Apua, lapsi tulee isänsä sukuun, enkä pidä heistä.
Haluan olla taaperolleni luotettava ja aina rakastava äiti, mutta en meinaa päästä yli siitä hän muistuttaa niin luonteeltaan kuin ulkonäöltäänkin todella vahvasti exääni ja hänen sukuaan.
Kuinka oppisin tuntemaan lapseni omakseni? Kai hänen geeneistään puolet on minulta, mutta lienevätkö sitten jotain sisäelimiä ohjaavia geenejä...
Ja kyllä tämä huono asenteeni tuntuu minusta pahalta ja väärältä, sekä tahdon korjata tilanteen nopeasti ja lopullisesti.
Kommentit (10)
Ton takia niitä lapsia ei kannata tehdä ihmisen kanssa josta ei pidä. Kyllä kun lapsia ruvetaan tekemään niin on suotavaa tulla juttuun paremmin kun hyvin!
Vierailija kirjoitti:
Ton takia niitä lapsia ei kannata tehdä ihmisen kanssa josta ei pidä. Kyllä kun lapsia ruvetaan tekemään niin on suotavaa tulla juttuun paremmin kun hyvin!
Kyllä ihmiset adoptoivatkin ja käyttävät hedelmöityshoidoissa vieraita lahjoituksia.
Vierailija kirjoitti:
Mikä sitten häiritsee? Millaisista piirteistä on kyse?
Ihan vain se, että ei muistuta minua. Kaunis, terve ja kiva lapsi hän on. Exän suku, kantasuomalaisia hekin, on jotenkin dominoivan oloista, joten ehkä siksi kaipaan vahvempaa sidettä taaperooni. Että tuntisin oman asemani vahvemmaksi.
Ap
Anna se adoptioon ja tee serkkusi kanssa uusi. Näin uljaan sukunne puhtaus säilyy.
Vierailija kirjoitti:
Anna se adoptioon ja tee serkkusi kanssa uusi. Näin uljaan sukunne puhtaus säilyy.
Ei tarvitse irvailla, kun tiedän muutenkin tunteeni olevan väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ton takia niitä lapsia ei kannata tehdä ihmisen kanssa josta ei pidä. Kyllä kun lapsia ruvetaan tekemään niin on suotavaa tulla juttuun paremmin kun hyvin!
Kyllä ihmiset adoptoivatkin ja käyttävät hedelmöityshoidoissa vieraita lahjoituksia.
Mutta silloin ei ole exää jonka piirteitä siirtää lapseen
Mitä kumman apua meiltä odotat henkiseen kehittymättömyyteesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna se adoptioon ja tee serkkusi kanssa uusi. Näin uljaan sukunne puhtaus säilyy.
Ei tarvitse irvailla, kun tiedän muutenkin tunteeni olevan väärin.
Fine. Riittääkö oletus että lapset muistuttavat isäänsä teini-ikään, jonka jälkeen alkavat muistuttaa äitiä.
Englanniksi termi on "paternal-resemblance hypothesis", jonka paikkansapitävyydestä kiistellään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sitten häiritsee? Millaisista piirteistä on kyse?
Ihan vain se, että ei muistuta minua. Kaunis, terve ja kiva lapsi hän on. Exän suku, kantasuomalaisia hekin, on jotenkin dominoivan oloista, joten ehkä siksi kaipaan vahvempaa sidettä taaperooni. Että tuntisin oman asemani vahvemmaksi.
Ap
Tämä viesti on älytön
Mikä sitten häiritsee? Millaisista piirteistä on kyse?