Onko muita, jotka suunnittelee oman elämän etukäteen?
Mä nimittäin teen tätä.
Mulla ois nyt tarkotus kouluttautua uudelle alalle, samalla kokopäivä töissä ollessa ja ottaa siihen päälle muutama kurssi.
Kahden vuoden jälkeen haluaisin lapsen, kaks peräkkäin, mutta lopullinen lapsimääräni olisi kolme.
En aio vaihtaa työpaikkaani heti kun olen koulun käynyt, koska olen nyt vakituisessa työssä (koulu kestää 2 vuotta) ja muutenkin jos aion lapset siihen vielä tehdä niin haluan mahdollisuuden palata takaisin töihin äitiysloman päätyttyä.
Aion jatkokouluttautua siitä vielä eteenpäin tulevaisuudessa.
Kuulostaako tämä aivan mahdottomalta?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo kyllä vielä mielestäni suunnitelman kriteerejä täytä.
Onhan tuossa ap ainaki 5vuoden edestä suunnitellu.
Kerro toki sinun elämän suunnitelma jos se on tuplasti pidempi?
Ei pelkästään kuulosta vaan on, siis mahdotonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo kyllä vielä mielestäni suunnitelman kriteerejä täytä.
Onhan tuossa ap ainaki 5vuoden edestä suunnitellu.
Kerro toki sinun elämän suunnitelma jos se on tuplasti pidempi?
Tuossahan ei ole mitään muuta kuin lueteltu joukko aikomuksia. Jos tuota kutsuu suunnitelmaksi niin heikosti menee.
Ei minulla ole suunnitelmaa, koska sellaista ei pysty tekemään. Liian moni muuttuja ei ole omissa käsissä. Minä haluan vain pystyä aina huolehtimaan itsestäni ja perheestäni, ja toimin tämän mukaan. Lisään kokoajan osaamistani ja tietojani, sijoitan sijoitusstrategiani mukaan ja on suurimmille riskeille mietittynä toimet, miten tehdään jos riski toteutuu.
Minä olen aina suunnitellut. Tietenkin.
Joo suunnittelen, mutta paljon tarkemmalla tasolla eli kattaa kaikki minulle tärkeät elämän osa-alueet.. Vuosisuunnitelmassa seuraan tavoitteiden toteutumista kuukausitasolla (pisteytys). Johdan itseäni vähän kuin yritystä.
En suunnittele muuten kuin suurpiirteisesti. Elämässä on niin valtava määrä muuttujia ja asioita, jotka voivat mennä pieleen. Lähipiirissä oli tällainen tapaus, joka oli suunnitellut vuoden tarkkuudella kaiken mahdollisen, koska piti olla mies, koska maisterin paperit, koska kihlat, koska häät, koska ensimmäinen, toinen ja kolmas lapsi jne. Tällä hetkellä kolmas kihlaus menossa. Häitä suunnittelevat jo sellaiseen tahtiin, että kohta luultavasti kaatuu tämäkin suunnitelma siihen kaikkeen stressaamiseen ja hosumiseen.
Minä en suunnittele, yleensä päivä käynnistyy korkin avaamiselle. Carpe diem.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo kyllä vielä mielestäni suunnitelman kriteerejä täytä.
Onhan tuossa ap ainaki 5vuoden edestä suunnitellu.
Kerro toki sinun elämän suunnitelma jos se on tuplasti pidempi?Tuossahan ei ole mitään muuta kuin lueteltu joukko aikomuksia. Jos tuota kutsuu suunnitelmaksi niin heikosti menee.
Ei minulla ole suunnitelmaa, koska sellaista ei pysty tekemään. Liian moni muuttuja ei ole omissa käsissä. Minä haluan vain pystyä aina huolehtimaan itsestäni ja perheestäni, ja toimin tämän mukaan. Lisään kokoajan osaamistani ja tietojani, sijoitan sijoitusstrategiani mukaan ja on suurimmille riskeille mietittynä toimet, miten tehdään jos riski toteutuu.
Onhan kauppaan meneminenkin suunnitelma, joka toteutetaan?
Nii eiköhä tuo mee samaan kategoriaan
Elämä kun ei aina mene niin kuin suunnittelee..yksi sekunti voi muuttaa kaiken. Taidat olla aika nuori vielä.
En kyllä noin tarkkaan - tuossa sinun suunnitelmassasi on aivan liikaa ns. liikkuvia osia.
Kaverini suunnitteli aikanaan elämänsä myös hyvin tarkkaan, raskauksia myöten. Heillä oli selvät suunnitelmat kahta lasta varten - milloin hedelmöidytään, miten ollaan äitiyslomat ja missä välissä opiskellaan eteenpäin. Viidennen keskenmenon jälkeen hän totesi, että liian tiukka suunnittelu aiheuttaa kovan stressin ja antoi olla. Kun hän antoi suunnitelmien olla ja eli elämää vähän rennommin - opiskeli ja teki töitä, raskauskin onnistui sitten parin vuoden päästä.
Vierailija kirjoitti:
Joo suunnittelen, mutta paljon tarkemmalla tasolla eli kattaa kaikki minulle tärkeät elämän osa-alueet.. Vuosisuunnitelmassa seuraan tavoitteiden toteutumista kuukausitasolla (pisteytys). Johdan itseäni vähän kuin yritystä.
Onhan apkin suunnitellut oman elämänsä tärkeät osa-alueet?
Koulutus ilman taloudellisen tilanteen heikentymistä.
Tuossahan ei ole aplla edes muita muuttujia kuin vaan kouluun pääseminen.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä noin tarkkaan - tuossa sinun suunnitelmassasi on aivan liikaa ns. liikkuvia osia.
Kaverini suunnitteli aikanaan elämänsä myös hyvin tarkkaan, raskauksia myöten. Heillä oli selvät suunnitelmat kahta lasta varten - milloin hedelmöidytään, miten ollaan äitiyslomat ja missä välissä opiskellaan eteenpäin. Viidennen keskenmenon jälkeen hän totesi, että liian tiukka suunnittelu aiheuttaa kovan stressin ja antoi olla. Kun hän antoi suunnitelmien olla ja eli elämää vähän rennommin - opiskeli ja teki töitä, raskauskin onnistui sitten parin vuoden päästä.
Minulle suunnittelu ei aiheuta stressiä.
Harmi ystäväsi puolesta.
Minä en ole tarkkoja päiviä asioille valinnut, vaan ennemminkin järjestyksen missä nämä toteutan.
Olen jo pitkään tehnyt tätä, tällä hetkellä elän päivä kerrallaan, käyn töissä ja odotan koulun alkua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Elämä kun ei aina mene niin kuin suunnittelee..yksi sekunti voi muuttaa kaiken. Taidat olla aika nuori vielä.
Tiedän tämän.
Ap
Onko ap:lla siis oikea suunnitelma? Vai vaan tuollaisia yleisiä unelmia ja toiveita?
Itselläni myös on ap:n viestissään kuvaaman tyyppisiä unelmia. Suunnitelmia on vain lähiajalle.
Totta kai olen aina suunnitellut samalla tasolla kuin ap. Mutta mitään en ole lyönyt lukkoon, vaan pitänyt muutkin vaihtoehdot auki. Kaikki kaverit kuvailevatkin minua ensisijassa sanalla ”tavoitteellinen”.
Tällä hetkellä, keski-ikäinen kun olen, suunnittelen jääväni eläkkeelle 58-vuotiaana ja suunnittelen, mistä rahat siihen.
Vierailija kirjoitti:
Onko ap:lla siis oikea suunnitelma? Vai vaan tuollaisia yleisiä unelmia ja toiveita?
Itselläni myös on ap:n viestissään kuvaaman tyyppisiä unelmia. Suunnitelmia on vain lähiajalle.
Olen lähtenyt toteuttamaan suunnitelmaani jo.
Siksi kuljin alku vuoden kahdessa työssä, että sain rahaa säästöön, jos jokin menee pieleen tai tulee yllättävä hankinta.
Mieheni kannustaa minua asiassa ja lapsia meillä ei ole.
Ja olen myös kysynyt miehen mielipiteen suunnitelmastani, että hänkin tietää missä mennään.
Ap
Senverran tulee suunniteltua pakkomieleisesti, että esim. kuukauden loma voi pilaantua sillä että ensin aikoo tehdä kauheasti asioita ja sitten stressaa koko loman että saako niitä tehtyä ja osa jääkin tekemättä. Vaikka loman pitäisi olla rentouttavaa latailuaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai olen aina suunnitellut samalla tasolla kuin ap. Mutta mitään en ole lyönyt lukkoon, vaan pitänyt muutkin vaihtoehdot auki. Kaikki kaverit kuvailevatkin minua ensisijassa sanalla ”tavoitteellinen”.
Tällä hetkellä, keski-ikäinen kun olen, suunnittelen jääväni eläkkeelle 58-vuotiaana ja suunnittelen, mistä rahat siihen.
Kiva tietää! :)
Ap
Mulla on kanssa ollut valtavasti suunniteltmia, mutta sattumat ja muut ihmiset ovat kivasti olleet esteenä: työpaikan konkurssi, hyvin työllistävän alan työllisyystilanteen romahtaminen, lapsen pitkäaikaissairaus. Hitto kun mua ei ole kuunneltu, en minä näitä suunnitellut. Enkä äitini ennenaikaista kuolemaa.
Ei tuo kyllä vielä mielestäni suunnitelman kriteerejä täytä.