Muita joita ahdistaa kaikki velka?

Mun velka tuottaa mulle rahaa joka kk ja sen lisäksi se myös lyhenee joten en näe miksi velkaa pitäisi pelätä kunhan sen määrä pysyy aisoissa. Mieluummin maksan autonkin osissa koska auton arvo alenee eikä  siitä saa koskaan omiaan takaisin. Mun pääomat on kiinni sijoituksissa joista tulee tuottoa ihan joka kuukausi. Ilman velkavipua vaurastumiseni olisi  huomattavasti hitaampaa. Kun asunto on joskus maksettu, mulla on sen asunnon lisäksi  todella mukavan kokoinen osakesalkku.

Miksi sitä velkaa on pakko sitten ottaa niin paljon jos se ahdistaa? Itsellä ei ole kuin parin tonnin luottokorttivelka.

Kyllä ahdistaa. Miehen on saatava kaikki heti ja haluaa esittää varakasta.

Lisää velkaa vaan koko ajan.

Samankaltainen tilanne, että velka pelottaa ja ahdistaa. Silti minulla on nyt toinen asuntolaina menossa ja miltei maksettu. Myös autolainaa on ollut. Autoja ostaessa puolet säästöjä. Visan lyhennän kerralla. Isoilla omantunnontuskilla käytän visaa päivittäisiin ostoksiin. Joskus näin käy, kun on ollut enemmän menoja.

Uskon, että juontaa juurensa lapsuuteen. Meillä oli aina rahasta tiukkaa ja meitä lapsia ei suojeltu vanhempien rahahuolilta. Meillä oli myös työttömyyttä.valmistuin, kun oli lama. Onneksi sain heti töitä.

Vanhempani ovat tänä päivänäkin sitä mieltä, että ilman velkaa ei saa mitään. Sitä pitää rohkeasti ottaa. Rahaa ei kannata säästää. Olen täysin eri mieltä tästä kädestä suuhun elämäntavasta. Omille lapsilleni opetan budjetointia ja säästämistä. Toinen lapsista on todella vastuuton rahankäyttäjä jo nyt pienenä. Saan muistuttaa usein, että säästäminen aiemmin päätettyyn asiaan on tärkeämpää kun saada hetkellinen onni tuhlaamalla rahaa kesken säästötavoitteen.

Kyllä tuo mun mielestä tuntuu vähän ahdistavalta kituuttamiselta. Esimerkiksi opintolainan pointtihan on se, ettei tarvitse opiskelun ohella nääntyä kovin paljon töissä ja nälässä, tai ei tarvitse ensin tehdä hanttihommia ja opiskella vasta vanhana. Joskus laina on panostus myös tulevaisuuteen, ei vain nykyisyyteen.

Keski-Euroopassa asuvana pidän kyllä asuntolainaa sijoituksena elämään. Täällä se on elinikäinen, eikä sitä ole tarkoituskaan lyhentää. Jää rahaa rahastoihon, matkailuun ja kaikkeen muuhun.

Jos pääsisi velasta eroon ei tarvitsisi käydä töissä, mutta taas on pakko ottaa lainaa ja se ei lopu koskaan, kaikki on niin kallista ettei mitään jää säästöön.

Vituttaa joo, autot vanhoja paskoja ym

Ahdistaa. Siksi en halua edes asuntoa. En tuomitse muita jotka ottavat, mutta itse en halua.

Vertaistukiketju mulle.

Minulla on nyt tietyistä syistä joita en nyt avaa tässä 5000 euroa velkaa ja asuntolaina. Tuo 5000 ahdistaa, koska en saa sitä nopeasti maksettua pois. Mieleni olisi levollisempi, jos tuo velka olisi maksettu. Olen pienituloinen, joten realistista on ajatella, että saisin sen maksettua 4-5 vuodessa siten, että otetaan huomioon vaihtelevat pienet tulot.

5000 velka ahdistaa, koska siinä on melko kova korko, minkä vuoksi haluaisin maksaa velan nopeasti pois, koska näen, että se on minulle kallista. Ja koen, että on muutenkin ahdistavaa, kun pienituloisena on kaksi lainaa.

Jokainen tyylillään. Minulla ei olisi yhtään sijoitusasuntoa ilman velkavipua. Pelkällä säästämisellä vaurastuminen on tuskallisen hidasta.

Ei ahdista, mutta lisää vähän epävarmuutta tulevaisuuden suhteen. Itsellä on myös isohko osakesalkku ainakin keskiarvoon verrattuna, mutta on jännä miten sen suhteen ei stressaa, vaikka arvo voi vain päivässä muuttua asuntolainan vuoden korkojen verran.

Velkavivulla sijoittaminen mahdollistaa eläkkeellä olon ilman suuria rahahuolia.

Ei ahdista yhtään. Sieltä ne lainakulut menee tililtä ihan huomaamatta. En edes ajattele, että on velkaa. Ei näy missään päivittäisessä elämässä. 

Ei ahista niin kauan kuin suoriutuu kuukausittaisista lainanhoitokuluksta. . Ts. Että ne ovat perheen tulotasoon nähden siedettävät. Pitää myös laskea puskuri, jotta selviää koronnoususta.

Minua ahdistaa kaikki laskut ja velka, jota on 2300 euroa. Lyhennän sitä 100/kk. Kaikki laskut maksan heti. Joskus jopa odottelen, että lasku tulisi ja saisin sen pois. Tänään huomasin, että vajaan kahden vuoden kuluttua velka on maksettu. Ei tuo tietenkään paljoa ole, mutta on sekin pois muualta.

Kyllä. Tai en tiedä onko ahdstaa oikea sana kuvaamaan tunnettani velkaan. Oma suhteeni velkaan on osaltaan peruja 90-luvun lamasta, jolloin oli nuori.

- Tälläkin palstalla säännöllisen epäsäännöllisesti syyllistetään köyhiä ja vähävarasia, erityisesti luottotetonsa menettäneitä. Ja avot, jos rinnallle elää vielä lapsiakin... Kertomalla ja musituttamalla, ettei Suomessa kukaan oikeasti ole köyhä. Ja tai kuinka pitäsi lopettaa tupakointi ja alkoholinkäyttö... Ja ylipäätään pidetään kaikkia talouellisesti heikommassa asemassa suunnileen idiootteina, tai ainakin henkilöinä jotka eivät kykene tai muutoin pysty tekemään itsenäisiä ja järkevämpiä päätöksiä ja valintoja.

Miten tämä kaikki liittyy velkaan, tai velan ottoon?

Niin, että ennen 90-luvun lamaa lainaa ja velkaa sai kuka ja ketkä tahansa, jota suunnileen huomasivat ja tajusivat sitä pyytää ja kysyä. Kaiken piti edetä ja mennä hyvin. Ei oltu köyhiä saati kipeitä.

Merkittävimpiä syitä lamaan joutumiseen oli talouden ylikuumeneminen. Joka taas oli seurasta mm. oli ulkomaisen luotonhakemisen vapautumisesta. Pankkien luotonanto yksityishenkilöille vapautui ja luottokanta kasvoi enimmillään käsittäkseni yli 100 % vuodessa. Laman aikana vedettiin kölin alta moni hetki sitten menestynyt ja tuottava firma, koska oli kiire saada jostain rahaa; ennen kaikkea pankkien pelastamiseksi....

Nyt moni uskoo ja ajattelee, että taloudellinen lama on mahdoton, koska Suomella ei ole enää omaa valuutta politiikkaa ja omaa rahaa. Tai kuinka lainojen korot ovat niin edullisia ja halpoja, ettei haittaa, vaikka korot hieman nousisivatkin....

En tiedä, onko tämä enää tervettä, mutta minua toisinaan pelotata, että mitä jos minä en selviäkään. Tulee, jokin odottamaton isku, jonka seurauksena en kykene tai pysty enää hallitsemaan omaa talouttani. Mutta tämä on kai mahdotonta käsittää kaikkien heidän joiden mielestä työttömyys ja sairastumiset kuuluvat vain omiin valintoihin ja päätöksiin, samalla tavoin kuin se, että ajaako Volvolla vai audilla. Tai ostaako man asunnon nyt vai heti, kun hei sen voi aina myydä pois ja ostaa sitten uuden. Mutta ennen sitä pitäsi päättää, että mennäänkö seuraavalla lomalla Alpeille laskettelemaan vai katselemaaan safarille vähän eksoottisempaan eloa. Vai vietettäiskö Joulu vaihteeksi mökillä.

No joo. Meni ehkä loppua kohden vähän överiksi, mutta, ehkä joku sai ajatuksistani hieman kiinni. - ja ymmärtää, miksi koen tsinaan hieman "ahdistusta" siitä, että minun pitäisi mahd. ottaa velkaa.

Up.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitä velkaa on pakko sitten ottaa niin paljon jos se ahdistaa? Itsellä ei ole kuin parin tonnin luottokorttivelka.

Parin tonnin luttokorttivelalla ei taida esimerkiksi vielä rahoittaa omistusasuntoa, joka taas on esimerkiksi aika monen meistä haaveissa.... Toisaalta viime aikoina mm. pikavippien ja muiden ns. pienlainojen markkinointi on ollut niin agressiivista, että ne ainakin minua suorataan hämmentää. En tiedä mitä ajatella niistä. Onko todella niin, että ihmisten (kuluttajien) oleetaan ottavan, milloin mihinkin vippiä, eikä enää ennakolta varautua yhtään isompiin hankintoihin / menoihin etukäteen, vaan maksaa ensin "vipillä" jonka kuittaavt piis sitten krkojen kanssa toisessa käännteessä...