en vain jaksa ja annan heidän mielipiteensä tai valituksensa olla omassa arvossaan. Ja joskus sitten ärsytän heitä tietoisestikin ja kokeilen erilaisia toimintatapoja. Välillä siis koen tällaiset henkilöt haasteiksi, johon pureutua. Sitten tulee hetkiä kun saatan luovuttaa ja yksikantaisesti totean itsekseni heidän olevan jo lähellä häiriintyneitä k-päitä.

Joo mutta kyllä tää on lähinnä miesten ongelma. Naiset eivät juurikaan intä, haasta, kyseenalaista tai riitele miesesimiestään vastaan. Sen sijaan miehet oikein joukolla haastavat naisesimiestään. Joku ”miehinen ylpeys” ei vaan kestä että on älykkäämpi, vahvempi ja paremmissa tehtävissä oleva nainen.

Aivan sama ilmiö näkyy siinä että vahvaa (lihaksikasta) naista inhotaan ja haastetaan salilla, siinäkin tapauksessa nainen on tunkenut miesten menestysalueelle ja silloin jokainen luikku narukäsi mies kokee, että hänen kyuluu olla vahvempi ja parempi naista. Onhan hän sentään MIES.

Kiinnostaisi tietää mistä helvetistä nää kulttuuriset asenteet kumpuaa? Ei aina kodista. Itsekin kasvatin lapseni sukupuolineutraalisti ja niin vaan poika jostain imi sovinistisia machoarvoja.

En ole mitään vainoamista huomannut, haastamista ja kyseenalaistamista kyllä ihan typeristä asioista. Yksi vanhempi miestuttava tekee sellaista, että kysyy minulta mielipidettä johonkin, ja sitten alkaa todistella miksi mielipiteeni on joka kantilta totaalisen väärä. Ei hajuakaan, miksi tämä tuntuu olevan hänestä jotenkin viihdyttävää. Onneksi ei tarvitse usein tavata.

Mutta vietän yleensä aikaani älykkäiden ihmisten kanssa, joten heitä ei varmaan yksi kohtuuälykäs joukon jatkona häiritse yhtään :D En nimittäin tällaisiin kokemuksiin pahemmin törmää. Minä olen sellainen, jolta tullaan aina kysymään neuvoa kiperiin kysymyksiin, mutta olen aika hiljainen, omissa oloissani viihtyvä ihminen - ehkä minun älyssäni ei ole mitään uhkaavaa?

Vierailija kirjoitti:

En ole mitään vainoamista huomannut, haastamista ja kyseenalaistamista kyllä ihan typeristä asioista. Yksi vanhempi miestuttava tekee sellaista, että kysyy minulta mielipidettä johonkin, ja sitten alkaa todistella miksi mielipiteeni on joka kantilta totaalisen väärä. Ei hajuakaan, miksi tämä tuntuu olevan hänestä jotenkin viihdyttävää. Onneksi ei tarvitse usein tavata.

Mutta vietän yleensä aikaani älykkäiden ihmisten kanssa, joten heitä ei varmaan yksi kohtuuälykäs joukon jatkona häiritse yhtään :D En nimittäin tällaisiin kokemuksiin pahemmin törmää. Minä olen sellainen, jolta tullaan aina kysymään neuvoa kiperiin kysymyksiin, mutta olen aika hiljainen, omissa oloissani viihtyvä ihminen - ehkä minun älyssäni ei ole mitään uhkaavaa?

Ei se ole uhasta kiinni vaan statuksesta, asemasta. Kokeiles olla mieslauman johtaja niin tiedät mistä tässä puhutaan.

En ole huomannut. Mutta opiskeluaikana oli ja työpaikalla on fiksuja miehiä ja naisia saman verran ja kaikki kyllä arvostaa toistensa osaamista ja näkemyksiä. Olen siis erikoislääkäri isossa sairaalassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole mitään vainoamista huomannut, haastamista ja kyseenalaistamista kyllä ihan typeristä asioista. Yksi vanhempi miestuttava tekee sellaista, että kysyy minulta mielipidettä johonkin, ja sitten alkaa todistella miksi mielipiteeni on joka kantilta totaalisen väärä. Ei hajuakaan, miksi tämä tuntuu olevan hänestä jotenkin viihdyttävää. Onneksi ei tarvitse usein tavata.

Mutta vietän yleensä aikaani älykkäiden ihmisten kanssa, joten heitä ei varmaan yksi kohtuuälykäs joukon jatkona häiritse yhtään :D En nimittäin tällaisiin kokemuksiin pahemmin törmää. Minä olen sellainen, jolta tullaan aina kysymään neuvoa kiperiin kysymyksiin, mutta olen aika hiljainen, omissa oloissani viihtyvä ihminen - ehkä minun älyssäni ei ole mitään uhkaavaa?

Ei se ole uhasta kiinni vaan statuksesta, asemasta. Kokeiles olla mieslauman johtaja niin tiedät mistä tässä puhutaan.

No eihän siinä sitten älystä ole kyse vaan asemasta. Ihan tunnettu juttuhan se on, että joillekin miehille naisjohtaja on punainen vaate.

Aloitusviestissä vaan puhuttiin nimenomaan älystä eikä johtajuudesta.

Tämä pätee kaikessa mitä nainen tekee itsenäisesti. Tuo kuntosalivertaus oli hyvä. Jos nainen tavoittelee jotakin ilman miespuolista suojelijana taikka opettajaa käyvät heikot miehet kimppuun. Sitten on miehiä joiden itsetuntemus ja arvomaailma on sellainen, että naisen teot eivät ole uhka. Nämä ovat usein miehiä jotka ovat joutuneet itse kamppailemaan sen kanssa mitä yhteisö odottaa heiltä kautta mitä he itse haluavat.

Tähän on lisättävä myös, että on naisia jotka eivät salli toisille naisille elämää joka rikkoo heidän normejaan mitä nainen saa haluta taikka tehdä.