Sinä, joka haaveilit vuosia erosta, mikä lopulta sai suhteen päätökseen?
Kiinnostaa, kun olen itse siinä tilanteessa ollut jo 8 vuotta.
Kommentit (15)
Tajusin, että olen kuolevainen, olen täällä vain kerran ja että se yksi ainoa kerta kannattaisi elää onnellisena.
Tajusin, että on tärkeämpää olla onnellinen, kuin se, että on jonkun kanssa.
Olin 29 ja tosiaan tajusin tuon juurikin noin 8. seurusteluvuoden kohdalla.
Tein eron, vaikka elintaso laski reippaasti ja jouduin hetken kärvistelemään toimeentulotuella kämppiksen kanssa jaetussa kaksiossa, kunnes vaihdoin kaupunkia työn perässä.
Olen sitä mieltä, että siinä vaiheessa, kun tajuaa rakkauden olevan loppu, ei jää haikailemaan. Päästää myös toisen vapaaksi siinä. Mies, jonka jätin, on nyt toivottavasti onnellisesti naimisissa ja saanut lapsiakin. Hän sai sen elämän, jonka halusi. Minäkin sain elämän, jota tietämättäni kaipasin.
Ainoa, mikä jäi harmittamaan oli se, että en tehnyt sitä vielä kun olin nuori ja lisääntymiskykyni oli parempi. Uuden rakkauden kanssa kun pitää ehtiä elämään arkea ennen lisääntymistä ja arki toi minut reippaasti yli kolmenkympin huonompaa puolta, jolloin oli jo liian myöhäistä.
Tänään sai taas pahoilla mielin miehen huutamisen vuoksi lähteä töihin (yrittäjä). On muutenkin vaikeaa saada mitään aikaiseksi tässä 34 asteen kuumuudessa, saati surullisena ja kuumissaan. Olen jo vuosia ollut täynnä tätä höykyyttämistä.
Ap
Mielenterveys alkoi heittää. Menin terapiaan ja sieltä sain voimaa avioeroon.
Mies pyytää yleensä anteeksi ja täytyy kai anteeksi antaa kun pyydetään? Ja sitten taas jatketaan. Se ei vaan ole mikään taikasana joka veisi mun kivun oikeasti pois. Muistan kaiken.
Ap
Rakastuminen toiseen. Ero heti vireille.
Vierailija kirjoitti:
Tänään sai taas pahoilla mielin miehen huutamisen vuoksi lähteä töihin (yrittäjä). On muutenkin vaikeaa saada mitään aikaiseksi tässä 34 asteen kuumuudessa, saati surullisena ja kuumissaan. Olen jo vuosia ollut täynnä tätä höykyyttämistä.
Ap
Kiinnostaa mitkä syyt pitää teitä yhdessä?
Mies oli tuurikuoppo, ilkeä ja epäluotettava. Sain kuitenkin erottua vasta kun rakastuin toiseen. En ole katunut hetkeäkään.
Vierailija kirjoitti:
Mies pyytää yleensä anteeksi ja täytyy kai anteeksi antaa kun pyydetään? Ja sitten taas jatketaan. Se ei vaan ole mikään taikasana joka veisi mun kivun oikeasti pois. Muistan kaiken.
Ap
Ei ole mikään pakko antaa anteeksi. Jos toinen sanoo anteeksi puolihuolimattomasti pakosta, niin se ei ole oikea anteeksipyyntö. Oikea anteeksipyyntö on sellainen, että pyytää anteeksi aidosti sydämen pohjasta ja tekee kaikkensa, ettei tilanne toistu.
Exän petollisuus paljastui koko karmeudessaan ja ällöttävyydessään.
Miehellä alkoholin suurkulutus ja arvaamaton käytös, mutta välit pysyivät asiallisina eron jälkeen ja kun lapsia tapasi, oli selvin päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään sai taas pahoilla mielin miehen huutamisen vuoksi lähteä töihin (yrittäjä). On muutenkin vaikeaa saada mitään aikaiseksi tässä 34 asteen kuumuudessa, saati surullisena ja kuumissaan. Olen jo vuosia ollut täynnä tätä höykyyttämistä.
Ap
Kiinnostaa mitkä syyt pitää teitä yhdessä?
Oma pelkuruuteni. Parempi tuttu helvetti kuin vieras taivas. Meidän talossa on vanhan purutalon haju. Kaikki on mitattu ja tutkittu. Ei ole sisäilmassa hometta tai kosteutta missään. Pelottaisi silti myydä se.
Ap
Mies oli täysin (ja on edelleen) äitinsä tossun alla.
Tajusin että jos suhteeseen jään ja lapsia hankimme, olemme kaikki samassa lirissä.
En puhu nyt mistään pienestä perus anoppien pompotuksesta, vaan vuosia kestäneestä henkisestä väkivallasta, syyllistämisestä ja kiusaamisesta.
Ymmärsin että elämme sen yhden ainoan kerran. Rakastuin toiseen mieheen ja se oli menoa.
En ole katunut päivääkään, vaikka elintaso laski huomattavasti ja asun tälläkin hetkellä kaverien nurkissa.
Nyt uusi työpaikka tiedossa ja voi alkaa katsella omaa asuntoa.
AP:lle haluan sanoa että lähde jos vähänkin epäröit. Hukattuja vuosia ei saa koskaan takaisin.
Huomasin että intohimo on muuttunut ystävyydeksi.
Minulla on maailman ihanin mies, mutta liitto on ollut viisi vuotta seksitön. Mietin eroa. On nöyryyttävää, kun oma mies ei halua minua. Mietin aluksi asumuseroa. Nuorin lapsemme on nyt neljä ja pari vuotta olen ajatellut eroa. Luulen, etten voi elää koko loppuelämää ilman seksiä. Tässä liitossa niin tulisi olemaan. Mieheni ei kaipaa seksiä, ei siis myöskään petä minua.
Olen ajatellut, että on liian vähäinen syy erota, kun meillä on pienet lapsetkin.
Mutta olemme siis edelleen yhdessä.