Olen työkokeilussa päiväkotiryhmässä ja täällä on ryhmän varhaiskasvattajilla tunnekasvatusasiat aivan hukassa

Moni tekee vaan töitä niin kuin on aina tehnyt eikä jaksa päivittää tietojaan. Tämä siitä huolimatta, että laki velvoittaa täydennyskoulutukseen ja päiväkodinjohtajankin tulisi siitä huolehtia.

Jos on tottunut kasvattamaan lapsia pelolla niin siitä tavasta eroon pääseminen on vaikeaa.

Kentällä on armoton pula koulutetuista työntekijöistä, pelkästään pääkaupunkiseudulta puuttuu 700 pätevää lastentarhanopettajaa! Ja pätevät lastenhoitajat sekä avustajatkin ovat kullanarvoisia ammattilaisia, ei heitäkään ole rekrytoitavaksi joka paikkaan. Ja jos koulutus ja asenteet ovat jostain menneisyydestä, on vaikea päästä päivittämään osaamistaan, koska koulutuksista säästellään, vaikka niitä olisi, miten sinne voit lähteä kun tiedät, että tilallesi ei oteta sijaista ja koulutuspäiväsi ajaksi lapsiryhmä jää yhden tai kahden varhaiskasvattajan varaan - silloin on vaikea ottaa ja lähteä, yritetään vaan pärjäillä jotenkin päivästä toiseen aliresurssoidussa työpaikassa. Pitäisi myös enemmän huomioida kasvatushenkilöstön jaksamista - kun on viimeiseen asti niistetty olo ja päivästä toiseen tilanne, että työmäärä on kohtuuton, vaatii paljon jopa hyvin tunnetaitoiselta ja tasapainoiselta ihmiseltä jaksaa työn tunnekuormitusta. Suuren lapsiryhmän tarpeisiin vastaaminen, melu ja lasten hankalien tunnetilojen ja käytökseen ohjaus vaatii paljon henkisiä ja fyysisiä voimavaroja ihan jo normaaliarjessa, etenkin kun lasten ongelmallinen käyttäytyminen ja vaativuus näyttäa vain kasvavan. On ihan tavallista, että joudut kantamaan vastuuta 10-21 lapsesta osan päivästä, kun kollegat ovat saikulla tai jo lähteneet pois töistä työvuoronsa loputtua. Silloin helposti turvautuu autoritaarisempaan vuorovaikutukseen kuin tilanteissa, missä joustovaraa tuntuu olevan enemmän eikä vain sammutella tulipaloja. Sekä henkilökunnan koulutuksella että määrällä on väliä!

Önnönnöö.

Vierailija kirjoitti:

Kentällä on armoton pula koulutetuista työntekijöistä, pelkästään pääkaupunkiseudulta puuttuu 700 pätevää lastentarhanopettajaa! Ja pätevät lastenhoitajat sekä avustajatkin ovat kullanarvoisia ammattilaisia, ei heitäkään ole rekrytoitavaksi joka paikkaan. Ja jos koulutus ja asenteet ovat jostain menneisyydestä, on vaikea päästä päivittämään osaamistaan, koska koulutuksista säästellään, vaikka niitä olisi, miten sinne voit lähteä kun tiedät, että tilallesi ei oteta sijaista ja koulutuspäiväsi ajaksi lapsiryhmä jää yhden tai kahden varhaiskasvattajan varaan - silloin on vaikea ottaa ja lähteä, yritetään vaan pärjäillä jotenkin päivästä toiseen aliresurssoidussa työpaikassa. Pitäisi myös enemmän huomioida kasvatushenkilöstön jaksamista - kun on viimeiseen asti niistetty olo ja päivästä toiseen tilanne, että työmäärä on kohtuuton, vaatii paljon jopa hyvin tunnetaitoiselta ja tasapainoiselta ihmiseltä jaksaa työn tunnekuormitusta. Suuren lapsiryhmän tarpeisiin vastaaminen, melu ja lasten hankalien tunnetilojen ja käytökseen ohjaus vaatii paljon henkisiä ja fyysisiä voimavaroja ihan jo normaaliarjessa, etenkin kun lasten ongelmallinen käyttäytyminen ja vaativuus näyttäa vain kasvavan. On ihan tavallista, että joudut kantamaan vastuuta 10-21 lapsesta osan päivästä, kun kollegat ovat saikulla tai jo lähteneet pois töistä työvuoronsa loputtua. Silloin helposti turvautuu autoritaarisempaan vuorovaikutukseen kuin tilanteissa, missä joustovaraa tuntuu olevan enemmän eikä vain sammutella tulipaloja. Sekä henkilökunnan koulutuksella että määrällä on väliä!

Tosiaan monet väittävät, että varhaiskasvatuksen henkilökunnan koulutus on "turhaa" tai että ei siinä ainakaan mitään kandidaatin tai maisterin tutkintoa tarvita. Mutta käytännön tulos sellaisesta ajattelusta on sitten se, että työtä tehdään mutupohjalta tai joitakin vuosikymmeniä vanhoja oppeja muistellen.

Mä annan alapeukun kaikille, jotka puhuvat tunteitten sanoittamisesta. Typerämpää ilmausta en ihan heti keksi.

Onko tuo jäähypenkin käyttö edes luvallista päiväkodeissa nykyään? Muistelisin ettei ole.

Niin, koulutus auttaa ymmärtämään tekijöitä, jotka vaikuttavat lapsen tasapainoiseen kehitykseen, esimerkiksi kiintymyssuhteen merkitystä ja siihenhän nimenomaan vaikuttaa, millä tavalla lapsen aloitteisiin ja tarpeisiin vastataan. Oman kiintymyssuhdetyylinsä ja sen vaikutusten ymmärtäminen on tällöin tärkeää, sillä se vaikuttaa etenkin kuormittavissa, tunnevaltaisissa tilanteissa vuorovaikutukseen lapsen kanssa ja sillä on siten vaikutuksensa lapsen turvallisuudentunteeseen ja emotionaaliseen kehitykseen. Tieteellinen tieto, itsetuntemus ja -reflektio jne muuttuvat vuorovaikutusosaamiseksi, mitä ihmissuhdetyössä tarvitaan. On surullista, jos koulutukselle ei anneta arvoa ja ajatellaan, että ihminen tekee työtään persoonallaan. Voi myös ajatella, että koulutus, tieto ja osaaminen myös vaikuttaa siihen millainen ihminen on ja  muuttaa persoonaa! 

Itse asiassa tunteiden nimeäminen ja ylipäätään eri asioiden nimeäminen lapsen kanssa on tärkeää ,sillä käsitteiden ala ja laajuus selviävät lapselle kokemusten ja oppimisen kautta, ja oppimisessa kielellä on tärkeä merkitys. 

Työkokeilussa ja luulet tietäväsi asiat paremmin kuin ammattilaiset?

Jäähypenkki ei ole kuulu institutionaaliseen varhaiskasvatukseen, mutta jokin rauhoittumispaikka on hyvä olla lapsella, joka "käy kierroksilla". Aikuisen läsnäolo on silloin tärkeää, koska lapsi tarvitsee aikuisen apua itsesäätelyn opettelussa. 

Vierailija kirjoitti:

Melkein voisi sanoa, ettei ryhmän varhaiskasvattajilla näytä olevan mitään tietoa tunnekasvatuksesta. Lasten tunteita ei sanoiteta, lapsia ei itseään rohkaista sanoittamaan tunteitaan, tunnekortteja ei ole käytössä ja jos lapsi ei tottele niin patenttiratkaisu on kiikuttaa tämä jäähypenkille selviämään yksin pahasta olostaan tai hämmennyksestään. Jäähyttäminen on niin yleistä, että sitä varten on ryhmän eteisen seinustalla tuolit pysyvästi varattuna!

Oikeastaan ainoa asia missä tunnekasvatusta edes hiukan sivutaan on se, että jos lapsi kiusaa toista niin tälle sanotaan, että se kiusaaminen tuntuu toisesta pahalta.

Ensivaikutelma tästä paikasta oli, että ihan kuin olisi palannut aikakoneella johonkin 90-luvulle tai 2000-luvun alkuun...

Kuinka kauan olet ollut siinä pk.ssa?

Lapseni päiväkodissa oli lastentarhanopettajana nainen, joka koulussa kiusasi minua. Lapsi ei viihtynyt siellä koskaan, onneksi ei tarvinnut olla paljoa. En tosiaan tahtoisi sitä eukkoa kasvattamaan lastani tai yhtään ketään, koulutuksesta riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melkein voisi sanoa, ettei ryhmän varhaiskasvattajilla näytä olevan mitään tietoa tunnekasvatuksesta. Lasten tunteita ei sanoiteta, lapsia ei itseään rohkaista sanoittamaan tunteitaan, tunnekortteja ei ole käytössä ja jos lapsi ei tottele niin patenttiratkaisu on kiikuttaa tämä jäähypenkille selviämään yksin pahasta olostaan tai hämmennyksestään. Jäähyttäminen on niin yleistä, että sitä varten on ryhmän eteisen seinustalla tuolit pysyvästi varattuna!

Oikeastaan ainoa asia missä tunnekasvatusta edes hiukan sivutaan on se, että jos lapsi kiusaa toista niin tälle sanotaan, että se kiusaaminen tuntuu toisesta pahalta.

Ensivaikutelma tästä paikasta oli, että ihan kuin olisi palannut aikakoneella johonkin 90-luvulle tai 2000-luvun alkuun...

Kuinka kauan olet ollut siinä pk.ssa?

2 kk.

Vierailija kirjoitti:

Niin, koulutus auttaa ymmärtämään tekijöitä, jotka vaikuttavat lapsen tasapainoiseen kehitykseen, esimerkiksi kiintymyssuhteen merkitystä ja siihenhän nimenomaan vaikuttaa, millä tavalla lapsen aloitteisiin ja tarpeisiin vastataan. Oman kiintymyssuhdetyylinsä ja sen vaikutusten ymmärtäminen on tällöin tärkeää, sillä se vaikuttaa etenkin kuormittavissa, tunnevaltaisissa tilanteissa vuorovaikutukseen lapsen kanssa ja sillä on siten vaikutuksensa lapsen turvallisuudentunteeseen ja emotionaaliseen kehitykseen. Tieteellinen tieto, itsetuntemus ja -reflektio jne muuttuvat vuorovaikutusosaamiseksi, mitä ihmissuhdetyössä tarvitaan. On surullista, jos koulutukselle ei anneta arvoa ja ajatellaan, että ihminen tekee työtään persoonallaan. Voi myös ajatella, että koulutus, tieto ja osaaminen myös vaikuttaa siihen millainen ihminen on ja  muuttaa persoonaa! 

Asioiden sekoittaminen termikikkailulla ainakin tuntuu olevan asia, joka yliopistossa opitaan. Toisaalta lasten perushoitoa siellä ei opeteta, vaikka se työelämän puolella on suurin yksittäinen osa työtehtäviä. Moni lto ei valmistuessaan edes osaa vaippaa vaihtaa.

Kommentti tuohon, että työkokeilussa, ja luulet tietäväsi asiat paremmin jne.

Esim. minulla on kasvatustieteiden tutkinto ja kokemusta monelta alalta, myös kasvatuksesta, opetuksesta ja koulutuksesta. on myös omia lapsia.  Olen työkokeilussa yhdellä niistä muista aloista, joten...

Näytä mallia, keskustele ja muuta päiväkodin toimintatapoja. Kun tunnet tunneasioita, osaat varmasti tehdä sen viisaasti.

Minua arvelluttaisi laittaa lasta päiväkotiin, jossa sovelletaan muodikkaita psykologisia oppeja. En usko että on henkisen hyvinvoinnin kannalta hyväksi jatkuvasti ajatella miltä nyt tuntuu. Tai jos kiusaamiseen puuttuminen on sitä että sanotaan että toisesta tuntuu pahalta. No shit, Sherlock, toteaa lapsi ja jatkaa kiusaamista.

Vierailija kirjoitti:

Minua arvelluttaisi laittaa lasta päiväkotiin, jossa sovelletaan muodikkaita psykologisia oppeja. En usko että on henkisen hyvinvoinnin kannalta hyväksi jatkuvasti ajatella miltä nyt tuntuu. Tai jos kiusaamiseen puuttuminen on sitä että sanotaan että toisesta tuntuu pahalta. No shit, Sherlock, toteaa lapsi ja jatkaa kiusaamista.

Sepä ei olekaan mikään uskonasia.

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tunteiden nimeäminen ja ylipäätään eri asioiden nimeäminen lapsen kanssa on tärkeää ,sillä käsitteiden ala ja laajuus selviävät lapselle kokemusten ja oppimisen kautta, ja oppimisessa kielellä on tärkeä merkitys. 

Ongelmana on se, että aikuinen sanoittaa sitä, mitä hän kuvittelee lapsen tuntevan. Kyseessä voi olla inho, vaikka aikuinen sanoo, että viha. Lapsi ei välttämättä ole surullinen, hän voi varsin hyvin olla kiukkuinen, mutta hiljaa. Tämä aikuisten vimma sanoittaa lasten tunteita johtaa siihen, että lapset eivät enää tunnista tunteitaan, koska aikuinen on nimennyt ne väärin.