Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko syyllisyyttä, että haluat olla yksin?
05.08.2018 |
Minä tunnen.
Mieheni on supersosiaalinen ja nauttii ihmisten tapaamisesta ja tilanteista, joissa on paljon ihmisiä. Minä en.
Usein päädymme siihen, että vietän aikaa omalla tavallani yksinäni, ja hän näkee ystäviään. Tähän ei liity draamaa ja hyväksymme molemmat toistemme erilaisuuden.
Tunnen kuitenkin syyllisyyttä siitä, että luen mieluummin kirjaa tai vietän aikaa keskenäni.
Kohtalotovereita?
Kommentit (7)
Älä anna sen tunnelman kehittyä vain ota sitä puheeksi joka kerta kuin se ilmestyy ja selvitä asia kumppanis kanssa. Kommunikointi on tärkein
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunsin joskus nuorena, kun kavereita olisi halunnut tulla kylään, mutta viihdyin yksin ennemmin. En enää aikuisena, tosin eipä kukaan enää edes yritä tulla kyläilemään :D Eikä toi suhteessakaan toiminut, kun toinen osapuoli olisi halunnut, että vietämme muidenkin kanssa aikaa.
En todellakaan! Seurassa on välillä ihan kiva olla, mutta nautin täysin siemauksin yksinolosta enkä häpeile sitä yhtään!
En todellakaan tunne syyllisyyttä, miksi ihmeessä tuntisin? En kuitenkaan aina ole yksin, vaan vietän aikaa myös perheen, sukulaisten ja ystävien kanssa, en vaan koko ajan. Kaipa kaikki haluavat joskus olla yksin? Ei mun ystävät ja sukulaisetkaan kukaan ole mitään supersosiaalisia, ei oikein sovi suomalaiseen sielunmaisemaan sellainen jatkuva kyläluutailu.
En tunne, sillä mieheni on samanlainen introvertti kuin itsekin olen. Kummallekin järjestyy hyvin omaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis en todellakaan tunne syyllisyyttä. Mies saa mennä omia menojaan kavereidensa kanssa ja minä omiani yksin. Sehän on juuri paras järhestely. Eikai se mies nyt sua introverttiä haluaisi mukaansakaan tunnelmaa pilaamaan :) ei muutakuin nautit omasta rauhasta.
Vietin juuri aikaa yksin telttaillen ja en kyllä ymmärrä, miten ihmeessä sellaisesta pitäisi tuntea syyllisyyttä.
Tuntuu, että pitäiskö mun haluta olla jonkun kanssa.
Pelkään myös, että leimataan luuseriksi, kun on niin vähän sos.elämää.