Olenko liian mustasukkainen kun en tykkää, että uusi mies on kaveri exänsä kanssa?

Riippuu böönan ulkonäöstä? Jäätkö toiseks?

Taidat olla laastari.

Et ole liian mustasukkainen, en itse hyväksyisi.

Varoituksen sana. Olin mustasukkainen kun mies oli kanssakäymisissä exänsä kanssa. Se oli yksi suurimmista syistä miksi mies jätti minut. Mustasukkaisuus oli hänen mielestään lapsellista ja keskenkasvuista. Minä rakastin häntä todella paljon.

Mäkin olen yhä kaveri ja nähdään pari kertaa kuukaudessa, exä on minulle sukua avioliiton kautta. Lisäksi suhteemme ei koskaan ollut kovin seksuaalinen, lähinnä oltiin kuin kaverit jotka näkivät parin viikon välein, joten mikään ei erotessa muuttunut. Jos joku ei tätä hyväksy eikä sitä, että exäni on mukana kaikissa sukujuhlissa, toivotan hyviä jatkoja.

Mistä me voidaan asiaa tietää? Voi olla, että yhteydenpito hiipuu ajan kanssa, tai ovat rehellisesti vain ystäviä, tai että tunteita vielä on. Ketjuun tulee tietenkin vastauksia, että "juokse jo" yms, mutta itse sinun pitää tehdä päätökset ihmissuhteistasi.

Vierailija kirjoitti:

Heillä ei siis ole lapsia joka yhdistäisi.

Mies erosi pitkästä suhteesta pari vuotta sitten. Erossa ei ollut mitään draamaa, mutta heillä meni pitkään huonosti. Tunteita oli vielä molemmilla ja miettivät, että voisivat ehkä joskus vielä palata yhteen.

Nyt ovat siis kuulema hyviä kavereita. Itseäni vaivaa ae, että tunteita on ollut vielä erotessa ja joskus on mietitty paluuta yhteen. Nyt mies seurustelee mun kanssa, mutta olen mustasukkainen tuosta exästä.

Mitään et voi toisen tunteille. Eniten kiusaat itseäsi mustasukkaisuudella. Hae apua, jos on vaikeaa.

Mustasukkaisuudella pilaat suhteenne varmasti. Se on kumppanille tosi rasittavaa, kyllä siin rakkaus kuolee.

Itse hyväksyisin. Olen itsekin entisen eksäni kaveri. Ei mitään himoa/ halua sekaantua enää häneen.

En näytä hänelle mustasukkaisuutta, mutta välillä ahdistaa, kun exän kuulumiset tulevat puheeksi. Puhuu kyllä avoimesti jos ovat lähetelleet viestiä.

En hyväksyisi. Exät ovat exiä, ei jokaista elämään joskus kuulunutta ihmistä tarvitse mukanaan roikottaa. Kertoo vain siitä ettei osaa päästää irti eikä kunnolla päästä yli.

Vierailija kirjoitti:

Mäkin olen yhä kaveri ja nähdään pari kertaa kuukaudessa, exä on minulle sukua avioliiton kautta. Lisäksi suhteemme ei koskaan ollut kovin seksuaalinen, lähinnä oltiin kuin kaverit jotka näkivät parin viikon välein, joten mikään ei erotessa muuttunut. Jos joku ei tätä hyväksy eikä sitä, että exäni on mukana kaikissa sukujuhlissa, toivotan hyviä jatkoja.

No onko toi nyt mikään eksä ollenkaan? Kuulostaa enemmän vanhalta kaverilta.

No et todelaakaan ole! Exä helevettiin teidän elämästä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heillä ei siis ole lapsia joka yhdistäisi.

Mies erosi pitkästä suhteesta pari vuotta sitten. Erossa ei ollut mitään draamaa, mutta heillä meni pitkään huonosti. Tunteita oli vielä molemmilla ja miettivät, että voisivat ehkä joskus vielä palata yhteen.

Nyt ovat siis kuulema hyviä kavereita. Itseäni vaivaa ae, että tunteita on ollut vielä erotessa ja joskus on mietitty paluuta yhteen. Nyt mies seurustelee mun kanssa, mutta olen mustasukkainen tuosta exästä.

Mitään et voi toisen tunteille. Eniten kiusaat itseäsi mustasukkaisuudella. Hae apua, jos on vaikeaa.

Mustasukkaisuudella pilaat suhteenne varmasti. Se on kumppanille tosi rasittavaa, kyllä siin rakkaus kuolee.

Se on jo pilalla jos toisella muualle tunteita. Paskan lässytystä. Joko ollaan - tai sitten muita ja erotaan. Tunnehöpinä ”ei voi mitään” on narismin levitystä.

Jos ovat olleet kovin pitkässä suhteessa, niin tuo kaveriaspekti on oikeastaan puppua. Itse eronneena tiedän, että toisen tuntee niin läpikotaisin, että puolesta kulmakarvan liikkeestä tietää ajatukset. En haluaisi olla tässä välissä uusi kumppani, joten en ole ystävä ex-mieheni kanssa. Ero on meillä oikeasti ero.

Vierailija kirjoitti:

Jos ovat olleet kovin pitkässä suhteessa, niin tuo kaveriaspekti on oikeastaan puppua. Itse eronneena tiedän, että toisen tuntee niin läpikotaisin, että puolesta kulmakarvan liikkeestä tietää ajatukset. En haluaisi olla tässä välissä uusi kumppani, joten en ole ystävä ex-mieheni kanssa. Ero on meillä oikeasti ero.

Siis mikä siitä tekee puppua? Ollaan exän kanssa kavereita pitkän suhteen jälkeen, oltiin sitä suhteessa ja edelleen. Kumpikin mennyt eteenpäin eikä minkäänlaisia toiveita yhteenpaluusta.

En tajua. Eikö ihmisillä ole tarpeeksi kavereita, kun existäkin pitää vääntää kavereita?

Vierailija kirjoitti:

En tajua. Eikö ihmisillä ole tarpeeksi kavereita, kun existäkin pitää vääntää kavereita?

En tajua, millaisten hirviöiden kanssa ihmiset pariutuvat, kun eron jälkeen pitää kaikki välit katkaista?

Vierailija kirjoitti:

Jos ovat olleet kovin pitkässä suhteessa, niin tuo kaveriaspekti on oikeastaan puppua. Itse eronneena tiedän, että toisen tuntee niin läpikotaisin, että puolesta kulmakarvan liikkeestä tietää ajatukset. En haluaisi olla tässä välissä uusi kumppani, joten en ole ystävä ex-mieheni kanssa. Ero on meillä oikeasti ero.

Sinä et selvästikään ole yli erosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua. Eikö ihmisillä ole tarpeeksi kavereita, kun existäkin pitää vääntää kavereita?

En tajua, millaisten hirviöiden kanssa ihmiset pariutuvat, kun eron jälkeen pitää kaikki välit katkaista?

Seurustelukumppani on minulle ainakin eri asia kuin kaveri. Vaikka sen kumppanin kanssa ollaan myös kavereita, niin se seurustelu tekee siitä sen verran eri asian, että kun suhde päättyy niin se päättyy sitten kokonaan, vaikka hyvissä väleissä ollaankin. En roikota elämässäni mukana ihmisiä joiden kanssa olen harrastanut seksiä.

Mun mielestä se on vaan hyvä merkki jos evästä puhuu avoimesti ja kiva jos pystyy olla kaveri exän kanssa. Jotkut ei halua olla kavereita exien kanssa koska suhde on ollut aina tosi seksuaalinen, eli ei olis oikein järkeä nähdä vain kavereina, mutta osalla suhde on ollut tosi kaverillinen ja ero on kuin menettäisi parhaan ystävän ja tuen ja turvan.

Kyllä siinä voi vielä pysyä toisen kaverina ja kuulumisissa mukana, kunhan molemmat osapuolet ovat nähneet ja todenneet että parisuhde ei toimi vaan pelkkä kaveruus on parempi. Eikä ole enää odotuksia yhteenpaluusta.

Mulla on yksi exä johon en ole yhteydessä, huippu tyyppi kaveriksikin muttei meillä sellainen kaveruus toimisi kun ollaan aika tulisia seksuaalisesti toistemme kanssa. Suhteemme perustui paljolti seksille.

Sitten on toinen exä, jonka kanssa seksi oli vielä parempaa, on taas vähemmän "päälle käyvä" ja vaikka oltais yhdessä ja toki pidetään toisiamme vielä hyvännäköisinä, ei sellaista tilannetta vaan koskaan enää tule, että alettais yhtäkkiä panna. Ollaan harkitsevia molemmat ja tiedetään ettei se toisi mitään kummallekaan, sen hetken huuman lisäksi. Joka ollaan koettu jo tarpeeksi monta kertaa ja päätetty erota, niin pitäydytään siinä. Kuitenkin jutellaan ja välitetään toisistamme ja voidaan tehdä se kaverillisesti. Olen tyytyväinen.