Pitäisi päästä ihastuksesta irti ja keskittyä omaan parisuhteeseen...

Pitkän, liki kolmen vuoden huonon ja riitaisan vaiheen jälkeen mies näyttää aidosti skarpanneen ja ollut ihan mukavaakin seuraa jo parin kuukauden ajan. Aallonpohjassa viime talvena, kun itseäni pahimmin ahdisti kotona oleminen ihastuin kuitenkin toiseen mieheen. Oman miehen selvästi herätti se kun olin oikeasti toista asuntoa hakemassa muunkin poissaolevuuden ja välttelyn lisäksi. Sen jälkeen mies on muuttunut todella paljon, ei ole paiskonut ovia tai tavaroita, vähentänyt kiroilua huomattavasti, osallistunut ensimmäistä kertaa lapsen hoitamiseen vapaaehtoisesti ja ottanut vihdoin ja viimein onkeensa pyynnöt koskettaa minua hellävaraisemmin (miehellä oli tapana halata äkkiarvaamatta kovakouraisesti ja "pusu" oli pikemminkin terävä nokkaisu huulille, annoin hänelle ohjeeksi käsitellä minua kuin raakaa kananmunaa tai ylikypsää hedelmää...). Pikkuhiljaa oppinut olemaan kiukustumatta jos olen kieltäytynyt seksistä ja ylipäätään huomioi jos olen haluton eikä jatka puoliväkisin.

Tiedän ja järki sanoo että nyt pitäisi nauttia ja keskittyä omaan parisuhteeseen ja perheeseen (meillä on lapsi), mutta se on mahdotonta kun ihastus pyörii mielessä. Töissä hiljalleen ystävystyttiin ja ollaan päivittäin paljon tekemisissä mikä ei tietenkään edesauta tilannetta. Epäilen että hänkin haluaisi enemmän mutta jarruttelee kun olen varattu ja perheellinen. Varmuutta tähän on tosin vaikea saada. Ihastukseni on hyvin päinvastainen omaan mieheen verrattuna niin hyvässä kuin huonossa.

Järki ja sydän tuntuvat olevan ihan eri teillä enkä todellakaan tiedä miten tästä pääsisi eteenpäin. Vanhoista kaunoista haen syitä jatkaa peliä ihastuksen kanssa, olen jonkinlaisessa välitilassa jossa en pääse missään asiassa eteenpäin :(