Lue keskustelun säännöt.
Miksi en saa kaivata kumppania vierelleni?
02.08.2018 |
Kaipaan miestä vierelleni. Ihan tavalliseen parisuhteeseen, jakamaan perusarkea, juttukaveriksi, elämänkumppaniksi. Mutta miksi en saa kaivata? Miksi toiveeni lytätään ivalla, vähättelyllä, bessewisseröinnillä tai suoranaisella vihalla?
"Ei se parisuhde kuule ole elämää autuaaksi tekevä asia", " ei se mies sinusta kokonaista tee", "ei e parisuhde ole kuule koko elämä", "ei kuule se parisuhde ole mikään perusoikeus kaikille...", "nauti omasta seurastasi", "keskity elämässäsi muihin asioihin", "keskity itseesi", "opi arvostamaan omaa aikaasi, nauti kun voit", jne, jne, jne.
Siinä vain osa hokemista joita minulle ladellaan alituiseen. Vähän niinkuin tyyliin "Voi kuule, ei se maailma niin pyöri että sullakin vois parisuhde olla, hahahahhaa". Olen kyllä kokenut parisuhteen, pitkän avioliiton arkineen päivineen ja sen jälkeisen elämän yksin. Olen elänyt yksin kauemmin kuin moni tätä lukeva on edes ollut olemassa. Tiedän tasan tarkkaan mitä on elää niin myötä kuin vastoinkäymisissä kuin yksin, eronneenakin. Nämä jatkuvasti saamani neuvot kuvottavat. Näiden latelijat eivät välttämättä itse ole kuin maks. parikymppisiä silloin tällöin "seukanneita" kimuleita, jotka sitten kokemuksen syvällä rintaäänellä yrittävät neuvoa.
Onko siis ylipäätään ihmisten mielestä VÄÄRIN haluta elää parisuhteessa? Minä olen nainen ja kaipaan miehen seuraa, kumppanuutta ja kosketusta. Miten se voi olla niin väärin???????
Kommentit (11)
Mulla ihan sama! Muiden "lohduttavista" kommenteista päätellen en saisi kaivata miestä vaan minun pitäisi ymmärtää kuinka hyvää elämäni jo nyt on. Kaikkein pöyristyttävintä on kun sanotaan että ensin pitää oppia elämään itsensä kanssa tai että ei ole vielä tarpeeksi kehittynyt tai kypsä tai valmis parisuhteeseen. Tai että on pelkästään itsestä kiinni onko yksin vai kaksin. Tai että ehkä onkin tarkoitettu että olen yksin. Voi itku, olen jo 54-v ja kokenut pelkästään manipuloivia, narsistisia, yhtä-tyhjän-kanssa tai huijaus- miessuhteita, jotka on olleet niin lyhyitä että tuskin voi edes suhteiksi nimittää.
Vertaistukea tässä haetaan tai ehkä mahd edes jotain myötätuntoa mutta sitä täällä on turha odottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä varmasti moni muukin haluaa parisuhdetta. Se on kuitenkin mielestäni tosiasia, että onni ja tyytyväisyys elämään lähtee omasta itsestä olosuhteista ja parisuhdestatuksesta huolimatta. Minulle parisuhde ei tuo mitään lisäarvoa, ellei sitten ole kyseessä todellinen sielunkumppani. Parisuhde ihan vaan parisuhteen vuoksi on itselleni kuin hirttosilmukka kaulan ympärillä. Olen muuten 40+ ikäinen, pitkä liitto takana ja nyt useampi vuosi hyvää sinkkuelämää takana.
Ei kenenkään muun pitäisi sanella, mitä joku saa kaivata.
Ja vaikka elämä voi toisaalta olla suht hyvää esim. ilman kumppania tai lasta, ystävää...
Ei se sitä kaipuuta kokonaan poista :( ...
Totta kai saat. Ei sitä voi kukaan sinulta kieltää. Minusta taas tuntuu, että sinkkuudesta ei saisi nauttia :D
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmasti moni muukin haluaa parisuhdetta. Se on kuitenkin mielestäni tosiasia, että onni ja tyytyväisyys elämään lähtee omasta itsestä olosuhteista ja parisuhdestatuksesta huolimatta. Minulle parisuhde ei tuo mitään lisäarvoa, ellei sitten ole kyseessä todellinen sielunkumppani. Parisuhde ihan vaan parisuhteen vuoksi on itselleni kuin hirttosilmukka kaulan ympärillä. Olen muuten 40+ ikäinen, pitkä liitto takana ja nyt useampi vuosi hyvää sinkkuelämää takana.
Tuossa olen täysin samaa mieltä, että vain persoonaltaan täysin itselle sopiva kumppani kelpaa parisuhteeseen, kun ei enää olla perhettä perustamassa.
Me 40-50-60 -vuotiaat itselliset ja pärjäävät naiset emme kaipaa "parisuhdetta" henkisesti kypsymättömän, itsekkään mieslapsen kanssa. Monelle varttuneemmallekin miehelle nainen/puoliso on lähinnä hyödyke, joka on hänen käytettävissään. Muuta mies ei "parisuhteesta" tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset on aina aikamoisia kontrolloimaan toistensa haluamisia ja tekemisiä.
Pohjimmiltaan kyse on varmaan omista peloista, epävarmuuksista pettymyksistä jne. Jotain sellaista mitä yrittää sulkea mielestään.
Jos esim. sinä kerrot haluavasi miehen, kaverinaisesi saattaa pelätä jäävänsä sitten syrjään kaveruudessanne, saattaa tuntea itsensä huonommaksi jos löydätkin miehen ja hän ei, hän on saattanut kokea epäonnea eikä uskalla enää itse jne.
Naiset myös tuntuvat haluavan, että kaikki naiset olisivat samanlaisia.
He kai tuntevat epävarmuutta omista valinnoistaan?
Tämä koskee lähes kaikkea naisiin liittyvää. Kaikesta naisiin liittyvästä saa aina hirveän myllyn aikaiseksi. Olipa kyse unelma-ammatista, imetyksestä, ihmissuhteista, vaatteista, painosta. Mistä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet tulkinnut ap väärin nuo ihmisten kommentit. Ei niiden tarkoitus ole olla vähättelyä tai vihaa eikä ihmiset tarkoita, että et saisi haluta parisuhdetta. Nuo kommentit on sitä, kun ihmiset ei tiedä mitä sanoa vaikeaan asiaan tai miten lohduttaa toista. Silloin sanotaan usein tahattomasti jotain kepeää tai ylipositiivista.
Tiedäthän, vähän sama kuin jos joku sairastuu vakavasti, niin hänelle saatetaan sanoa, että "usko pois, ihan kohta olet täysin terve (vaikka molemmat tietää, että näin ei välttämättä ole)" tai jos joku masentuu, niin hänelle sanotaan, että "lähde lenkille ja nauti elämästä niin murheet unohtuu" tai "ota itseäsi niskasta kiinni, mieti että jollain on syöpä ja nauti siitä mikä sinulla on kuitenkin hyvin".
Sama asia kuin joku ruikuttaisi että haluaa 10 miljoonaa euroa ja luksuskartanon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulle ap:
Vähän samanlaisessa tilanteessa.
Olen viiskymppinen nainen, eronnut muutama vuosi sitten ja olen tosi yksinäinen.
Päivät menee nopeasti, se arki, mutta viikonloput on pitkiä.
Kaveripiiriin ei vaan mahdu kun joskus ja jouluna, eikä silloinkaan.
Ei sukulaiset kutsu luoksensa, vaikka tietävät että olen yksin.
Kaipaan miehen läheisyyttä. Kosketusta. Haluaisin antaa sitä samaa myös itse tälle toiselle.
Keskusteluja omasta ja toisen arjesta, maailmanmenosta. Kokkailua yhdessä.
Samanlaista kommenttia tulee ku sinullakin.
En viihdy ravintoloissa, enkä usko oikean löytymiseen netin välityksellä.
Ehkä jonain päivänä sitten. Ihan yllättäin, se oikea on siinä.
Epäilen, mutta en ole luopunut toivosta.
Tsemppiä sinulle!
No saat sä mutta tarviiko sitä kaipuuta kailottaa täällä tuntemattomille? Mitä se muka sua auttaa?