Puolison isovanhempien ehdotus, ryhtyisitkö tällaiseen?

Miksi muuten olisi lapsenlapsen tehtävä huolehtia isovanhemmistaan? Mitenkäs ne omat lapset? Teillä on ihan tapeeksi hoidettavaa omassakin katraassa.

Vois olla aika raskasta..Pitäs olla joku takuu olemassa jos tulee vakavampia sairauksia

Kyllä teillä on sen vastauksen tultava omasta sisästänne. Aika mutkikas tilanne kuitenkin, mutta jotenkin olisin ymmärtävinäni, että tarjous ei teitä kiinnosta.



Mitkä sitten ovat sen hyvät puolet? Jossain vaiheessa omistaisitte jopa kaksi taloa. Lapsenlapsenlapset saisivat vielä viettää aikaa suvun vanhimman polven kanssa. Sinullakin olisi seuraa siellä kotona ollessasi. jne. sinun kai ne täytyy listata ja verrata sitä listaa nykyisen elämäsi hyviin puoliin.

olisitte orjia heidän elinaikansa. Ikinä, ette pääsisis rauhassa kesälomalle tms. Minun äitini sanoi aina, että älä koskaan ota hänta tai isää asumaan samaan pihapiiriin vaan eläkää oma elämänne. Äidinäitini asui meidän vieressä ja juoksutti sekä arvosteli äitiäni loppuikänsä joka kesti muuten yli 20 vuotta.

niin toki sukulaisista on pidettävä huolta, kunhan vaan ensin varmistatte keskenänne miehen kanssa pelisäännöt ja sen, että pystytte pitämään huolta itsestänne ja omasta perheestänne. Ja ennen kaikkea saatte pitää taukoja tai lomaa välillä. Viikonloppu tai viikko silloin tällöin. Ettei käy teille liian rankaksi.

kannattaa muistaa ettei " ilmaista" asumista olekaan. Etenkään jos kyseessä on rintamamiestyyppinen, remontoimaton talo. Siihen saa uppoamaan 100000en rempan, että saa kaiken kuntoon. On siis loputon rahareikä.



Mitenkäs isovanhempien oma lapsi, siis miehesi vanhempi? Eikö ole hänen vastuullaan huolehtia vanhemmistaan? Tuntuu, että teillä on jo kovasti töitä omienkin lasten hoidossa. Kahden, jossain vaiheessa huonokuntoisen vanhuksen hoitaminen on rankkaa, eikä siitä saa vapaapäiviä. Jos he ovat lisäksi vaativia ja syyllistäviä, katastrofin ainekset on koossa.



Vastaus kysymykseesi ap: en suostuisi missään nimessä.

Pitäisi siis jatkuvassa kiitollisuudenvelassa talosta hoitaa heitä ja heidän asioitaan. Mihin sen rajan sitten vetäisi jos olisivat kovinkin vaativaisia? Ei varmaan olisi sitten hetken rauhaa...

no elääkö se sun miehesi vanhempi, joka on näiden isovanhempien lapsi? Jos elää, niin onko näillä vanhuksilla paljon muuta omaisuutta, ettei tule sitten kuitenkin perintökaari ongelmia kuoleman tullessa? Miehesi vanhempi kun on rintaperillinen, ja oikeutettu lakiosaansa.



Missä kunnossa se kiinteistö on? Jos teillä ei ole varoja säästössä, niin millä rahalla ylläpitäisitte ja korjaisitte omakotitaloanne?

Vanhat autot eivät tätä nykyä paljon maksa.



Ikävää tuossa on vain isovanhempien painostus, muuten idea on ihan hyvä. Voisit jopa mennä muutamaksi vuodeksi töihin tienaamaan, kun hyväkuntoiset vanhukset pitäisivät huolta lapsista.

isovanhemmat, jotia rakastaisin, saattaisin suostuakin. Nyt kumminkin mietityttää se, että jaksaisitteko sitten hoitaa myöskin sinun vanhempasi ja miehesi vanhemmat. Eli jos nyt hoidatte isovanhemmat, niin kyllä kai kohtuuden nimissä myös nämä muut on hoidettava. Aika suuri urakka. Mikseivät miehesi vanhemmat heitä hoida.



Entä jos sinne muutatte ja sitten tulettekin viiden vuoden päästä katumapäälle. On ollut se talon rakennus niin suuri satsaus, että ei kyllä tuota sitoumusta voi enää perua.



Toisaalta lapsenne nauttisivat varmaankin ja saisitte lastenhoitoapua. Voisi olla mukavaakin kaikille.



Hanki heti ajokortti ja auto. Se parantaisi paljon tilannettasi. Miten nyt jollakulla ei autoa ole ja vielä äidillä. Se asia kannatta korjata heti.

Tässä vaiheessa oma ilmainen talo houkuttelee varmasti suuresti, mutta parin vuoden sisällä sä oot niin kurkkuas myöten täynnä sitä kyttäämistä ja asioihin sekaantumista että siinä menee sitten avioliitto ja perhe ja kaikki.



Minä olin aivan onnesta soikeana kun pääsin juuri valmistuneena ja köyhänä oikein rikkaan maatalon emännäksi. Ajattelin että ei haittaa mitään vaikka appivanhemmat asuu puolen kilometrin päässä (sentään ei ole edes näkyvillä), mutta kyllä on moneen kertaan saanut ajaa appiukon mäelle, muuten se pyörisi siinä 24/7. Onneksi ei ole luvattu mitään auttaa eikä sitouduttu mihinkään, minä nostaisin kytkimen samantien, jos mun nyt pitäisi anopin päähänpistojen mukaan sitä ajeluttaa jne.

i tarvittaessa, sairaanhoitaja tarvittaessa jne. Ei yksin hoideta. Kävi mm kylvettäjä jne.

Se voi olla ihan sutta ja sekundaa

Mieheni isoäiti on sellainen luonne joka sotkeentuu toisten asioihin ja käytännössä vetoaisi aina kaikessa siihen että talonkin antoivat. Eikä toivoakaan että isoäidin kohdalla toimisi pelisääntö jonka mukaan talo olisi meidän kotimme ja he soittaisivat ovikelloa tullessaan kuten muutkin kyläilijät.



En epäröisi hetkeäkään jos kyseessä olisi pelkästään mieheni isoisä, hän on ymmärtäväinen ja osaa antaa muillekin tilaa. On vain niin pahasti vaimonsa tossun alla ettei saa pidettyä tätä aisoissa.



Toki kiinnostaisi kunnon kokoinen talo " ihan omaksi" , mutta hinta sille on mielestäni liian kova. Toisaalta olisi ihanaa jos olisi mahdollisuus olla kituuttamatta ja töitä ei tarvitsisi tehdä niin kovasti jos ei olisi 30vuoden asuntolainataakkaa alla.



Jos kieltäydymme, talo päätyy perinnöksi mieheni isälle. Jotain perintöä saattaa tulla miehellenikin, elleivät loukkaannu todella verisesti.

liian riskaabeli kauppa, kun lakiosaiset on hengissä.

jotta lakiosainen ei voisi riitauttaa perintöä



Suuri riski, että tappelette itsenne uuvuksiin koko suku!

että talosta tosiaan tulee sinulle puolet eli mikään ehto tai paperi ei ole miehesi puolella.



Tulee mieleen tätini kohtalo. Hän meni emännäksi taloon jossa oli jo sukupolven vaihdos tehty, mies omisti maatilan ja talon ja avioehdolla vielä varmistettiin että talo ja tila pysyy suvussa.



Täti hoiti 20v appivanhempiansa, teki ruoat, hoiti, otti kaikki haukut ja paskan niskaansa ja pian appivanhempien kuoleman jälkeen mies sitten päätti vaihtaa akkaa nuorempaa ja niin sai täti lähteä. Ei saanut mitään muuta kuin omat alushousunsa mukaan.

Outoa, miksi et auta appivanhempiasi ja vielä käsket pois kodistasi. En käsitä. Olet varmaan ihan kauhea miniä.

Miksi suomessa ollaan näin minä-keskeisiä. Perintö kyllä kelpaisi, kunhan ei tarvitsisi huolehtia vanhuksista. Joku tossa tivasi että miksi pitäisi lapsenlapsen huolehtia, no miksi yhteiskunnan pitäisi?

Kyllä kuule alkaa vituttamaan kun heti kun roskapussin viet, tullaan kyselemään ja vahtaamaan " mitä, mitä, mitä"



Sisälle taloon tullaan soittamatta ovikelloa niinkuin omaan kotiin. Puutarhasta haetaan marjat ja raparperit niinkuin huvittaa ihan niinkuin omasta puutarhasta.



Appiukon oon jo aika hyvin kouluttanut, kun olen muutamaan kertaan huutanut että " nyt sitten pihalle täältä" Anopin kouluttaminen on vielä vähän kesken, mutta kyllä sekin tulee vielä tietämään että minun markilla ei anopit isännöi.



T. 13