Lue keskustelun säännöt.
Olisinpa vielä 16v
31.07.2018 |
En pääse yli tästä tunteesta. Koko ajan vain kaipaan nuoruuttani. Ikävä niitä ihmisiä.
Silloin oli paljon kavereita, ihana poikaystävä, jonka kanssa oltiin niin rakastuneita kuin vaan voi olla.
Oli menoja ja tekemistä.
Enää ei ole yhtään kavereita, ei menoja, ei tekemistä, ei palavaa rakkautta... vaikka mies onkin.
Elämä vain arkea lasten kanssa. Ei mitään aikuisten juttuja.
Mä vain luen (no vain välillä) vanhoja päiväkirjoja ja itken, kun on niin ikävä sitä aikaa.
Kommentit (2)
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä silloin oli kyllä mukavaa. Mutta en silti haikele niitä aikoja. Tosin minulla ei ole lapsia, joten voin tehdä mitä milloinkin huvittaa ja matkustella vapaasti. Ehkä sinulle ei sovi perhe-elämä, vaan olet enemmän sellaista menevää tyyppiä?
Mulle ei sovi tämä kaverittomuus. Perhe-elämä kyllä on ja olisi ihan kivaa, mutta tarvisi siihen vastapainoksi jotain muutakin välillä... Olisi kiva, kun olisi kavereita, joiden kanssa tehdä ihan vaikka perheiden kesken juttuja. Grillailla, matkustella, käydä edes jossain hoplopissa yhdessä.
Ja toki sekin, että olisi kiva käydä kaverin kanssa vaikka terassilla joskus. En ole koskaan ollut edes millään kaverisynttäreillä, polttareista tai häistä puhumattakaan. Ei ole koskaan mitään juhlaa. Ei pientä eikä isoa. Paitsi suvun kahvijuhlia.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kieltämättä silloin oli kyllä mukavaa. Mutta en silti haikele niitä aikoja. Tosin minulla ei ole lapsia, joten voin tehdä mitä milloinkin huvittaa ja matkustella vapaasti. Ehkä sinulle ei sovi perhe-elämä, vaan olet enemmän sellaista menevää tyyppiä?